Eugene Nida

Eugene A. Nida (11. marraskuuta 1914 Oklahoma City, Oklahoma, Yhdysvallat – 25. elokuuta 2011 Bryssel, Belgia) oli yhdysvaltalainen raamatunkääntäjä, kielitieteilijä ja kääntämisen teoreetikko.

Eugene Nida vuonna 1997.

Kääntämisen teoriassa Nida käyttää termejä formaalinen ja dynaaminen ekvivalenssi. Formaalinen ekvivalenssi tarkoittaa, että lukija saa tekstin lähtötekstin sisällöstä tarkan kuvan, dynaaminen ekvivalenssi puolestaan, että tekstin vaikutus vastaa lähtötekstiä. Jälkimmäisen termin Nida myöhemmin korvasi funktionaalisella ekvivalenssilla.

Kielitieteessä Nida tunnetaan yhtenä merkityspiirreanalyysin ensimmäisistä amerikkalaisista kehittäjistä samanaikaisesti mutta ilmeisen erillään ensimmäisten eurooppalaisten kehittäjien kuten Algirdas Julien Greimas’n kanssa.

Nida kuului Wycliffin raamatunkääntäjien perustajajäseniin.

Elämä

Nida väitteli tohtoriksi vuonna 1943. Samana vuonna hänet myös vihittiin baptismiseurakuntaan papiksi sekä avioliittoon Althea Spraguen kanssa. ^lähde?Lisäksi hän aloitti työt kielitieteen ja kääntämisen parissa American Bible Societyssa,

Nidan ensimmäinen vaimo Althea kuoli vuonna 1993, ja vuonna 1997 Nida vihittiin kääntäjä-tulkki María Elena Fernandez-Mirandan kanssa. Nida jäi eläkkeelle 1980-luvun alussa ja muutti Eurooppaan, mutta jatkoi luennointia yliopistoissa ympäri maailman. Hän kuoli 96-vuotiaana elokuun 25. päivä, vuonna 2011.

Ura

Vuonna 1943 Nida aloitti uransa kielitieteilijänä American Bible Societyssa (Amerikkalainen raamattuyhdistys). Hänet ylennettiin pian johtamaan raamatunkäännösprojektia, jonka parissa hän työskentelikin eläkkeelle siirtymiseensä asti. Liityttyään American Bible Societyyn, Nida alkoi matkustella ulkomailla tarkoituksenaan kääntää raamattu mahdollisimman monelle eri kielelle. Näiden matkojen aikana Nida työskenteli lähetystyötä tekevien kääntäjien kanssa lingvististen ongelmien ratkaisemiseksi, sekä löytääkseen kääntäjiä alkuperäisväestön joukosta. Uransa aikana Nida matkusti yhteensä yli 85 maassa. Vuonna 1949 Nida perusti lehden nimeltä The Bible Translator (’raamatunkääntäjä’). Lehdessä julkaistaan raamatunkääntämisen teoriaan ja käytäntöön liittyviä artikkeleita, ja nykyään se ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Nida oli ratkaisevassa asemassa Vatikaanin ja United Bible Societiesin projektissa, jonka tavoitteena oli tehdä sellaisia raamatunkäännöksiä, joita voitaisiin käyttää kaikissa kirkkokunnissa ympäri maapallon. Tämä työ alkoi vuonna 1968, ja se tehtiin Nidan funktionaalisen ekvivalenssin periaatteen mukaisesti. Vuonna 1978 Nida matkusti Pohjois-Kanadaan. Hän aloitti siellä 24 vuotta kestäneen projektin, jonka lopputulos oli inuiittien kielelle käännetty Raamattu.

Käännösteoriat

Nida muistuttaa, että koska kääntämisessä ei ole olemassa ns. ”identtistä vastinetta”, täytyy kääntäjän löytää ”lähin luonnollinen vastine”. Tähän hän tarjoaa kääntämisen kaksi perussuuntausta, jotka perustuvat kahteen ekvivalenssityyppiin: formaaliseen ja dynaamiseen ekvivalenssiin.

Formaalisen ekvivalenssin hallitsevat perusteet voisivatkin olla: kieliopillisten yksikköjen uudelleentuottaminen, sanastonkäytön yhtenäisyys ja lähdekontekstin termien merkitykset.

Nida on painottanut erityisesti käännöskielen luontevuutta. Hänen kehittämänsä dynaamisen ekvivalenssiteorian mukaan käännöksen tulisi vaikuttaa vastaanottajaan suurin piirtein samalla lailla kuin lähtöteksti on vaikuttanut sen vastaanottajaan.

Käännöstä on vaikea ymmärtää silloin, kun se ilman syytä myötäilee lähtötekstin muotoa, sillä tällaisessa formaalisesti lähtötekstiä muistuttavassa käännöksessä ns. viestintäkuormitus nousee lähtötekstin viestintäkuormitusta korkeammaksi. Tähän on syynä se, että tällaisessa käännöksessä on liian vähän toistetta, joka auttaisi sen ymmärtämisessä. Toisin sanoen siinä on liikaa vastaanottajan kannalta odottamattomia aineksia: kollokaatioita, harvinaisia sanoja, ja syntaktisia rakenteita. Jotta käännös olisi helpommin ymmärrettävissä, siihen on lisättävä toistetta ”mm. korvaamalla lähtötekstin mallin mukaiset sanat, kollokaatiot ja rakenteet aidoilla tulokielisillä sanoilla, kollokaatioilla ja rakenteilla”.

Nidaa kritisoivien mielestä varsinkin dynaamisen ekvivalenssin vaikutuksen osoittaminen on vaikeaa.

Raamatunkäännöstyö

Eugene Nida tuki Raamatun kääntämistä yli 200 eri kielelle. Vaikka Nida ei tuottanut kaikkia käännöksiä itse, hän oli kielitieteilijä ja teoreetikko, joka auttoi koordinoimaan käännösprojekteja ympäri maailman. 1980-luvun puoliväliin mennessä uusia Raamatun käännöksiä julkaistiin muutaman viikon välein.

Yksi hänen suurimmista panoksistaan Raamatun kääntämiseen oli funktionaalinen ekvivalenssi: sen sijaan, että alkuperäistekstiä käännettäisiin sanasta sanaan, käännös siirretäänkin ajatuksen tasolla kohdekieleen liittäen mukaan kohdekulttuurille spesifisiä piirteitä. Nidan teorian mukaan kääntäjä voi muokata esimerkiksi lauserakenteita, jolloin Raamatun tekstin merkitys ja teho olisi kohdekielessä selkeämpi.

Käännöksen tarkoituksena on tuoda esiin alkuperäisen tekstin merkitys ja intentio niin, että syntynyt kohdekielinen teksti on mahdollisemman selkeää ja idiomaattista. Tämän varmistamiseksi Nida käytti apunaan käännöstyössä natiiveja kielenpuhujia. Lisäksi kääntäessä on otettava huomioon tekstityyppi: onko se informatiivinen (esim. VT:n historiakirjat), operatiivinen (eli vaikutushakuinen, esim. Paavalin kirjeet) vai ekspressiivinen (esim. Laulujen laulu).

Nidan teoriaa funktionaalisesta ekvivalenssista kuvaa käytännössä hyvin hänen vuonna 1978 aloittamansa projekti kääntää Raamattu inuittien kielelle. Projekti kesti kokonaisuudessaan 24 vuotta, sillä Nida halusi varmistaa tekstin ymmärrettävyyden inuittien keskuudessa. Raamatun tarinahan kulkee palmupuiden ja aavikoiden keskellä sekä sisältää kameleja ja aaseja, kun taas arktisilla alueilla asuvat inuitit elävät lumen ja jään ympäröimiä ja hylkeet sekä mursut ovat tunnetumpi näky. ”Ilman kulttuurista kontekstia ei voi kääntää”, Nida sanoo.

Vielä jäätyään eläkkeellekin American Bible Societysta 1990-luvun alkupuolella Nida työskenteli kääntäjien parissa ympäri maailman. Hän kirjoitti yhteensä 40 kirjaa kielestä, kääntämisestä ja Raamatun opeista.

Julkaisut

Nida kirjoitti yli 40 kieliin, kielitieteeseen, kääntämiseen tai Raamattuun liittyvää teosta, joihin sisältyvät muun muassa seuraavat:

• Morphology: The Descriptive Analysis of Words (1949)
• Message and Mission (1960)
• Customs, Culture and Christianity (1963)
• Toward a Science of Translating (1964)
• Religion Across Cultures (1968)
• The Theory and Practice of Translation (1969, yhdessä C.R. Taberin kanssa)
• Language Structure and Translation: Essays (1975)
• Exploring Semantic Structures (1975)
• From One Language to Another (1986, yhdessä Jan de Waardin kanssa)
• Contexts in Translating (2002)
• Fascinated by Languages (2003)

Käännöstieteen osalta Nidan tunnetuimmat teokset ovat vuonna 1964 ilmestynyt Toward a Science of Translating sekä vuonna 1969 ilmestynyt The Theory and Practice of Translation. Molemmissa teoksissa hän käsittelee kääntämistä laaja-alaisesti, ja esiin nousevat muun muassa Nidan dynaamisen ja formaalisen ekvivalenssin teoria sekä erityisesti Raamatun kääntäminen lukuisine esimerkkeineen.. Nida on lisäksi julkaissut ensimmäisen painoksen kreikankielisestä Uudesta testamentista, joka loi pohjan muiden kääntäjien töille.

Lähteet

• Munday, Jeremy 2001: Introducing translation studies: Theories and applications. Routledge, London.

Aiheesta muualla

• Eugene A. Nidan julkaisuja
• Nida Institut for Biblical Scholarship
• Stine, Philip C.: Eugene Nida dies. United Bible Societies. 25.8.2011. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)