Feliks onnellinen
Feliks onnellinen on Mika Waltarin kirjoittama romaani, joka ilmestyi vuonna 1958. Se kertoo tilastovirkailija Felix Tienhaarasta, jolla on pakonomainen tarve todistaa vieraille ihmisille syntien anteeksiantoa. Romaani pohtii sitä, millaisia ongelmia uskonnollisuus kohtaa modernissa maailmassa, ja sitä on pidetty jopa suomalaisen kirjallisuuden parhaana uskonnollisena romaanina.
| Feliks onnellinen | |
|---|---|
 10. painoksen kansikuva |
|
| Kirjailija | Mika Waltari |
| Kieli | suomen kieli |
| Genre | uskonnollinen romaani |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1958 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vaikka kirja käsitteleekin uskonnollisia ongelmia fiktiivisten henkilöiden kautta, se on myös kirjailijan tunnustuksellinen, henkilökohtainen tilitys.
Tapahtumat ja henkilöt muokkaa
Kirjan päähenkilö on Feliks Tienhaara, perheensä menettänyt tilastovirkailija, jolla on sekä henkisiä että fyysisiä ongelmia. "Felix" on latinaa ja tarkoittaa onnellista. Pilkkanimen ”Feliks onnellinen” päähenkilö sai koulutovereiltaan, koska hänellä oli aina epäonnea. Hänellä on pakkomielle, että hänen on kerran päivässä todistettava jollekulle sattumalta tapaamalleen ihmiselle: ”Syntisi ovat anteeksi annetut, jos vain tahdot.” Hän ei kuitenkaan pyri käännyttämään ihmisiä sen enempää. Ihmiset suhtautuvat häneen usein ensin epäluuloisesti ja järkyttyvät sitten ymmärtäessään, että hän on vilpitön.
Eräänä päivänä Feliks kohtaa entisen koulutoverinsa, professori Erkki Järvenpään, joka on kyllästynyt ja pettynyt elämäänsä. He rukoilevat yhdessä Feliksin asunnolla ja saavat mystisen kokemuksen hengen läsnäolosta. Myöhemmin he tapaavat ravintolassa insinööri Marttisen, joka on Erkin tuttavia. Marttinen on muutamia tunteja aiemmin jättänyt hyvästit veljelleen tämän kuolinvuoteella ja pahastuttanut kuolevan väittämällä, ettei tuonpuoleista ole. Nyt hän juo suruunsa ja tivaa Feliksiltä todisteita Jumalan olemassaolosta.
Marttinen saa sappikivikohtauksen, ja Erkki ja Feliks saattavat hänet hotellihuoneeseen. Kun Feliks rukoilee, Marttisen kivut poistuvat yllättäen ja paikalle hälytetty lääkäri toteaa, että kohtaus on mennyt ohi itsestään. Marttinen kokee äkkinäisen kääntymyksen. Feliks ja Erkki kuitenkin vieroksuvat hänen itsetyytyväistä varmuuttaan ja poistuvat paikalta. Hotellin aulassa he tapaavat vielä vihkiparia matkaan saattavan kirkkoherran, jonka kanssa he keskustelevat pitkään uskonnollisista asioista, kuten luonnontieteiden ja kristinuskon suhteesta. Kirkkoherran hahmo on kuvattu positiivisesti, ja Markku Envall on pitänyt hänen esikuvanaan Erkki Niinivaaraa, joka oli Waltarin luokkatoveri ja Meilahden pitkäaikainen kirkkoherra.[1]
Kotonaan Feliks saa epileptisen kohtauksen, jonka aikana hän tuntee syövänsä tuhkaista leipää ja hiiltynyttä kalaa ja kuulee Herran puhuttelevan häntä. Feliks ymmärtää saaneensa armon ja hän pääsee eroon pakkomielteestään.
Teemat muokkaa
Romaani pohtii sitä, millaisia ongelmia uskonnollisuus kohtaa modernissa maailmassa.[2] Ennen Feliks onnellisen ilmestymistä Waltari oli kirjoittanut viisi laajaa historiallista romaania. Vaikka hänen odoteltiin jo palaavan oman aikansa teemoihin,[3] uskonnollinen aikalaisromaani oli monille yllätys.[2][4] Waltari oli kuitenkin käsitellyt tuotannossaan usein uskonnollisia teemoja , esimerkiksi Surun ja ilon kaupungissa, Johannes Angeloksessa ja Turms, kuolemattomassa. Hän oli myös kirjoittanut aikaisemmin näytelmän Pimeä komero, jota ei kuitenkaan koskaan esitetty, ja Panu Rajalan mukaan Feliks Onnellinen onkin itse asiassa ”tämä näytelmä uudelleen ja vähän muunnellen proosamuotoon kirjoitettuna”.[4]
Vaikka kirja käsitteleekin uskonnollisia ongelmia fiktiivisten henkilöiden asenteiden ja kokemusten kautta, se on myös kirjailijan tunnustuksellinen, henkilökohtainen tilitys.[3][2] Waltari on luonnehtinut itseään harrastajateologiksi, jolla on vahva papillinen sukurasitus. Hän on myös kertonut ajatelleensa, ”etten soisi kenellekään niin hirveää kohtaloa kuin olla todellinen kristitty meidän aikanamme”.[4]
Arvioita muokkaa
Feliks onnellista on pidetty suomalaisen kirjallisuuden parhaana uskonnollisena romaanina.[2] Se sai ilmestyttyään myönteisen vastaanoton monilta kriitikoilta, kuten Martti Santavuorelta ja Matti Paavilaiselta. Paavilainen kuvasi sitä rohkeaksi, tekniikaltaan loisteliaaksi ja tyyliltään erinomaiseksi. Myös Armo Nokkala arvioi kristillisessä Kotimaassa teosta myönteisesti ja katsoi sen poikkeavan edukseen tavanomaisista uskonnollisista romaaneista. Toisaalta Feliks onnellinen herätti myös torjuntaa, eikä se ollut sellainen romaani, jota Waltarilta oli odotettu. Siitä otettiin kuitenkin jo ensimmäisenä vuonna kuusi painosta, ja sitä myytiin yli 50 000 kappaletta.[5]
Kirja on käännetty ainakin englanniksi, espanjaksi, kroatiaksi, ruotsiksi, saksaksi, viroksi ja unkariksi.[6]
Lähteet muokkaa
- Rajala, Panu: Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31137-0.
- Lindstedt, Risto & Vahtokari, Reijo: Mika Waltari. Muukalainen maailmassa. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32457-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ Rajala 2008 s. 706
- ↑ a b c d Markku Envall: Waltari, Mika (1908–1979) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.7.2009.
- ↑ a b Lindstedt & Vahtokari 2008 s. 121
- ↑ a b c Rajala 2008 s. 701–703
- ↑ Rajala 2008 s. 708-709
- ↑ Suomen kirjallisuuden käännökset Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.11.2010.