Ettore Bastico

Ettore Bastico (9. huhtikuuta 1876 Bologna2. joulukuuta 1972 Rooma) oli italialainen upseeri ennen toista maailmansotaa ja sen aikana, joka myös komensi Jadon keskitysleiriä Libyassa. Hän syntyi Bolognassa, Emilia-Romagnan alueella vuonna 1876. Hänet ylennettiin toisen maailmansodan aikana sotamarsalkaksi. Hän komensi Italian armeijan joukkoja mm. Espanjan sisällissodassa ja Pohjois-Afrikassa. Hän myös toimi Libyan kenraalikuvernöörinä 19. heinäkuuta 19412. helmikuuta 1943

Ettore Bastico
Sotamarsalkka Ettore Bastico vuonna 1942.
Sotamarsalkka Ettore Bastico vuonna 1942.
Henkilötiedot
Syntynyt9. huhtikuuta 1876
Italia Bologna, Emilia-Romagna, Italia
Kuollut2. joulukuuta 1972 (96 vuotta)
Italia Rooma, Latium, Italia
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Italia
Palvelusvuodet 1896–1943
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Sotamarsalkka

SotilasuraMuokkaa

Bastico syntyi Bolognassa, Emilia-Romagnan alueella. Hän liittyi 3. Bersaglierirykmenttiin vuonna 1896, jossa hänen taitonsa huomattiin, ja hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1899. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1909, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa hänet ylennettiin everstiksi. Ensimmäisessä maailmansodassa hän toimi 28. jalkaväkidivisioonan esikunnassa.

Basticon kyky johtajana alettiin huomata, ja sen ansiosta hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi vuonna 1928, kenraalimajuriksi vuonna 1932 ja kenraaliluutnantiksi vuonna 1936. Hän oli mukana toisessa Italian-Etiopian sodassa, jossa hän komensi III. Armeijakuntaa, sekä Espanjan sisällissodassa, jossa hän komensi italialaisia vapaaehtoisjoukkoja, kunnes Francolle uskolliset joukot saavuttivat italialaisjoukkojen kanssa voiton Santanderin taistelussa. Tämän jälkeen italialaisjoukkojen komento siirtyi Basticolta kenraali Mario Bertille. Tämän jälkeen Bastico palasi Italiaan, jossa hän sai käskyn huolehtia armeijan uudistuksesta sekä moottoroitujen joukkojen lisäämisestä. Hän myös siirtyi komentamaan uutta ja moottoroitua Italian 6. Armeijaa.

Toinen maailmansotaMuokkaa

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Italian liittyessä toiseen maailmansotaan Bastico toimi Italian Dodekanesian kenraalikuvernöörinä. Bastico ylennettiin kenraaliksi 7. elokuuta 1940, vain muutama kuukausi Italian sotaan liittymisen jälkeen. 19. heinäkuuta 1941 hän sai komentoonsa kaikki akselivaltojen joukot Pohjois-Afrikassa. Paperilla tämä tarkoitti sitä, että Rommelin täytyi saada Basticolta hyväksyntä kaikille suunnitelmilleen. Todellisuudessa joukkoja kuitenkin johti Saksan silloinen kenraaliluutnantti Erwin Rommel. Osittain tämän seurauksena Bastico ylennettiin sotamarsalkaksi 12. elokuuta 1942, jotta hän ei olisi sotilasarvoltaan Rommelin alapuolella. Hänet ylennettiin myös sen toivossa, että saksalaiset joukot alkaisivat tottelemaan italialaisten käskyjä enemmän. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja Rommel jatkoi joukkojen johtajana. Basticon komentamat italialaisjoukot ja Rommelin saksalaisjoukot hyökkäsivät Gazalaan toukokuussa 1942. Akselivaltojen joukot voittivat taistelun, ja sen ansiosta liittoutuneiden joukot saatiin työnnettyä Egyptin rajalle. Pohjois-Afrikassa käytiin suuria taisteluita, kuten Alam Halfan taistelu ja toinen El-Alameinin taistelu, joissa liittoutuneet saavuttivat tärkeitä voittoja. Häviöiden seurauksena liittoutuneet saivat jalansijan Egyptiin, ja alkoivat edetä Libyaan saksalais-italialaisten joukkojen perääntyessä.

 
Sotamarsalkka Ettore Bastico (kuvassa keskellä) Libyassa vuonna 1942.

Samoihin aikoihin liittoutuneet aloittivat Operaatio Soihdun. Tämä laittoi lisää paineita loppuun kulutettujen saksalais- ja italialaisjoukkojen harteille. Viimeisin merkittävä taistelu, El Agheilan taistelu, käytiin joulukuussa 1942. Sen häviäminen sinetöi akselivaltojen joukkojen kohtalon Pohjois-Afrikassa. Taistelun jälkeen akselivaltojen joukot perääntyivät Tripolitanian alueelle, ja sieltä myöhemmin Tunisiaan. Libyan menetyksen jälkeen alkoivat Tunisian taistelut, joita ennen Bastico vapautettiin tehtävistään, ja italialaisjoukkojen komentoon siirtyi kenraali Giovanni Messe. Bastico ei sen jälkeen komentanut joukkoja toisessa maailmansodassa.

Sodan jälkeenMuokkaa

Bastico siirrettiin reserviin sodan jälkeen, ja hänelle myönnettiin mm. Italian Tasavallan Ansioritarikunnan kunniamerkki. Hän eli viimeiset elinvuotensa Roomassa tutkien erilaisia univormuja, eri maiden kunniamerkkejä ja historiaa. Hän kuoli 96-vuotiaana 2. joulukuuta 1972, ja oli kuollessaan yksi kokeneimmista italialaisista toisen maailmansodan aikaisista komentajista.

Bastico myös kirjoitti kirjoja Italian armeijan historiasta, joista kuuluisimpia ovat:

  • ”Il Ferreo Terzo Corpo in Africa Orientale” (1937)
  • ”L'evoluzione dell'arte della guerra” (1930)

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Katso myösMuokkaa