Etelä-Tiroli
Etelä-Tiroli (saks. Südtirol, ital. Alto Adige, ladiniksi Südtirol) on Italian pohjoisin maakunta. Se muodostaa Trentinon maakunnan kanssa Trentino-Etelä-Tirolin alueen. Etelä-Tirolilla on laaja itsehallinto ja sitä kutsutaan autonomiseksi maakunnaksi (saks. autonome Provinz, ital. provincia autonoma, ladin. provinzia autonoma). Maakunnan asukasluku on noin 515 000 ja sen pääkaupunki on Bolzano (saks. Bozen).
| Etelä-Tiroli Autonome Provinz Bozen–Südtirol Provincia Autonoma di Bolzano–Alto Adige Provinzia Autonoma de Balsan/Bulsan–Südtirol |
|
|---|---|
 |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Maakunnan sijainti Italiassa |
|
| Valtio | Italia |
| Alue | Trentino-Etelä-Tiroli |
| Kuntia | 116 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Bolzano (Bozen) |
| – maakuntajohtaja | Arno Kompatscher (SVP) |
| Pinta-ala | 7 400,43 km² |
| Väkiluku (2013) | 515 714 |
| – väestötiheys | 69,7 as./km² |
| Symbolit | |
| – puhelintunnus | 0471, 0472, 0473, 0474, 0463 |
| Lyhenteet | |
| – postitunnus |
39100 (Bolzano) 39010-39059 (muut) |
| – rekisterikilven tunnus | BZ |
Etelä-Tiroli sijaitsee Alpeilla ja maakunnassa vallitsee vahva paikallinen kulttuuri, joka juontaa juurensa historiallisiin baijerilais- ja ladinilaisasutuksiin sekä siteisiin saksalaiseen ja itävaltalaiseen kulttuurialueeseen. Erotuksena muista Italian maakunnista Etelä-Tiroli on pääsääntöisesti saksankielinen maakunta. Asukkaista noin 62 prosenttia on saksankielisiä, 23 prosenttia italiankielisiä ja neljä prosenttia ladininkielisiä.
Itäisessä Etelä-Tirolissa on matkailukohde Alta Pusteria, jota sanotaan myös Dolomiittiien Kolmen huipun alueeksi. Alueella on talviurheilualueita sekä paikkoja kalliokiipeilijöille ja vuorikiipeilijöille. Matkailukeskuksen tuntumassa, Pragsertalin laaksossa sijaitsee Braiesjärvi.[1]
HistoriaMuokkaa
Etelä-Tirolin maakunta oli aikaisemmin osa Itävalta-Unkaria, jossa se kuului samaan hallintoalueeseen nykyään Itävaltaan kuuluvan Tirolin osan kanssa. Ensimmäisen maailmansodan loputtua alue luovutettiin Italialle italiankielisen Trenton ohella 1919. Fasistien valtaannousun jälkeen maakunnassa aloitettiin voimakkaat italialaistamistoimet.[2] Italian antauduttua toisessa maailmansodassa alue liitettiin lyhyeksi aikaa natsi-Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen asukkaat pyysivät alueen palauttamista Itävallan osaksi, mutta liittoutuneet hylkäsivät tämän. Sodan jälkeen koko italialaisten dominoimalle Trentino-Etelä-Tirolille annettiin itsehallinto, mikä ei tyydyttänyt saksankielistä ja alueella toimikin 1950- ja 1960-luvuilla aktiivisia aseellisia vastarintaryhmiä. Pitkällisen vastarinnan seurauksena annettiin lopulta uusi saksalaisväestön oikeudet paremmin huomioiva itsehallintomääräys.
Hallinto ja politiikkaMuokkaa
Etelä-Tirolin maakuntavaalit 2013
|
VäestöMuokkaa
Etelä-Tirolin väestö jaetaan virallisesti saksaa, italiaa ja ladinia puhuviin kieliryhmiin. Saksan- ja ladininkielisten osuus on 1960-luvulta lähtien hiljalleen noussut ja italiankielisten laskenut. Muita kieliä äidinkielenään puhuvien määrä on samalla kasvanut 10,2 prosenttiin (2011).[3]
Väestö kieliryhmittäin väestönlaskennoissa 1880–2011
|
Kieliryhmien osuudet väestön antaman ilmoituksen mukaan
|
Etelä-Tirolissa 116 kunnasta saksankielinen enemmistö on 103 kunnassa. 81 kunnassa saksankielisiä oli yli 90 prosenttia.
Etelä-Tirolin asukkaista ulkomaiden kansalaisia oli (2011) 8,7 % (44 362 henkilöä). Suurin ulkomaalaisryhmä oli albaanit (5 558), saksalaiset (4 677) ja marokkolaiset (3 570). Ulkomaalaisten lapset menevät useimmin italiankielisiin kouluihin joissa ulkomaalaisten osuus on 21 % opiskelijoista. Ulkomaalaisten osuus saksankielisissä kouluissa on vain 6,1 % ja ladininkielisissä 4,0 %.
LähteetMuokkaa
- ↑ Three Peaks Dolomites.org. Viitattu 10.4.2023.
- ↑ History Southtyrol - Italy Waldhof. Arkistoitu 24.8.2012. Viitattu 15.10.2012.
- ↑ Demographisches Handbuch für Südtirol 2012
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etelä-Tiroli Wikimedia Commonsissa
