Espanjan saaret
Espanjan saaret muodostuvat Espanjan mantereen merenrannikon pienistä ja asumattomista saarista, Välimerellä sijaitsevista Baleaareista ja Atlantilla Afrikan länsipuolella sijaitsevista Kanariansaarista. Rannikon saaria ovat esimerkiksi Cién-saaret Galician rannikolla.[1]
Baleaarit ovat neljän suuremman saaren Mallorcan, Minorcan, Ibizan ja Formenteran muodostama kokonaisuus, jolla on itsehallinto ja joka muodostaa oman maakuntansa. Saarien pinta-ala on 4 992 neliökilometriä, ja vuonna 2017 saarilla asui 1 115 999 asukasta. Mallorcalla Baleaarien asukkaista asui 78 %. Vuodesta 2007 vuoteen 2017 saarten asukasluku kasvoi 8 %.[1]
Kanariansaaret ovat Espanjalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä, johon kuuluu 13 saarta. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 7 447 neliökilometriä, mikä on 1,5 % Espanjan maapinta-alasta. Kahdeksan saarta on asuttuja. Teneriffa, La Palma, La Gomera ja El Hierro muodostavat läntisen maakunnan Santa Cruz de Tenerifen. Gran Canaria, Lanzarote ja Fuerteventura sekä joukko pieniä saaria muodostavat itäisen Las Palmasin maakunnan. Tammikuussa 2017 Kanariansaarilla asui 2 108 121 asukasta, mikä on noin 4,5 % Espanjan koko väestöstä. Näistä 82 % asui Gran Canarian ja Teneriffan saarilla. Vuodesta 2007 vuoteen 2017 Kanariansaarten asukasluku kasvoi noin 4 %. Saarelaisten tärkein elinkeino on turismi: vuonna 2016 saarilla vieraili 13 miljoonaa lomailijaa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Antikainen, Janne & Auri, Elina & Rannanpää, Sari & Talvitie, Jere: Saaristo- ja vesistöaluepolitiikat Euroopassa -selvitys, s. 49–50. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 2019. ISBN 978-952-453-996-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.1.2020).