Avaa päävalikko

Eurofighter Typhoon

hävittäjälentokone
(Ohjattu sivulta Eurofighter)

Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen, deltasiipinen, canardeilla eli etusiivillä varustettu hävittäjä ja rynnäkkökone[1][2]. Lentokone suunniteltiin alun perin ilmanherruushävittäjäksi[3], jota valmistaa Airbusin, BAE Systemsin ja Leonardon muodostama yhtymä, joka johtaa suurinta osaa projektista yhteisen holding-yhtiön, vuonna 1986 perustetun Eurofighter Jagdflugzeug GmbH:n kautta. NATO  Eurofighter ja Tornado Management Agency hallinnoivat projektia ja ovat sen pääasiakas.[4]

Eurofighter Typhoon
Britannian kuninkaallisten ilmavoimien Kaivopuiston lentonäytöksessä kesäkuussa 2017.
Britannian kuninkaallisten ilmavoimien Kaivopuiston lentonäytöksessä kesäkuussa 2017.
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa monikansallinen
Valmistaja Eurofighter Jagdflugzeug
Ensilento 27. maaliskuuta 1994
Esitelty 4. helmikuuta 2003
Valmistusvuodet 1994–
RAF:n Typhoon lennolla toukokuussa 2014.

Koneen kehitys alkoi varsinaisesti vuonna 1983 Future European Fighter Aircraft -ohjelmassa, Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan välisenä monikansallisena yhteistyönä. Erimielisyydet suunnittelun johtamisesta ja operatiivisista vaatimuksista johtivat Ranskan lähtöön yhtymästä kehittämään omaa Dassault Rafalea. Teknologian demonstraatiokone, British Aerospace EAP, teki ensilentonsa 6. elokuuta 1986. Viimeistellyn Eurofighterin ensimmäinen prototyyppi teki ensilentonsa 27. maaliskuuta 1994. Koneen nimi, Typhoon, otettiin käyttöön syyskuussa 1998, samana vuonna kuin allekirjoitettiin ensimmäiset tuotantosopimukset.

Kumppanimaiden poliittiset ongelmat pitkittivät Typhoonin kehitystä merkittävästi. Kylmän sodan yhtäkkinen päättyminen vähensi hävittäjälentokoneiden kysyntää Euroopassa, ja samaan aikaan kiisteltiin koneen hinnasta ja työn jakamisesta. Typhoon tuli operatiiviseen käyttöön vuonna 2003. Se on otettu käyttöön Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian, Itävallan, Saksan ja Saudi-Arabian ilmavoimissa. Kuwaitin, Omanin ja Qatarin ilmavoimat ovat vientiasiakkaita, jotka nostivat hankintojen kokonaismäärän 623 koneeseen vuonna 2018.[5]

Eurofighter Typhoon on hyvin ketterä lentokone, joka on suunniteltu äärimmäisen tehokkaaksi ilmataistelukoneeksi[6]. Myöhemmän tuotannon koneet on varustettu yhä paremmin ilmasta maahan -tehtäviin, ja niihin on integroitu yhä kasvava määrä aseita ja varusteita, kuten Storm Shadow -risteilyohjus ja Brimstone-täsmäohjus. Typhoonin tulikaste oli vuoden 2011 Libyan sisällissota, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaalliset ilmavoimat ja Italian ilmavoimat suorittivat lentotiedustelua ja ilmaiskutehtäviä. Konetyyppi on ollut myös päävastuussa asiakasmaidensa ilmatilan vartiointitehtävissä.

Helmikuussa 2017 Itävallan puolustusministeriö haastoi Typhoonin valmistajan Airbusin oikeuteen, väittäen sen korottaneen hävittäjiensä hintaa perusteettomasti, valehdelleen koneiden toimittamiseen ja varustukseen liittyvistä seikoista sekä lahjoneen itävaltalaisia virkamiehiä ja poliitikkoja[7] Itävalta laski kärsineensä tapauksen vuoksi 1,1 miljardin euron tappiot ja vaati oikeudessa satojen miljoonien vahingonkorvauksia.[7] Tutkijoiden mukaan ilman lahjuksia Itävalta olisi ostanut ilmavoimilleen Saabin Gripen -hävittäjiä.[7] Itävallan hallitus ilmoitti luopuvansa Eurofightereistä.[8] Airbus maksoi Itävallan Eurofighter -jutussa Münchenin syyttäjäviranomaisille 81 miljoonan euron sakot ja välttyi näin myöntämästä syyllistyneensä laittomuuksiin, mutta myönsi syyllistyneensä laiminlyöntiin omien rahojensa valvonnassa.[8] Airbusin toimien tutkinta jatkuumilloin? Itävallassa, Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa.[8]

KehitysMuokkaa

AlkuperäMuokkaa

Yhdistynyt kuningaskunta identifioi uuden hävittäjän vaatimukset jo vuonna 1971. Ilmavoimien esikunnan vuonna 1972 julkaisema AST 403 -spesifikaatio johti perinteisen pyrstömallin P.96-koneen esittelyyn 1970-luvun lopulla. Vaikka malli olisi täyttänyt Ilmavoimien esikunnan vaatimukset, maan ilmailuteollisuudella oli kuitenkin varauksia, sillä malli näytti hyvin samanlaiselta kuin McDonnell Douglas F/A-18 Hornet, jonka kehitys oli jo hyvin pitkällä. P.96-mallissa oli vähän kasvupotentiaalia ja tuotantoon edetessään sillä olisi ollut vähän vientimahdollisuuksia markkinoilla, joissa Hornetilla oli vahva asema.[9] Kuitenkin samanaikainen Länsi-Saksan vaatimus uudesta hävittäjästä oli vuoteen 1979 mennessä johtanut TKF-90-konseptin kehittämiseen.[10] Se oli delta- ja canardisiipinen keinotekoisesti vakautettu malli. Vaikka British Aerospacen (BAe) suunnittelijat hylkäsivät jotkin sen edistyksellisistä ominaisuuksista, kuten moottorin kääntyvät suihkusuuttimet ja siiven jättöreunan ohjausratkaisut,[11] rakenteesta päästiin yksimielisyyteen.

Messerschmitt-Bölkow-Blohm (MBB) ja BAe esittelivät vuonna 1979 hallituksilleen muodollisen ehdotuksen yhteiseurooppalaisesta hävittäjästä. Projekti kulki alkuun nimillä European Collaborative Fighter[12] ja European Combat Fighter (ECF).[13] Dassault liittyi tutkimusta varten lokakuussa 1979 kehitysryhmään, joka tunnettiin tuolloin nimellä European Combat Aircraft, eurooppalainen taistelukone.[12] Koneesta käytettiin samoihin aikohin ensikertaa Eurofighter-nimeä.[14] Kansallisten prototyyppien kehittäminen jatkui. Ranska tuotti ACX:n. Yhdistynyt kuningaskunta tuotti kaksi mallia, P.106:n, yksimoottorisen P.96:n version,[15] vähän JAS 39 Gripeniä muistuttavan kevyen hävittäjän, ja kaksimoottorisen P.110:n. RAF hylkäsi P.106-konseptin sillä perusteella, että sillä oli puolet kaksimoottorikoneen tehokkuudesta kahden kolmasosan hinnalla. Länsi-Saksa jatkoi TKF-90-konseptin jalostamista. ECA-projekti romahti vuonna 1981 monista syistä mukaan lukien erilaiset vaatimukset: Dassault vaati johtoasemaa suunnittelussa ja britit suosivat RB199:n uutta versiota moottoriksi, kun ranskalaiset halusivat Snecma M88:n.

Projektin kaatumisen seurauksena Panavia-kumppanit MBB, BAe ja Aeritalia käynnistivät Agile Combat Aircraft -ohjelman (suom. ketterä taistelukone, lyh. ACA) huhtikuussa 1982.[16] ACA muistutti hyvin paljon BAe:n P.110:tä deltasiipineen, canardeineen ja kaksoispyrstöineen. Yksi merkittävä ulkoinen ero oli sivulle sijoitettujen moottorin ilmanottoaukkojen siirtäminen koneen alle. ACA:n moottoriksi piti tulla muokattu versio RB199:stä. Saksan ja Italian hallitukset vetäytyivät rahoittamisesta, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö suostui rahoittamaan puolet kuluista ja toiset puolet rahoittaisi teollisuus. MBB ja Aeritalia lähtivät mukaan tuottamaan kaksi konetta, yhden Wartonissa ja toisen MBB:llä. Toukokuussa 1983 BAe ilmoitti sopimuksesta puolustusministeriön kanssa ACA demonstraation kehittämisestä ja tuottamisesta koelentokoneohjelmana.[16][17]

Vuonna 1983 Espanja, Italia, Länsi-Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta aloittivat tulevaisuuden eurooppalainen hävittäjälentokone (Future European Fighter Aircraft, FEFA) -ohjelman. Koneella piti olla kyky lyhyeen lähtö- ja laskukiitoon (short take off and landing, STOL) sekä näkökantaman ulkopuolelle ulottuvat ilmataistelukyvyt (beyond visual range, BVR). Vuonna 1984 Ranska toisti vaatimuksensa tukialuskykyisestä versiosta ja vaati johtavaa roolia. Italia, Länsi-Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta jättäytyivät pois ohjelmasta ja aloittivat uuden EFA-ohjelman. Elokuun 2. päivänä 1985 Turinissa Italia, Länsi-Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta päättivät jatkaa Eurofighter-projektia.[18] Ranskan painostuksesta huolimatta Espanja liittyi uudelleen Eurofighter-projektiin syyskuun alussa 1985.[19] Ranska vetäytyi projektista virallisesti ajaakseen omaa ACX-projektiaan, josta tuli Dassault Rafale.

Vuoteen 1986 mennessä ohjelman kustannukset olivat nousseet 180 miljoonaan puntaan.[20] Kun EAP-ohjelma alkoi, kustannukset piti jakaa tasan hallituksen ja teollisuuden välillä, mutta Italian ja Länsi-Saksan hallitukset häilyivät sopimuksessa, joten kolmen pääteollisuuskumppanin piti hankkia 100 miljoonaa puntaa estääkseen ohjelmaa päättymästä. Huhtikuussa 1986 BAe:n EAP julkistettiin Wartonissa. Se oli jo osittain myös MBB:n ja Aeritalian rahoittama. Kone teki ensilentonsa 6. elokuuta 1986.[21] Eurofighter muistuttaa hyvin paljon EAP:tä. Suunnittelutyö jatkui seuraavat viisi vuotta hyödyntäen EAP:n dataa. Alustavat konemäärävaatimukset olivat: Yhdistynyt kuningaskunta: 250, Saksa 250, Italia 165 ja Espanja 100 konetta. Konetuotannon osuudet jaettiin maiden välillä hankintaodotusten mukaisesti: DASA: 33 %, BAe: 33 %, Aeritalia: 21 % ja Construcciones Aeronáuticas SA (CASA): 13 %.

Müncheniin sijoittunut Eurofighter Jagdflugzeug GmbH perustettiin vuonna 1986 johtamaan projektin kehitystä[22] ja Rolls-Roycen, MTU Aero Enginesin, FiatAvion ja ITP:n liittouma Eurojet Turbo GmbH EJ200-moottorin kehitystä. Kone tunnettiin Eurofighter EFA:na vuodesta 1980 alkaen, kunnes se nimettiin EF 2000:ksi vuonna 1992.[23]

Vuoteen 1990 mennessä koneen tutkan valinnasta oli tullut suuri kompastuskivi. Espanja, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta tukivat Ferranti Defence Systemsin johtamaa ECR-90:tä, kun taas Länsi-Saksa suosi Hughesin, AEG:n ja GEC-Marconin APG-65-pohjaista MSD2000:ta. Sopimukseen päästiin, kun Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeri Tom King vakuutti Länsi-Saksan puolustusministeri Gerhard Stoltenbergille, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus hyväksyy projektin ja antaa GEC:n tytäryhtiön, Marconi Electronic Systemsin ostaa Ferranti DEfence Systemsin emoyhtiöltään Ferranti Groupilta, jolla oli sekä taloudellisia että oikeudellisia ongelmia. Sen jälkeen GEC veti tukensa MSD2000:lta.[24]

ViivytyksetMuokkaa

Saksojen yhdistymisen aiheuttama taloudellinen taakka sai Helmut Kohlin tekemään vaalilupauksen Eurofighterin perumisesta. Alkuvuoden 1991 Saksan puolustusministeri Volker Rühe yritti vetää Saksan pois projektista ja käyttää Eurofighterin teknologiaa edullisempaan, kevyempään koneeseen. Kehittämiseen oli kuitenkin käytetty jo niin paljon rahaa, niin moni työpaikka riippui projektista ja hallitus oli sitoutunut projektiin niin tiukasti, että Kohl ei pystynyt vetäytymään. "Rühen edeltäjät olivat lukinneet itsensä projektiin itse laatimallaan rangaistusjärjestelmällä."[25]

Vuonna 1995 osallistujamaissa syntyi huolta työn oikeudenmukaisesta jakautumisesta. Jako oli tehty osallistujamaiden tilausten perusteella, mutta maat olivat sen jälkeen pienentäneet tilauksiaan. Yhdistynyt kuningaskunta leikkasi tilaustaan 250:stä 232:een, Saksa 250:stä 140:een, Italia 165:stä 121:een ja Espanja 100:sta 87:ään.[25] Näiden tilausten perusteella työnjaon olisi pitänyt olla 39, 24, 22 ja 15 %, mutta Saksa ei halunnut luopua niin suuresta määrästä työtä. Tammikuussa 1996 Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan pitkien neuvottelujen jälkeen saavutettiin kompromissi, jossa Saksa tilaisi 40 konetta lisää.[25] Työnjako oli 43 % EADS MAS:ille Saksassa ja Espanjassa, 37,5 % BAE Systemsille Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 19,5 % Alenialle Italiassa.[26]

Seuraava suuri virstanpylväs saavutettiin Farnborough'n ilmailunäyttelyssä syyskuussa 1996, kun Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti projektin rakennusvaiheen rahoituksesta. Marraskuussa 1996 Espanja varmisti tilauksensa, mutta Saksa Viivytti päätöstään. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan pitkän diplomaattisen kädenväännön jälkeen Saksan hallitus järjesti 100 miljoonan Saksan markan väliaikaisen rahoituksen heinäkuussa 1997 voidakseen jatkaa koelentoja. Lisäneuvottelut johtivat Saksan Eurofighter-tilaukseen lokakuussa 1997.

KoelentojaMuokkaa

Eurofighter-prototyypin ensilento tapahtui Baijerissa 27. maaliskuuta 1994. Konetta lensi DASA:n pääkoelentäjä Peter Weger.[27] Kolmen kuukauden kylmän ilmaston kokeet käynnistyivät 9. joulukuuta 2004 Vidselin lentotukikohdassa Ruotsissa Typhoon IPA4:llä. Kokeiden tavoitteena oli todentaa koneen ja sen järjestelmien operatiivinen käyttäytyminen –25 – –31 °C:n lämpötilassa.[28] Ensimmäisen täysin varustellun toisen tuotantoerän (Tranche 2) IPA7-koneen ensilento tapahtui EADS:in Manchingin lentokentällä 16. tammikuuta 2008.[29]

Koelentokoneet eli Development aircraft (DA)

  • DA1 (Saksa) – runko, moottori ja lennonohjausjärjestelmä (Flight Control Software, FCS)
  • DA2 (Englanti) – FCS eli lennonohjausjärjestelmä
  • DA3 (Italia) – Asejärjestelmä
  • DA4 (Englanti) – Tutka ja avioniikka
  • DA5 (Saksa) – Tutka ja avioniikka
  • DA6 (Espanja) – Lentorunko
  • DA7 (Italia) – Navigaatio, Lentojärjestelmä ja asekiinnikkeet (Navigation, avionics and missile carriage)

Koetuotantokoneet eli Instrumented Production Aircraft (IPA)

  • IPA1 (Englanti) – Defensive Aids Sub System (DASS)
  • IPA2 (Italia) – Ilmasta-Maahan aseistus
  • IPA3 (Saksa) – Ilmasta-Ilmaan aseisus
  • IPA4 (Espanja) – Ilmasta-Maahan aseistus
  • IPA5 (Englanti) – Ilmasta-Ilmaan ja Maahan aseistus

Tuotantokoneet eli Series Production Aircraft (SPA)

  • RAF Typhoon T1 – koulukone (2-paikkainen malli)
  • RAF Typhoon F2 – 1-paikkainen hävittäjä

Hankinta, tuotanto ja kustannuksetMuokkaa

Ensimmäinen tuotantosopimus allekirjoitettiin 30. tammikuuta 1998 Eurofighter GmbH:n, Eurojetin ja NETMA:n välillä.[30] Hankintamäärät olivat: Yhdistynyt kuningaskunta 232, Saksa 180, Italia 121 ja Espanja 87. Tuotanto allokoitiin hankintojen mukaan British Aerospacelle 37,42 %, DASA:lle 29,03 %, Aeritalialle 19,52 % ja CASA:lle 14,03 %.

Syyskuun 2. päivänä 1998 pidettiin nimeämisseremonia Englannin Farnborough'ssa. Silloin nimi Typhoon otettiin käyttöön muodollisesti, aluksi vain vientikoneisiin. Nimi jatkaa Panavia Tornadon aloittamaa myrskyteemaa. Saksa tiettävästi vastusti nimeä mahdollisesti sen vuoksi, että Hawker Typhoon oli RAF:n toisessa maailmansodassa käyttämä hävittäjä-pommittaja Saksaa vastaan.[31] Nimeä Spitfire II (kuuluisan brittiläisen toisen maailmansodan hävittäjän, Supermarine Spitfiren mukaan) oli myös harkittu ja hylätty samasta syystä kehitysohjelman alussa. Syyskuussa 1998 allekirjoitettiin sopimus 148:n ensimmäisen tuotantoerän Tranche 1 -koneen valmistamiseksi sekä pitkän läpimenoajan osien hankkimiseksi toisen tuotantoerän Tranche 2 -koneisiin.[32] Maaliskuussa 2008 luovutettiin viimeinen Tranche 1:n kone Saksan ilmavoimille, minkä jälkeen kaikki seuraavat koneet olivat Tranche 2 -standardia.[33] Lokakuun 21. päivänä 2008 luovutettiin neljä vuotta aikaisemmin tilatut ensimmäiset kaksi 91:stä Tranche 2 -koneesta RAF Coningsbyn lentotukikohdassa.[34]

Lokakuussa 2008 Eurofighter-maat harkitsivat 236 koneen Tranche 3:n jakamista kahteen osaan.[35] Kesäkuussa 2009 RAF:n komentaja Sir Glenn Torpy ehdotti, että RAF:n Typhoon-laivasto voisi koostua 123 hävittäjästä suunnitellun 232:n sijasta.[36] Tarvittavien koneiden vähentämisestä huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Gordon Brown vahvisti 14. toukokuuta 2009, että maa tilaa kolmannen tuotantoerän. Sen ensimmäisen osan, 112 koneen Tranche 3A:n sopimus allekirjoitettiin heinäkuun lopulla 2009. Koneet jakaantuivat kumppanimaille seuraavasti: Yhdistynyt kuningaskunta 40, Saksa 31, Italia 21 ja Espanja 20.[37][38] Prikaatikenraali Chris Bushell sanoi Yhdistyneen kuningaskunnan 40 koneen kokonaan täyttäneen maan velvoitteet projektissa sen aiheuttamien ylikustannusten vuoksi.[39]

Eurofighter Typhoon on siitä ainutlaatuinen nykyaikainen taistelukone, että sillä on neljä erillistä kokoonpanolinjaa. Jokainen kumppanimaa kokoaa omat kansalliset koneensa, mutta rakentaa samat osat kaikkien koneisiin (mukaan lukien vienti). Premium AEROTEC valmistaa keskirunkoja[40], EADS CASA oikeita siipiä ja johtoreunan solakoita, BAE Systems eturunkoja canardeineen, ohjaamon kuomuja, lentorangan selkiä, suuntavakaajia ja -peräsimiä, sisempiä flaperoneja ja takarungon osia, ja Leonardo vasempia siipiä, ulompia flaperoneja ja takarungon osia.

Tuotanto on jaettu kolmeen erään, jotka jakavat tuotantoa ja sen rahoitusta eivätkä merkitse suorituskyvyn lisääntymistä tuotantoerien myötä. Tranche 3 perustuu Tranche 2:n viimeisiin koneisiin parannuksin ja jakaantuu A:han ja B:hen.[38] Toukokuun 25. päivä 2011 ZK315, 100. valmistettu kone, tuli Wartonin tuotantolinjalta.[41]

Odotettu tuotanto
Tranche   Itävalta   Saksa   Italia   Kuwait   Oman   Saudi-Arabia   Espanja   Yhdistynyt kuningaskunta   Qatar Total
Tranche 1 15[N 1] 33 28 0 0 0 19 53 0 148
Tranche 2[42] 0 79 47 0 0 48 34 67[N 2] 0 275
Tranche 3A[38] 0 31 21 28 12 24 20 40 24 200
Total 15 143 96 28 12 72 73 160 24 623
  1. Itävallan tilauksen muutos 6:sta Tranche 1:n ja 12:n Tranche 2:n koneesta 15:een Tranche 1:n koneeseen johti Tranche 1:n määrän vähennyksiin neljän kumppanimaan osalta ja vastaaviin lisäyksiin Tranche 2:n määrissä.
  2. 24 Saudi-Arabian konetta otettiin Yhdistyneen kuningaskunnan Tranche 2 -tuotannosta ja korvataan Tranche 2:n lopussa, mutta nyt ne lasketaan Yhdistyneen kuningaskunnan Tranche 3A:n kokonaismäärästä. Se merkitsee 24 koneen vähennystä Yhdustyneen kuningaskunnan tilauksen kokonaismäärästä.[43]
 
Eurofighter Typhoon

Vuonna 1988 Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien parlamentaarinen valtiosihteeri kertoi alahuoneelle, että eurooppalainen hävittäjälentokone olisi "suuri projekti, joka maksaisi Yhdistyneelle kuningaskunnalle noin seitsemän miljardia puntaa".[44] Pian oli ilmeistä, että realistisempi arvio oli 13 miljardia puntaa,[45] joka koostui 3,3 miljardin punnan kehityskustannuksista[46] ja koneiden 30 miljoonan punnan yksilöhinnasta.[47] Vuoteen 1997 mennessä arvioitu kustannus oli 17 miljardia puntaa, vuoteen 2003 mennessä 20 miljardia puntaa ja ensimmäisen koneen luovutuspäivä RAF:lle neljä ja puoli vuotta myöhässä.[48][49] Vuoden 2003 jälkeen puolustusministeriö kieltäytyi julkaisemasta päivitettyjä kustannusarvioita vedoten kaupalliseen arkaluontoisuuteen.[50] Kuitenkin vuonna 2011 kansallinen tilintarkastusvirasto arvioi Yhdistyneen kuningaskunnan "arvioinnin, kehityksen, tuotannon ja päivitysten kustannusten lopulta nousseen 22,9 miljardiin puntaan"[51] ja koko ohjelman kustannukset nousivat 37 miljardiin.[52]

Vuonna 2007 Saksa arvioi järjestelmän (kone, koulutus ja varaosat) hinnaksi 120 miljoonaa euroa ja kertoi sen nousevan.[53] Kesäkuun 17. päivänä 2009 Saksa tilasi 31 Tranche 3A -konetta 2,8 miljardin euron hintaan, josta saadaan järjestelmän hinnaksi 90 miljoonaa euroa koneelta.[54] Yhdistyneen kuningaskunnan julkinen talousvaliokunta raportoi projektin huonosta hoitamisesta, mikä oli nostanut koneen hintaa 75 %. Puolustusministeri Liam Fox vastasi: "Olen päättänyt, että tulevaisuudessa tällaiset projektit johdetaan kunnolla alusta asti, ja olen ilmoittanut uudistuksista, joilla pienennetään laitteiden viivästyksiä ja kustannusten ylityksiä."[55] Espanjan puolustusministeriö asetti Typhoon-projektinsa hinnaksi joulukuuhun 2010 mennessä 11,718 miljardia euroa, kun alkuperäinen arvio oli 9,255 miljardia, mikä merkitsi järjestelmän kustannukseksi 73 koneelta 160 miljoonaa konetta kohti.[56]

Syyskuun 11. päivänä 2008 viiden käyttäjämaan ilmavoimien ja teollisen koelento-ohjelman yhdistetty lentoaika ylitti 50 000 lentotunnin rajan.[57] Maaliskuun 31. päivänä 2009 Eurofighter Typhoon laukaisi ensimmäistä kertaa AMRAAM-ohjuksen tutka passiivimoodissa. Ohjuksen tarvitsema maalidata saatiin toiselta Typhoonilta ja välitettiin MIDS-järjestelmällä (Multi Functional Information Distribution System).[58] Tammikuussa 2011 maailmanlaajuinen Typhoon-laivasto ylitti 100 000 lentotunnin rajan ja vuoden 2013 syyskuussa 200 000 lentotuntia. Heinäkuussa 2016 oli toimitettu 478 konetta 599 tilatusta.[59]

Heinäkuussa 2016 ilmoitettiin kymmenvuotisesta Typhoon Total Availability Enterprise (TyTAN) -tukisopimuksesta RAF:n ja teollisten kumppanien, BAE Systemsin ja Leonardon välillä. TyTAN pyrkii pienentämään Typhoonin käyttökustannuksia 30‒40 prosentilla.[60] Sen pitäisi merkitä ainakin 550 miljoonan punnan säästöjä, jotka BAE Systemsin Military Air & Informationin johtajan Chris Boardmanin mukaan "kierrätetään takaisin ohjelmaan", minkä tuloksena Typhoonin lentotuntihinnan pitäisi "vastata F-16:ta".[61]

Marraskuussa 2018 Typhoon-laivasto ylitti 500 000 lentotunnin rajan. [62] Helmikuussa 2019 Saksa tilasi 33 Typhoonia lisää korvatakseen ikääntyviä Tranche 1:n koneita.[63]

PäivityksetMuokkaa

Vuonna 2000 Yhdistynyt kuningaskunta valitsi MBDA Meteorin Typhooniensa pitkän matkan ilmataisteluaseistukseen asettaen käyttöönoton joulukuuhun 2011.[64] Joulukuussa 2002 Ruotsi, Saksa, Ranska ja Espanja liittyivät brittien 1,9 miljardin dollarin sopimukseen Meteorin kehittämiseksi Typhooniin, Saab Gripeniin ja Dassault Rafaleen. Venyneet sopimusneuvottelut työnsivät käyttöönoton elokuuhun 2012, ja se siirtyi vielä lisää, kun Eurofighter ei saanut koekoneita valmiiksi Meteor-kumppaneille.[65]

Neljän alkuperäisen kumppanimaan budjettipaineet ovat rajoittaneet päivityksiä.[66] Yksikään kumppanimaista ei varmista tilanneensa Tranche 3B-koneita, jotka olisi "optimoitu tulevaisuuden korkeatempoisiin ilmataistelu- ja pommitusoperaatioihin", ja Saksa on leikannut omia tilauksiaan välttääkseen mallia.[67] Lisäksi neljä alkuperäistä kumppanimaat ovat osoittautuneet haluttomiksi rahoittamaan yhdessä parannuksia, joilla edistetään koneen ilmasta maahan -kykyä.[68]

Kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan RAF:llä on parannusohjelma, joka tähtää pitkän matkan MBDA Meteor -ilmataisteluohjuksen, MBDA Storm Shadow -risteilyohjuksen ja MBDA Brimstone -ilmasta maahan ohjuksen integroimiseksi Typhoon-laivastoon.[69][70][71] Ohjelma tunnetaan nimellä Centurion-projekti, jonka tavoitteena oli integroida nämä aseet joulukuuhun 2018 mennessä ennen kuin Panavia Tornado GR4 -koneet poistettiin käytöstä alkuvuonna 2019.[72][73][74] Lokakuussa 2016 BAE Systems vahvisti, että Centurion-projektin ensimmäinen vaihe oli operatiivisessa arvioinnissa.[75][76] Huhtikuussa 2017 BAE Systems ilmoitti kuudesta onnistuneesta Meteor-laukaisusta, joihin kuului yksi kaksoislaukaisu.

Meteor-ohjukset tulivat operatiiviseen käyttöön ISIS:in vastaisessa Shader-operaatiossa lokakuussa 2018 Centurion-päivitetyissä Typhooneissa, joiden P2E-päivitys mahdollisti uusina aseina myös Storm Shadow -risteilyohjuksen ja Brimstone II -ilmasta maahan -ohjuksen käytön. Aseiden täysi kyky tulee P3E-päivityksessä.[77] Ensimmäiset Centurion-koneet luovutettiin RAF:lle heinäkuussa 2018.[78] ja ne olivat ensimmäistä kertaa mukana hälytystehtävissä joulukuussa 2018.[79]

Tranche 3 -koneiden elektronisten tuki- ja vastatoimien parannukset ovat keskittyneet häirintäsäteilytehon parantamiseen. Koneen EuroDASS-järjestelmän raportoidaan tarjoavan uusia ominaisuuksia, joihin kuuluvat digitaalivastaanotin, taajuuskaistan laajennus matalille taajuuksille (VHF/UHF) sekä interferometrinen vastaanotin, jossa on äärimmäisen tarkka maantieteellinen paikannus.[80] Häirinnässä EuroDASS keskittyy matalan taajuusalueen häirintään, tehokkaampaan antenniin, uusiin vastatoimitekniikoihin ohjuksia vastaan, joita tehostaa uusi, passiivinen ohjusvaroitusjärjestelmä koneen aktiivisten laitteiden lisäksi. Viimeisin omasuojajärjestelmän perusta on tuleva AESA-tutka, jonka on määrä korvata nykyinen Captor. Sen mukana tulee kehitysmahdollisuuksia passiivisiin, aktiivisiin ja kybersodankäyntikykyihin. Lisäksi Selex ES on kehittänyt omatoimisen radiotaajuusmuistihäirintälaitteen nimeltä BriteCloud, joka on koneen perässä hinattava laite ohjusten tutkahakupäiden ja tulenhallintatutkien harhauttamiseksi. Se on tulossa Typhooniin.[81][82]

Eurojet yrittää löytää rahoitusta testatakseen kääntyviä suihkuputkia.[83] Lisäksi RAF on halunnut kehittää Typhooneihin rungonmyötäiset lisäpolttoainesäiliöt (CFT-säiliöt) vapauttaakseen tilaa aseille siipien alta. Kaikkiin Tranche 3 -koneisiin voidaan asentaa tällaiset säiliöt.[84] Huhtikuun 24. päivänä 2014 BAE Systems ilmoitti tuulitunnelitesteistä CFT-säiliöiden aerodynaamisten ominaisuuksien arvioimiseksi. Säiliöihin mahtuu 1 500 litraa polttoainetta, mikä lisää Typhoonin taistelusädettä 25 % 1 500 meripeninkulmaan (2 778 km).[85]

BAE Systems on kehittänyt Striker II -kypäränäytön, joka parantaa alkuperäisen, nykyisin Typhoonien käytössä olevan Striker-näytön kykyjä.[86] Striker II:n näytössä on enemmän värejä ja se siirtyy saumattomasti päiväkäytöstä pimeäkäyttöön ilman tarvetta erillisille yökiikareille. Lisäksi kypärä valvoo ohjaajan pään asentoa osatakseen aina näyttää oikeanlaista informaatiota.[87] Järjestelmä on yhteensopiva kolmiulotteisen audio-uhka- ja viestintäjärjestelmän kanssa.[88]

Vuonna 2015 Airbus koelensi Eurofighterin aerodynaamista päivityssarjaa nimeltä Aerodynamic Modification Kit (AMK), joka sisältää siiven johtoreunan laajennuksen. Sillä lisättiin koneen nostokykyä 25 %, mikä lisäsi kaartonopeutta, pienensi kaartosädettä ja paransi nokan osoituskykyä matalilla nopeuksilla ja 45 % suuremmalla kohtauskulmassa kuin standardikoneessa.[89] Eurofighterin Laurie Hilditch sanoi päivitysten lisäävän alisoonista kaartonopeutta 15 % ja antavan Eurofighterille tavallaan "puukkotappelu puhelinkioskissa" -kaartokyvyn, joka löytyy Boeing F/A-18E/F:sta ja Lockheed Martin F-16:sta, uhraamatta yliääninopeuden ketteryyttä.[90] Eurofighter-projektin saksalainen lentäjä Raffaele Beltrame sanoi: "Käsittelyominaisuudet olivat merkittävästi paremmat tarjoten enemmän liikehtimiskykyä, ketteryyttä ja tarkkuutta operatiivisuutta edustavissa tehtävissä."[91]

Huhtikuussa 2016 Finmeccanica (vuodesta 2017 Leonardo) demonstroi Italian ilmavoimien Tranche 1 Eurfighter Typhoonin Mode 5 käännetyn omatunnuslaitteen ilmasta maahan -kykyjä.[92] Demonstraatio osoitti, että on mahdollista antaa ohjaajalle kyky erottaa omat ja vihollisen lavetit yksinkertaisesti käyttämällä koneen transponderia.[93] Finmeccanica ilmoitti, että Nato harkitsi järjestelmää lyhyen tai keskipitkän ajan ratkaisuna omien joukkojen ilmasta maahan -tunnistuksessa, millä vältettäisiin omiin kohdistuvat tappiot lähi-ilmatukioperaatioissa.[94]

Huhtikuun 24. päivänä 2018 Airbus ilmoitti tarjouksestaan korvata Saksan Panavia Tornado -laivasto ehdottamalla uutta aseistusta, suorituskykyparannuksia ja lisäkykyjä Eurofighter Typhooniin.[95][96][97] Airbusin tarjous on samanlainen kuin RAF:n Centurion-projekti, jossa siirrettiin Turnadon aseita ja kykyjä Typhooniin. Ilmasta maahan -aseistuksen integrointi on jo aloitettu Saksan ilmavoimien Typhooneihin osana Odin-projektia. Tornadon korvausohjelmaan kuuluvana osana tarjottiin Kongsbergin JSM -ohjusta meritorjuntaan sekä Taurus -risteilyohjusta, joka on jo osittain integroitu, koska se on saman kokoinen, muotoinen ja painoinen kuin Storm Shadow. Airbus ehdottaa myös säteilijän havaitsemisjärjestelmän sekä säteilylähteeseen hakeutuvan ohjuksen integrointia ilmapuolustukseen vaikuttamiskyvyn tehostamiseksi.[98] Saksan ilmavoimissa se tehtävä on edelleen Tornadon ECR-versiolla. Konsortio on innokas käyttämään moottorin kasvupotentiaalin tehostaakseen työntövoimaa noin 15 % sekä parantaakseen polttoainetehokkuutta ja lentomatkaa. Se yhdistetään uudelleen muotoiltuun ja suurennettuun 1 800 litran lisäpolttoainesäiliöön.[98] Nykyisissä koneissa on 1 000 litran säiliöt. Muihin muokkauksiin liittyisi AMK. Eurofighter ilmoittaa pystyvänsä integroimaan amerikkalaisen B61-ydinaseen koneeseen, mutta se vaatii Yhdysvaltain sertifioinnin.

KorvaajaMuokkaa

Saksa korvaa Eurofighterin Uuden sukupolven hävittäjällä (New Generation Fighter, NGF), jonka se kehittää yhdessä Ranskan kanssa. BAE Systemsin Tempestiä kaavaillaan Typhoonin korvaajaksi Yhdistyneen kuningaskunnan Kuninkaallisissa ilmavoimissa.

SuunnitteluMuokkaa

LentorankaMuokkaa

Typhoon on hyvin ketterä lentokone sekä ylisoonisilla että matalilla nopeuksilla. Siinä on nelinkertainen fly-by-wire-ohjausjärjestelmä, joka tarjoaa keinotekoisen vakauden, koska käsivarainen ohjaus ei pystyisi kompensoimaan sisäänrakennettua epävakautta. Fly-by-wire-järjestelmää kuvataan huolettomaksi, koska se estää ohjaajaa ylittämästä sallittua liikehtimisen rajakäyrää. Kallistumista hallitaan pääosin siipien elevoneilla, nyökkäämistä etusiivillä ja elevoneilla ja kääntymistä sivuperäsimellä.[99] Ohjainpintoja liikuttaa kaksi toisistaan riippumatonta hydraulijärjestelmää, jotka hoitavat myös laskutelineitä, pyöräjarruja ja ohjaamon kuomua. [100]Hydraulijärjestelmässä on 28 MPa:n pumput.

Typhoonin rakenne on kevyt muodostuen 82-prosenttisesti komposiiteista (70 % hiilikuitua ja 12 % lujitettua lasikuitua).[101] Lentorangan arvioitu elinkaari on 6 000 tuntia,[102] mutta sallittu elinkaari 3 000 tuntia.lähde?

TutkaheijastusMuokkaa

Vaikka Typhoon ei ole nimetty häivehävittäjäksi,[103][104] on sen tutkapoikkipinta-alaa pienennetty etenkin etusektorista.[105][106] Esimerkiksi moottorien ilmanottoaukot kätkevät moottorin etuosan tutkasäteiltä.[107] Monet tärkeät, potentiaaliset tutkan kohteet, kuten siipi, etusiivet ja suuntavakaajan johtoreuna on käännetty voimakkaasti, jotta ne heijastaisivat tutkasäteilyä pois etusektorista. Jotkin aseet asennetaan osittain upotettuina koneeseen, mikä osittain suojaa niitä tutkasäteiltä. Pääosin EADS/DASA:n kehittämät tutkasäteilyä absorboivat materiaalit peittävät merkittävimpiä heijastimia, kuten siiven johtoreunoja ja niiden laajennuksia, moottorin ilmanoton reunoja ja sisäpintoja sekä sivuperäsimen aluetta.[105][108]

Valmistajat ovat testanneet Eurofighterin varhaisia prototyyppejä 1990 alkupuolelta asti optimoidakseen matalan havaittavuuden ominaisuuksia. DA4-prototyypin testauksissa BAE:n Wartonin tuotantolaitoksilla mitattiin koneen tutkapoikkipinta-alaa ja tutkittiin erilaisten tutkaheijastusta vähentävien päällysteiden ja komposiittien vaikutuksia.[109] Toinen tekijä, jolla pienennetään havaitsemistodennäköisyyttä on passiivisten sensorien käyttö (PIRATE IRST), mikä minimoi elektronisia päästöjä. Etusiivillä on yleisesti huonot häiveominaisuudet,[110] mutta Typhoonin lennonhallintajärjestelmä on suunniteltu pitämään elevonin trimmaus ja etusiivet sellaisessa kulmassa, jossa niillä on pienin tutkapoikkipinta-ala.[111][112]

OhjaamoMuokkaa

Typhoonissa on lasiohjaamo ilman yhtään perinteistä mittaria. Se sisältää kolme täysvärillistä MHDD-monitoiminäyttöä, joiden sisältöä voi ohjailla näppäimillä, osoittimella ja äänellä, laajakuvaheijastusnäytön lämpökameroineen, ääni- ja HOTAS-ohjaimet, HMSS-kypäränäyttöjärjestelmän, MIDS-radiojärjestelmän, manuaalisen MDEF-datansyöttölaitteen ja täysin integroidun varoitusjärjestelmän DWP-paneeleineen.[113] Ohjaamoon noustaan rungon sisältä, ohjaamon alapuolelta, vasemmalta puolelta avattavilla tikkailla tai ulkoisilla tikkailla.[114]

Ohjaamo on suunniteltu paljolti ohjaajan tarpeiden mukaan. Sijoittelu ja toiminnat luotiin sotilaslentäjiltä ja testauksista saadun palautteen ja arvioiden perusteella.[115] Konetta hallitaan ohjainsauvalla ja vasemman käden kaasulla.[116] Hätäpelastautumista varten on Martin-Baker Mk.16A -heittoistuin ja kahdella rakettimoottorilla irtoava kuomu.[117] Jalat kokonaan peittävät standardin mukaiset G-housut suojaavat G-voimilta aina 9 G:hen asti.[118] Saksan ja Itävallan ilmavoimien lentäjät käyttävät hydrostaattista Libelle Multi G Plus -G-pukua,[119][120][121] joka suojaa myös käsivarsia ja antaa teoreettisesti kattavamman G-voimien sietokyvyn.

Ohjaajan disorientaatiotilanteessa lennonhallintajärjestelmä mahdollistaa nopean ja automaattisen palautuksen napin painalluksella. Silloin lennonhallintajärjestelmä ottaa moottorin ja ohjainten täyden hallinnan ja suoristaa koneen automaattisesti vaakalentoon hienoiseen nousuun 300 solmun nopeudella, kunnes ohjaaja on valmis ottamaan koneen hallinnan takaisin.[122] Koneessa on myös automaattinen ALSR-palautusjärjestelmä liian matalasta lentonopeudesta, mikä estää konetta poistumasta hallitusta lennosta hyvin matalilla lentonopeuksilla ja suurilla kohtauskulmilla. Lennonhallintajärjestelmä pystyy havaitsemaan matalan lentonopeuden ja antamaan kuultavan ja näkyvän varoituksen ohjaamossa. Se antaa ohjaajalle riittävästi aikaa reagoida ja palauttaa kone manuaalisesti. Jos ohjaaja ei reagoi tai ei välitä varoituksesta, ALSR ottaa koneen hallintaan, valitsee moottorin tehon ja palauttaa koneen turvalliseen lentotilaan. Koneen asennosta riippuen lennonhallintajärjestelmä käyttää ALSR:n työntö-, veto- tai kaartotilaa.[123]

Typhoonin DVI-puheohjausjärjestelmä käyttää Smiths Aerospacen (nykyisin GE Aviation Systems) ja Computing Devicesin (nykyisin General Dynamics UK) SRM-puheentunnistusmodulia. Se oli ensimmäinen tuotanto-DVI-järjestelmä sotilaskoneen ohjaamossa. Se tarjoaa ohjaajalle komentoja 26 ei-kriittiseen ohjaamon toimintoon vähentämään ohjaajan työtaakkaa, lisäämään lentoturvallisuutta ja laajentamaan tehtäväkykyjä. Merkittävä askel DVI:n kehityksessä otettiin vuonna 1987, kun Texas Instruments sai valmiiksi TMS-320-C30- digitaalisen signaaliprosessorin, mikä mahdollisti järjestelmän pienentämisen ja yksinkertaistamisen. Typhoonin DVI-projekti aloitettiin heinäkuussa 1997 BAE Systemsin Wartonin tuotantolaitosten ohjaamosimulaattorissa.[124]

DVI-järjestelmä on puhujaspesifinen vaatien jokaista ohjaajaa luomaan mallineen. Sitä ei käytetä turvallisuuteen tai aseisiin liittyviin tehtäviin, kuten laskutelineiden laskemiseen tai aseiden laukaisuun, vaan monenlaisiin ohjaamon toimintoihin.[125][126] Äänikomennot varmistetaan nähtävällä tai kuultavalla palautteella ja ne vähentävät ohjaajan työtaakkaa. Kaikki toiminnot voidaan tehdä myös käsin.[127] Espanjan EADS Defence and Security on tehnyt myös DVI-moduulia, joka muun muassa ei vaadi mallinetta puheen tunnistukseen, vaan tunnistaa äänen yleisten tietopankkien perusteella.[127]

AvioniikkaMuokkaa

Typhoonissa on sekä GPS- että inertianavigointijärjestelmä. Laskeutumiseen huonossa säässä voidaan käyttää mittarilähestymisjärjestelmää. Koneessa on myös tehostettu maan lähestymisvaroitusjärjestelmä, joka perustuu Panavia Tornadoissa käytettyyn TERPROM-järjestelmään.[128] MIDS-radiojärjestelmä tarjoaa Link-16-datalinkin.[129]

Kone käyttää automaattiseen uhkien tunnistukseen ja niiltä suojautumiseen Praetorian[130] (entinen EuroDASS) -järjestelmää.[131] Se toimii sekä ilma- että pintauhkia vastaan, priorisoi ne ja voi vastata useisiin uhkiin samanaikaisesti. Uhkien tunnistamismenetelmiin kuuluu tutka-, ohjus- ja laservaroitin, joka on vain RAF:n Typhooneissa. Vastatoimet koostuvat silpusta, soihduista ja elektronisista vastatoimista sekä hinattavasta houkuttimesta.[132]

Perinteisesti jokaista koneen sensoria on käsitelty erillisenä informaation lähteenä. Se voi kuitenkin johtaa ristiriitaisiin tieoihin ja rajoittaa järjestelmien automaatiota lisäten ohjaajan työtaakkaa. Sen vuoksi Typhoonissa käytetään sensorifuusiotekniikkaa, joka yhdistää kaikki datalähteet AIS-järjestelmän kautta (Attack and Identification System). AIS yhdistää kaikki koneen sensorien havaitseman informaation MIDS:in kautta ulkopuolelta, kuten tutkavalvontakoneesta tai toisesta hävittäjästä välitettyyn tietoon. AIS integroi myös muut hyökkäykselliset ja puolustukselliset järjestelmät, kuten Praetorian (DASS), navigointi, aseistuksen hallinta- ja viestintäjärjestelmä. Fyysisesti AIS koostuu kahdesta erillisestä yksiköstä: hyökkäystietokoneesta (AC) ja navigointitietokoneesta (NC), jotka liittyvät muihin pääjärjestelmiin STANAG 3910 -väylällä. AC ja NC ovat identtiset, modulaariset yksiköt, jotka koostuvat Motorola 68020 -suorittimista, 68882 Maths -prosessoreista sekä useista räätälöidyistä RISC-pohjaisista prosessoreista.[133]

Yksi tiedonlähde vähentää ohjaajan työtaakkaa, kun poistetaan mahdollisen ristiriitaisen datan tarkistustarve, parannetaan tilannetietoisuutta ja lisätään järjestelmien automaatiota. AIS:in pitäisi käytännössä tunnistaa maalit yli 150 meripeninkulman etäisyydeltä ja priorisoida ne yli 100 meripeninkulman päästä. Lisäksi AIS:illa on kyky hallita automaattisesti koneen päästöjä (säteilyä). Sen pitäisi rajoittaa Typhoonin havaittavuutta vastustajan koneista, mikä edelleen vähentää ohjaajan työtaakkaa.[134]

Vuonna 2017 RAF:n Typhoon osoitti yhteistoimintakykyä MADL-datalinkkiä käyttäneen Lockheed Martin F-35B:n kanssa kaksiviikkoisessa kokeessa nimeltä Babel Fish III Mojaven autiomaassa. Se saavutettiin kääntämällä MADL-viestit Link-16-muotoon, mikä mahdollisti F-35:n kommunikoinnin suoraan Typhoonin kanssa.[135]

Tutka ja sensoritMuokkaa

CAPTOR-tutkaMuokkaa

Eurofighter käyttää automaattisten säteilynhallintaa (EMCON) vähentääkseen nykyisen mekaanisesti keilaavan Captor-tutkan elektromagneettisia päästöjä. Tutkassa on kolme toimintakanavaa, joista yksi on tarkoitettu häirinnän luokitteluun ja tukahduttamiseen.[136] Tutkaohjelmiston päivitykset ovat parantaneet Captor-M:n ilmasta ilmaan -kykyä.

Captor-E on aktiivinen, sähköisesti keilaava versio alkuperäisestä Captor-tutkasta, ns. AESA-tutka. Sen on kehittänyt EuroRADAR-konsortio, jota johtaa Selex ES. Se antaa Typhoonille kyvyn joka sään ilmasta maahan -toimintaan[137] ja paljon nykyistä paremman häirinnänsietokyvyn.[138][139] Tutkan säteilijä on kääntyvä, mikä antaa sille laajemman näkökentän kuin kiinteä säteilijä, jonka näkökenttä rajoittuu 120 asteeseen.[140][141]

Toukokuussa 2007 Eurofighter DA 5 teki ensilennon Captor-E-demonstraation kanssa.[142][143] Kesäkuussa 2011 kumppanimaat sopivat rahoittaa Captor-E-tutkan kehittämisen. Tutka suunniteltiin silloin otettavaksi käyttöön vuonna 2015.[144] Kesäkuussa 2013 Selex ES:n Chris Bushell varoitti, että jättäminen investoimatta AESA-tutkaan vaarantaa konetyypin viennin.[145] Marraskuussa BAE Systems ilmoitti, että työ tutkan parissa jatkuu.[146]

Helmikuussa 2014 Eurofighter lensi ensimmäistä kertaa Captor-E-tutkan kanssa ja varsinaiset tutkan koelennot alkoivat heinäkuussa.[147] Vuoden 2014 Farnborough'n lentonäytöksessä Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö ilmoitti tehneensä BAE Systemsin kanssa 72 miljoonan punnan sopimuksen AESA-tutkan prototyypin kansallista testaamista varten. Marraskuussa 2014 EuroRadar teki miljardin punnan sopimuksen Captor-E:n päivittämisestä.[148] Tutkan piti tulla käyttöön Trance 2 ja 3 -koneisiin vuosina 2016‒17,[149] mutta mikään kumppanimaa ei tehnyt siitä tilauksia.[150][151] Näin ollen Kuwaitista tulee ensimmäinen Captor-E:n käyttäjämaa, sen tilattua AESA-tutkalla varustettuja Typhooneja huhtikuussa 2016.[152] Tranche 3 Typhooneihin tarvitaan mekaanisia, sähköisiä ja jäähdytyksen liittyviä parannuksia tutkan käyttämiseksi.[153]

IRSTMuokkaa

Passive Infra-Red Airborne Track Equipment (PIRATE) -infrapunajärjestelmä sijaitsee ohjaamon etupuolella oikealla. Selex ES oli järjestelmän pääsopimuskumppani yhdessä Thales Optronicsin ja Espanjan Tecnobitin kanssa, jotka muodostivat Eurofirst-konsortion järjestelmän suunnittelua ja kehittämistä varten. Ensimmäinen PIRATE:lla varustettu kone luovutettiin Italian ilmavoimille elokuussa 2007.[154] Lisää maalinosoituskykyjä saadaan maalinosoitussäiliöillä, kuten LITENING.[155]

PIRATE toimii kahdella infrapuna-aallonpituusalueella, 3‒5 ja 8‒11 mikrometriä. Ilmasta ilmaan -roolissa se toimii infrapunaetsimenä, joka tarjoaa passiivista maalin etsintää ja seurantaa. Ilmasta pintaan -roolissa se toimii maalintunnistuksessa ja -osoituksessa. Superjäähdytettynä sensorijärjestelmä voi havaita pienimmätkin lämpötilanvaihtelut pitkältä matkalta. Vaikka tarkkoja etäisyyksiä ei ole julkaistu, ylärajana pidetään 80:tä meripeninkulmaa tyypillisen etäisyyden ollessa 30‒50 meripeninkulmaa.[156] Siitä on apua myös navigoinnissa ja laskeutumisessa. PIRATE on yhdistetty ohjaajan kypäränäyttöön.[157] Sen avulla havaitsee sekä suihkumoottorien suihkuvirtaukset että kitkan aiheuttaman koneen pinnan kuumenemisen. Prosessointitekniikka parantaa vielä kuvaa, jolloin maaleista saadaan lähes korkearesoluutiokuvia. Kuva voidaan ohjata mille tahansa monitoiminäytölle tai sekä kypärä- että heijastusnäytölle.

Infrapunasensori on kiinteästi asennettu, jotta se voi pitää maalin näkökentässään. Korkeintaa 200:aa maalia voidaan seurata samanaikaisesti. Järjestelmän tiloja ovat monimaaliseuranta (MTT), yhden maalin seuranta (STT), yhden maalin seuranta ja tunnistus (STTI), määrätyn sektorin keilaaminen ja keilaaminen esimerkiksi suunnistusjärjestelmän apuna tai muusta lähteestä, kuten tutkavalvontakoneesta välitetyn datan ohjaamana. Kun maali löytyy, PIRATE osoittaa sen automaattisesti ja vaihtaa STT-moodiin.

Kun maali on tunnistettu, PIRATE:a voidaan käyttää siihen varustetun lyhyen kantaman ilmataisteluohjuksen ohjaamiseen. Lisäksi sen dataa voidaan käyttää tehostamaan CAPTOR:ia tai ulkopuolelta AIS:in kautta tullutta sensoritietoa. Tämän pitäisi tehdä mahdolliseksi, että Typhoon voisi hyökätä maalejaan vastaan myös voimakkaissa elektronisten vastatoimien ympäristössä.[158] PIRATE:ssa on passiivinen etäisyysmittauskyky,[159] joskin järjestelmä on rajallinen passiivisten laukaisuarvojen antamisessa, koska siinä ei ole laser-etsintä.

MoottoritMuokkaa

Eurofighter Typhoonissa on kaksi Eurojet EJ200 -moottoria, jotka kumpikin tuottavat 60 kN tehoa, jälkipoltolla yli 90 kN. Sota-asennossa työntövoima lisääntyy 15 % 69 kN:iin moottoria kohti jälkipolton työntövoiman lisääntyessä 5 % 95 kN:iin moottoria kohti. Hetkellisesti saadaan moottorista jopa 102 kN vahingoittamatta sitä.[160][161] EJ200-moottorissa yhdistyvät neljän eurooppalaisyrityksen johtavat teknologiat, edistyksellinen digitaalinen hallinta- ja valvontajärjestelmä, pitkäjänteiset puhaltimen siivet, yksikideseoksista valmistetut turbiinin siivet, supistuvat/avautuvat suihkusuuttimet, monitehtäväkyky, supercruise-suorituskyky, matala polttoaineenkulutus, matalat käyttökustannukset, modulaarirakenne ja merkittävä kehityspotentiaali.[162][163][164]

Typhoon pystyy yliääninopeuteen ilman jälkipoltinta (supercruise-kyky). Air Forces Monthly ilmoittaa RAF:n FGR4-monitoimiversiolle suurimmaksi supercruise-nopeudeksi 1,1 M,[165] mutta Singaporen arvioinnissa Typhoon pystyi kuumana päivänä supercruise-nopeuteen 1,21 M asekuormassa.[166] Eurofighter-yhtiön mukaan Typhoon pystyy supercruise-nopeuteen 1,5 M.[167] Kuten F-22, Eurofighter voi laukaista aseita supercruise-nopeudesta kasvattaakseen niiden kantamaa.[168]

EJ200-moottorin työntövoimassa on 30 %:n kasvupotentiaali ja moottori voidaan varustaa kääntyvillä suihkuputkilla, joita Eurofighter ja Eurojet-konsortio ovat kehittäneet ja testanneet aktiivisesti pääasiassa vientiä varten, mutta myös konelaivaston tulevaisuuden päivityksiä silmällä pitäen. Kääntyvät suihkuputket voivat vähentää polttoaineen kulutusta tyypillisellä Typhoonin tehtävällä jopa 5 %, lisätä supercruisen työntövoimaa 7 % ja lähtötyöntövoimaa 2 %.[169]

Eurojet TURBO GmbH:n pääjohtaja Clemens Linden sanoi vuoden 2018 Farnborough Internetional Air Show'ssa, että 15 %:n työntövoiman lisäys mahdollistaisi raskaasti kuormatun koneen toiminnan taistelutilassa kuin sileän koneen nykyään. Teknologian lisäys lisää myös koneen lentoaikaa yhdellä tankkauksella. Lisätyöntövoiman saavuttamiseksi lisätään ilman virtausta, korkea- ja matalapainekompressorien painesuhteita ja käytetään korkeampia turbiinien lämpötiloja käyttäen viimeisimmän sukupolven yksikidemateriaaleja turbiinin siivissä. Suuremmalla aerodynaamisella tehokkuudella saavutamme matalamman polttoaineen kulutuksen. Kolmas kehitysalue on suihkuputki, joka päivitettäisiin kaksiparametrisellä versiolla, joka mahdollistaa riippumattoman ja optimoidun virtauksen kaikissa lentotiloissa ja vähentää polttoaineen kulutusta.[170][171]


Tekniset tiedotMuokkaa

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ””..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ””.15,96[172] m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.095000010,95 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.02800005,28 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&050.&&&&0050 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&09750.&&&&009 750 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&015550.&&&&0015 550 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&021000.&&&&0021 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Eurojet EJ200 -suihkumoottoria; &&&&&&&&&&&&&060.&&&&0060 kN per moottori kuivana, &&&&&&&&&&&&&090.&&&&0090 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&02390.&&&&002 390 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01390.&&&&001 390 km
  • Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&&03700.&&&&003 700 km
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton >-operaattori.0Virhe lausekkeessa: odottamaton >-operaattori> 18 000 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&015240.&&&&0015 240 m/min
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0311.&&&&00311 kg/m²
  • Työntövoima-painosuhde: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.1 18

Aseistus

LähteetMuokkaa

  1. {{Verkkoviite | Osoite =http://www.eurofighter.com/media/press-office/facts-sheet-mediakit/benefits-to-industry.html | Nimeke =Benefits to Industry | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu =eurofighter.com | Viitattu = 31.1.2012 }
  2. Overview eurofighter.com. Viitattu 31.1.2012.
  3. Fighter Focus: Eurofighter and Gripen xairforces.net. Viitattu 6.9.2017.
  4. Eurofighter and NETMA Strike Logistics Deal Jane's International Defence Review. Viitattu 3.7.2011.
  5. BAE Systems finalises deal to sell Typhoon jets to Qatar Reuters. Viitattu 23.5.2019.
  6. Janes Defence Weekly, Vol 52 Fighting Fit, page XL
  7. a b c Itävalta epäilee Airbusia vilpistä Eurofighter-kaupassa – sama hävittäjä tarjolla Suomeenkin Yle Uutiset. Viitattu 17.2.2018.
  8. a b c Airbus maksoi jättikorvaukset: saksalaiset lopettivat korruptio­tutkinnan Itävallan hävittäjä­kaupoissa - Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. 13.2.2018. Viitattu 17.2.2018.
  9. Boot 1990, pp. 229–233.
  10. Buttler 2000, pp. 131–134.
  11. "Unmanned jet becomes first aircraft in the world to fly without 'flaps'" Daily Mail|Ajankohta=7.10.2010| Viitattu=16.8.2013.
  12. a b Buttler 1990, p. 134.
  13. "Eurofighter Typhoon Multirole Fighter – History, Specs and Data." militaryfactory.com. Viitattu=3.7.2011.
  14. Butler 2000, p. 135.
  15. Boot 1990, pp. 79–82.
  16. a b Buttler 2000, p. 137.
  17. Nicholls, Mark et al. Eurofighter. Key Publishing "on behalf of Eurofighter GmbH", 2003. Viitattu=23.5.2008.
  18. Lewis, Paul. "3 European Countries Plan Jet Fighter Project." The New York Times, 3 August 1985, p. 31.
  19. "Eurofighter: Spain joins the club." The Economist, 17 September 1985, p. 68.
  20. "BAe uncovers EAP." Flight International via flightglobal.com, 28 April 1986, p. 10.
  21. Fairhill, David. "Euro-fighter goes supersonic on maiden flight: First test flight of EAP aircraft in Lancashire." The Guardian, 7 August 1986.
  22. Cowton, Rodney. "Eurofighter partners: West Germany, Britain, Italy and Spain." The Times, 7 June 1986.
  23. Spick 2000, p. 438.
  24. Miller, Charles. "Radar Deal Keeps Britain in Forefront of Airborne Technology." The Press Association Ltd., May 1990.
  25. a b c Eurofighter: Weapon of Mass Construction (TV broadcast). BBC, Ajankohta=6.7.2003.
  26. Haertl, Ronald. "Eurofighter- A Milestone Report." Malline:Webarchive European Security and Defence. Viitattu=3.7.2011.
  27. "1994: Maiden flight for future fighter jet." BBC News, 27 February 1994. Viitattu=19.3.2008.
  28. Hastings, David. "Eurofighter Typhoon." Malline:Webarchive targetlock.org, Ajankohta=6.10.2009. Viitattu=12.10.2009.
  29. Hoeveler, Wolfdietrich and Phillip Lee. "First Tranche 2 Eurofighter Typhoon Has Flown." eurofighter.com, 2009. Viitattu=12.10.2009.
  30. BBC "Euro-fighter contracts signed." BBC News, 30.1.1998. Viitattu=18.9.2007.
  31. "Storm over 'Typhoon' name for Eurofighter." BBC News, 2.9.1998. Viitattu=18.9.2007.
  32. Chuter, Andy. "EF2000 deal firms up first batch order." Flight International, 23.9.1998.
  33. Holm, Kathryn and Martina Schmidmeir. "German Air Force: 10,000 Flying Hours with the Eurofighter." Malline:Webarchive Eurofighter.com, Ajankohta=16.3.2009. Viitattu=3.7.2011.
  34. "New Typhoons fly into RAF Coningsby." Malline:Webarchive Mod.uk via Defence News, Ajankohta=20.2.2007. Viitattu=28.11.2009.
  35. Hoyle, Craig. "Eurofighter nations offered split deal for Tranche 3 order." Flight International via flightglobal.com, Ajankohta=7.10.2008. Viitattu=30.11.2009.
  36. Rayment, Sean. "RAF chief predicts controversial takeover of Royal Naval air power." Telegraph, Ajankohta=7.6.2009. Viitattu=30.11.2009.
  37. Miatt, Rob and John Neilson. "BAE Systems Welcomes Signing of Typhoon Tranche 3 Production Contract." Malline:Webarchive BAE Systems, Ajankohta=31.7.2009. Viitattu=30.11.2009.
  38. a b c Hoyle, Craig. "Eurofighter partners sign €9 billion Tranche 3A deal." Flight International via flightglobal.com, Ajankohta=31.7.2009. Viitattu=7.7.2012.
  39. Doyle, Andrew. "UK has 'no obligation' to meet 232-aircraft Typhoon pledge." Flight International via flightglobal.com, Ajankohta=19.9.2009. Viitattu=21.7.2010.
  40. Sanchez, Miguel and Serena Di Martino. "EADS-CASA begins the Eurofighter Typhoon final assembly phase." eads.com, Ajankohta=26.7.2001. Viitattu=3.7.2011.
  41. "Production for the United Kingdom" targetlock.org.uk. 19.11.2014.
  42. Hoyle, Craig. "UK to receive first Tranche 2 Eurofighter Typhoons." Flightglobal.com, Ajankohta=21.10.2008. Viitattu=7.7.2012.
  43. "Der Darabos-Deal." Airpower.at, Ajankohta=2.4.2007. Viitattu=28.11.2009.
  44. "House of Commons Daily Debates, column 1055." Hansard, Ajankohta = 9.3.2009. Viitattu = 30.11.2009.
  45. Lomax, David. "Air farce one." Telegraph.co.uk, Ajankohta = 4.1.2004. Viitattu = 28.11.2009.
  46. "Company News: European Consortium Gets Fighter Contract." The New York Times, Ajankohta = 25.11.1988. Viitattu = 28 November 2009.
  47. Greenhouse, Steven. "European Fighter: Cost vs. Pride." The New York Times Special, Ajankohta = 21.2.1989. Viitattu = 28.11.2009.
  48. "The impact of the large cost overruns and delays." House of Commons.
  49. "Select Committee on Defence Sixth Report: Progress on key projects." House of Commons, Ajankohta = 24.6.2004. Viitattu = 19.12.2006.
  50. "NAO report (HC 98-i 2007–2008)." Malline:Webarchive Ministry of Defence: Major Projects Report 2007. Viitattu = 28.11.2009.
  51. "Management of the Typhoon Project".
  52. Multibillion Eurofighter Typhoon overspend revealed channel4.com. 18.8.2017.
  53. "Kunden kämpfen mit Eurofighter (in German)." tagesspiegel.de, Ajankohta = 12.10.2007. Viitattu = 20.2.2011.
  54. "Haushaltsausschuss billigt Bundeswehrprojekte (in German." bmvg.de, Ajankohta = 17.6.2009. Viitattu = 20.2.2011.
  55. "Watchdog slams delays, high costs of Typhoon jet." Reuters, Ajankohta = 15.4.2011.
  56. Ministerio de Defensa: Evaluación de los Programas Especiales de Armamento (PEAs) 24.10.2013September 2011. Grupo Atenea. Arkistoitu . Viitattu 30.9.2012. Spanish
  57. "Eurofighter Typhoon Flight Milestone: 50,000 Hours and Climbing." Malline:Webarchive Eurofighter.com, Ajankohta = 11.9.2008. Viitattu = 3.7.2011.
  58. "Unique AMRAAM Firing with Eurofighter Typhoon ." Malline:Webarchive Eurofighter.com, Ajankohta = 1.4.2009. Viitattu = 3.7.2011.
  59. Eurofighter Approaching True Potential ainonline.com. Viitattu 21.10.2016.
  60. FARNBOROUGH: BAE wins 10-year Typhoon support deal flightglobal.com. 15 July 2016. Viitattu 18.8.2017.
  61. UK to drive down Typhoon operating costs to match F-16 flightglobal.com. 20 July 2017. Viitattu 18.8.2017.
  62. Eurofighter Typhoon fleet hits 500,000 flying hour milestone UK Defence Journal. 12.11.2018. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)
  63. https://www.br.de/nachrichten/bayern/milliardenauftrag-fuer-airbus-bundeswehr-bestellt-33-eurofighter,RGoPe1f
  64. "MBDA Signs $1.9 Billion Meteor Missile Contract." Malline:Webarchive Defense Daily, 6.1.2003. Viitattu = 7.7.2012.
  65. "MoD Major Projects Report 2008." Malline:Webarchive National Audit Office, Ajankohta = 18.12.2008, Viitattu = 7.7.2012.
  66. Budget pressures halt Eurofighter Tranche 3B talks, says Cassidian boss flightglobal.com. 21.10.201630 March 2011.
  67. Germany Cuts Order for Eurofighter Jets 20.2.2014. AGENCE FRANCE-PRESSE. Viitattu 20.2.2014.
  68. Middle East Customers Funding Eurofighter Upgrades. Aviation International News. Viitattu 19.11.2014.
  69. ADS Advance - RAF pilots successfully test Typhoon enhancements adsadvance.co.uk. Viitattu 21.10.2016.
  70. Eurofighter Typhoon - RAF pilots successfully test threat awareness and pilot safety enhancements for Typhoon jets eurofighter.com. Viitattu 21.10.2016.
  71. British Pilots Push Eurofighter Typhoon Upgrades ainonline.com. Viitattu 21.10.2016.
  72. RAF Testing Threat Awareness and Pilot Safety Enhancements for the Typhoon - Defense Update: defense-update.com. Viitattu 21.10.2016.
  73. Typhoon to display P3E weapons fit at RIAT and Farnborough - IHS Jane's 360 janes.com. Viitattu 21.10.2016.
  74. Your Defence News - Successful flight trails completed ahead of Brimstone weapon firing on Eurofighter Typhoon jet yourdefencenews.com. Viitattu 21.10.2016.
  75. U.K. Typhoon enhancements enter operational evaluation phase upi.com. Viitattu 24.10.2016.
  76. Operational Evaluation Commences for RAF Typhoon Fleet Enhancements Under Project Centurion defense-aerospace.com. Viitattu 24.10.2016.
  77. Perttula, Pentti: Typhoonilla sodassa. Siivet 5/2018, 3.10.2018, s. 51–54. (suomeksi)
  78. Perttula, Pentti: HX-briiffi. Siivet 5/2018, 3.10.2018, s. 6–8. (suomeksi)
  79. Perttula, Pentti: HX-briiffi. Siivet 1/2019, 13.2.2019, s. 6–8. (suomeksi)
  80. Air Power Australia: Russian / PLA Low Band Surveillance Radar Systems (Counter Low Observable Technology Radars) 27.1.2014. Ausairpower.net. Viitattu 9.6.2014.
  81. New Selex ES expendable active decoy ‘BriteCloud’ selected by Saab for Gripen fighter - DETAIL - Leonardo uk.leonardocompany.com. 20.7.2016.
  82. Malline:Url=http://www.armada.ch/aircraft-self-protection-sophistication/
  83. Doye, Andrew."Eurojet pushes thrust-vectoring technology for Typhoon." Flight International via flightglobal.com, Ajankohta = 18.10.2009. Viitattu = 28.11.2009.
  84. Wall, George. "U.K. Pushes On Typhoon Upgrades." Aviationweek.com, Ajankohta = 18.8.2009. Viitattu = 3.7.2011.
  85. BAE Systems begins new round of CFT trials for Typhoon - IHS Jane's 360 janes.com. Viitattu 21.10.2016.
  86. BAE Systems Unveils Digital Striker II Helmet-Mounted Display System with Superior Tracking, Night Vision Capabilities baesystems.com. Viitattu 21.10.2016.
  87. Trials of advanced fighter pilot helmet prove successful baesystems.com. Viitattu 21.10.2016.
  88. Farnborough 2016: Colour comes to Striker II HMD - IHS Jane's 360 janes.com. Viitattu 21.10.2016.
  89. Error on call to template:cite news: Parameters archiveurl and archivedate must be both specified or both omitted"Flight-test of Eurofighter aerodynamic upgrades completed", Airbus Defence and Space. 
  90. "FARNBOROUGH: Typhoon brews up radar storm", Reed Business Information. 
  91. Flight-test of Eurofighter aerodynamic upgrades completed company.airbus.com. Viitattu 3.10.2018.
  92. Finmeccanica demos air-to-ground Mode 5 Reverse-IFF capability for Typhoons - Industry & Member News - ADS Group adsgroup.org.uk. Arkistoitu . Viitattu 22.10.201621 October 2016.
  93. Finmeccanica Demonstrates Air-to-Ground Mode 5 Reverse-IFF Capability with Italian Typhoons defense-aerospace.com. Viitattu 21.10.2016.
  94. Italian Typhoons demonstrate air-to-ground IFF capability flightglobal.com. 26.4.2016. Viitattu 21.10.2016.
  95. Eurofighter is the ‘logical’ choice for Germany world.eurofighter.com. Viitattu 3.10.2018.
  96. ILA: Eurofighter to upgrade Typhoon engine to lift sales flightglobal.com. 25.4.2018. Viitattu 3.10.2018.
  97. Eurofighter Details German Tornado Replacement aviationweek.com. 25.4.2018. Viitattu 2.2.2019.
  98. a b Missile systems for the BAE Systems Typhoon at the Farnborough... gettyimages.co.uk. Viitattu 3.10.2018.
  99. "Eurofighter Flight Control Systems." Malline:Webarchive starstreak.net. Viitattu = 3.7.2011.
  100. "Eurofighter Hydraulics System."[vanhentunut linkki] Eurofighter GmbH. Viitattu = 3.7.2011.[vanhentunut linkki]
  101. "Carbon Fibre Composites." Eurofighter GmbH. Viitattu = 3.7.2011.
  102. Doyle, Andrew. "UK looks to extend Eurofighter Typhoon's fatigue life." Flight International via flightglobal.com,| Ajankohta = 26.8.2009. Viitattu = 28.11.2009.
  103. John Pike: Eurofighter Typhoon EF-2000 globalsecurity.org. 3.11.2015.
  104. F-35: a game changer in modern warfare koreatimes.co.kr. 24.10.2011. Viitattu 21.10.2016.
  105. a b "Eurofighter Design Features." eurofighter-typhoon.co.uk. Viitattu 3.7.2011.
  106. Bonelli, Marco Valerio. "The Stealthy Eurofighter Typhoon." Malline:Webarchive Eurofighter.com
  107. Richardson 2001, p. 113.
  108. "Airpower FAQ" (German). "English translation." google.com. Viitattu = 28.11.2009.
  109. "India and the Rafale, Anatomy of a Bad Deal". Institute of Peace and Conflict Studies, Huhtikuu 2012.
  110. Neblett, Evan et al. "Canards." Malline:Webarchive AOE 4124: Configuration Aerodynamics. Department of Aerospace and Ocean Engineering, Virginia Tech., 17.3.2003. Viitattu = 28.11.2009.
  111. "Faq Eurofighter (translation)." google.com. Viitattu = 29.11.2009.
  112. "Austrian Eurofighter committee of inquiry: Brigadier Dipl.Ing.Knoll about Eurofighter and Stealth, pp. 76–77. (English translation)" google.com. Viitattu = 28.11.2009.
  113. Owen, Paul S. "Eurofighter cockpit." Eurofighter-typhoon.co.uk 7.12.1997. Viitattu = 28.11.2009. Malline:Webarchive
  114. Eurofighter Typhoon - The world's most advanced fighter aircraft eurofighter.com. 19.11.2014.
  115. "Cockpit – General Features". eurofighter.com
  116. "Hand on Throttle & Stick (HOTAS)". eurofighter.com. Viitattu = 17.12.2011.
  117. "Eurofighter Cockpit Ingress & Egress." Eurofighter.com. Viitattu = 3.7.2011.
  118. "Life Support System & Aircrew Equipment Assembly (AEA)." Eurofighter.com. Viitattu = 3.7.2011.
  119. "Libelle Multi G Plus." Malline:Webarchive Lssag.ch. Viitattu = 28.11.2009.
  120. Libelle Multi G Plus German "Translation." airpower.at. Viitattu = 28.11.2009.
  121. "Multi G Plus officially for Eurofighter pilots introduced." DLGR Info, Maaliskuu 2005, p. 3. Viitattu = 28.11.2009.
  122. "Automatic Recovery System." eurofighter.com. Viitattu = 3.2.2012.
  123. "Flight Control System." Malline:Webarchive targetlock.org.uk. Viitattu = 3.2.2012.
  124. "Janes: Aircraft Control and Monitoring Systems." (archive version) Jane's Information Group, 2008.
  125. "Defence Annual Report 2002-03 Analysis III. (PDF)." aph.gov.au. Viitattu = 28.11.2009. Malline:Webarchive
  126. "Eurofighter capability, page DVI 36 – 38. (PDF)." mil.no. Viitattu = 28.11.2009. Malline:Webarchive
  127. a b "Direct Voice Input." Eurofighter.com. Viitattu = 30.3.2012.
  128. "BAE Systems delivers first Eurofighter Typhoon Ground Proximity Warning." Malline:Webarchive Eurofighter GmbH. Viitattu = 3.7.2011.
  129. "Data Link Solutions Delivers First Production MIDS Low Volume Terminal for Eurofighter 2000 Aircraft." Ipunwired.com, 23.4.2002. Viitattu = 3.7.2011. Malline:Webarchive
  130. "16.7.2008 – Farnborough day III: Rauen speaks, media listen." Malline:Webarchive Eurofighter GmbH. Viitattu = 3.7.2011.
  131. "Praetorian defensive aids system (International), Airborne active and passive countermeasures systems and defensive aids suites (DAS)." Janes.com, 9.4.2009. Viitattu = 28.11.2009.
  132. "DASS / Defensive Aids Sub System." Eurofighter.airpower.at, 31.3.2007. Viitattu = 28.11.2009.
  133. Sensor fusion flightglobal.com. 16.6.1999. Viitattu 3.10.2018.
  134. Owen, Paul S. "Eurofighter cockpit." Eurofighter-typhoon.co.uk 7.12.1997. Viitattu = 28.11.2009. Malline:Webarchive
  135. Northrop Grumman and Royal Air Force Demonstrate Enhanced Airborne Communications Interoperability Between 5th and 4th Generation Fast-Jet Aircraft news.northropgrumman.com. Viitattu 3.10.2018.
  136. Das "Captor" Radar "Translation." google.de. Retrieved: 28 November 2009.
  137. "Eurofighter’s Future: Tranche 3, and Beyond." Defense Industry Daily, 27 April 2011.
  138. Parker, Ian. "Avionics Crown Typhoon Performance." Aviationtoday.com, 1 August 2006. Retrieved: 28 November 2009.
  139. [ "Eurofighter Chronology."] eurofighter.com. Retrieved: 3 July 2011.
  140. "AESA radar solution now for Typhoons." Flight International via flightglobal.com, 29 May 2008. Retrieved: 28 November 2009.
  141. "AESA Disadvantages." Radartutorial.eu. Retrieved: 28 November 2009.
  142. "First flight of E-Scan Radar in Eurofighter." flug-revue.rotor.com, 12 May 2007. Retrieved: 3 July 2011.
  143. "Eurofighter – First Flight." Eurofighter Gmbh. Retrieved: 7 July 2012.
  144. "Press Release – Eurofighter and Euroradar confirm 2015 entry into service target date for the Typhoon new generation E-Scan radar." Malline:Webarchive eurofighter.com, 22 June 2011.
  145. 404 defensenews.com. Viitattu 21 October 2016.
  146. First Tranche 3 Typhoon Readied For Flight 6 November 2013. Aerospace Daily & Defense Report. Viitattu 6 November 2013.
  147. BAE Begins E-Scan Radar Test Flights aviationweek.com. Viitattu 20 May 2017.
  148. "BBC News – Eurofighter radar deal secures 500 jobs in Edinburgh", BBC News, 19 November 2014. Luettu 19 November 2014. 
  149. "FARNBOROUGH: Eurofighter gets AESA programme boost", Reed Business Information, 15 July 2014. Luettu 15 July 2014. 
  150. "Typhoon radar deal to revive European dogfight", Reed Business Information, 26 November 2014. Luettu 26 November 2014. 
  151. "Eurofighter nations team for AESA radar development", 22 Dec 2014. Archived from the original on 23 December 2014. 
  152. "Typhoon Captor-E awaits flight testing as Kuwait confirmed as launch customer". FlightGlobal. 7 April 2016.
  153. BAE advances Captor-E radar integration on Typhoon 6 March 2014. Reed Business Information. Viitattu 6 March 2014.
  154. "1st Eurofighter with PIRATE-IRST Radar delivered to Italian Air Force." Malline:Webarchive Air-attack.com. Retrieved: 28 November 2009.
  155. "Close Air Support Mit DEM Eurofighter" (German)"English translation." google.de. Retrieved: 28 November 2009.
  156. Paul S. Owen: Eurofighter Technology and Performance : Sensors starstreak.net. Arkistoitu 12 September 2015. Viitattu 3 November 2015.
  157. "Eurofighter Typhoon." Airforce-Technology.com. Retrieved: 28 November 2009.Malline:Unreliable source?
  158. Paul S. Owen: Eurofighter Technology and Performance : Sensors typhoon.starstreak.net. Arkistoitu 27 November 2014. Viitattu 19 November 2014.
  159. Pirate IRST - DETTAGLIO - Leonardo leonardocompany.com. Viitattu 21 October 2016.
  160. http://eurofighter.airpower.at/technik-triebwerke.htm
  161. http://www.defenceturkey.com/en/content/ej200-unbeatable-reliability-1768#.XI1kPNdzyUk
  162. Eurofighter Typhoon - EJ200 engine fact sheet eurofighter.com. Arkistoitu 18 October 2016. Viitattu 21 October 2016.
  163. http://www.mtu.de/fileadmin/EN/2_Engines/2_Military_Aircraft_Engines/1_Fighter_Aircraft/EJ200/ProductLeaflet_EJ200.pdf
  164. Eurofighter Typhoon Pilots Emphasise Exceptional Performance of the EJ200 Engine in Service /PR Newswire UK/ prnewswire.co.uk. Viitattu 21 October 2016.
  165. Ayton, Mark. "Kings of Swing". Air Forces Monthly, Key Publishing, September 2008, pp. 58–67
  166. "AirForces Monthly" (2004). 
  167. Eurofighter Typhoon - Luftüberlegenheitsrolle eurofighter.at. Arkistoitu 15 August 2009. Viitattu 3 November 2015.
  168. There's No Way The F-35 Will Ever Match The Eurofighter In Aerial Combat. Business Insider. 13 February 2013. Viitattu 19 November 2014.
  169. Eurojet pushes thrust-vectoring technology for Typhoon flightglobal.com. 18 October 2009. Viitattu 21 October 2016.
  170. Eurofighter in the Future Battlespace world.eurofighter.com. Viitattu 3 October 2018.
  171. Eurofighter 'natural bridge' to European FCAS says CEO ukdefencejournal.org.uk. 17 July 2018. Viitattu 3 October 2018.
  172. https://www.eurofighter.com/the-aircraft

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Spick, Mike (2002). The Illustrated Directory of Fighters. Salamander Press.  ISBN 1-84065-384-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa