Espérance Sportive de Tunis
Espérance Sportive de Tunis (arab. الترجي الرياضي التونس, myös: EST ja Espérance) on tunisialainen urheiluseura, jonka merkittävin laji on jalkapallo. Espérance on Tunisian menestyneimpiä ja suosituimpia seuroja, joka on muun muassa voittanut eniten Tunisian-mestaruuksia jalkapallossa. Seura perustettiin 25. tammikuuta 1919 ja sen kotistadion on Stade El Menzah, joka sijaitsee Tunisissa.
Espérance ST | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Espérance Sportive de Tunis | ||
Lempinimet | Mkachkha, Taraji | ||
Perustettu | 25. tammikuuta 1919 | ||
Kaupunki | Tunis | ||
Kenttä | Stade El Menzah | ||
– kapasiteetti | 45 000 | ||
Sarja | Ligue Professionnelle 1 | ||
Puheenjohtaja | Hamdi Meddeb | ||
Päävalmentaja | Faouzi Benzarti | ||
|
Espérancella on joukkueita jalkapallon lisäksi käsipallossa, judossa, nyrkkeilyssä ja lentopallossa.
Historia
muokkaaSeuran perustivat Mahamed Zaoui ja Hédi Kallei kahvilassa. Alun perin seuran nimi oli Café de l'Espérance, mutta se muutettiin Espérance Sportive de Tunisiksi joukkueen rekiströidyttyä virallisesti 25. tammikuuta 1919. Toisin kuin muilla seuroilla, Espérancen ensimmäinen puheenjohtaja oli ranskalainen. Muut tunisialaisseurat taistelivat kolonialismia vastaan ja vaativat puheenjohtajan olevan tunisialainen. Ensimmäisenä vuotena joukkueen päävärit olivat valkoinen ja vihreä. Sittemmin vuonna 1920 joukkue palkkasi nuoren lukiolaisopiskelijan Chedly Zouitenin luomaan joukkueen nykyiset paidan väritykset punaisella ja keltaisella pystysuora raidoituksella. Myöhemmin Zouitenista tuli joukkueen puheenjohtaja vuonna 1924, mutta sai väistyä ensimmäisen kauden jälkeen. Hän palasi kuitenkin takaisin puheenjohtajaksi vuonna 1930 ja pysyi virassa vuoteen 1963 asti. Hänen alaisuudessaan joukkue oli suurimmaksi osaksi laiminlyöty kunnes se nousi Tunisin kunnia divisionaan (Division d'Honneur de Tunis) vuonna 1936. Espérance ylsi seuraavalla kaudella aina Tunisian cupin loppuotteluun saakka, jossa lopulta hävisi Stade Gauloisille. Muutama vuosi myöhemmin joukkue onnistui saavuttamaan ensimmäisen pokaalin voitettuaan vuoden 1939 Tunisian cupin loppuottelussa ES Sahelin maalein 3–1.
Toisen maailmansodan ja Tunisian itsenäistymisen välisenä aikana joukkueessa pelasi taitavia yksilöitä, muun muassa algerialaiset Abdelaziz Ben Tifour ja Hadj Draoua. Joukkue onnistui kuitenkin aikana voittamaan ensimmäisen Tunisian-mestaruutensa vuonna 1942 ja laittamaan kampoihin samassa sarjassa pelanneita italialaisia ja maltalaisia seuroja vastaan.
1956–1979
muokkaaItsenäisyyden jälkeen Espérancesta tuli maansa menestyinein seura. Siitä tuli samalla myös suosituin joukkue pelattuaan hyökkäysvoittoisella ja aggressiivisella pelityylillä. Vuonna 1970 Abderrahmane Ben Ezzedinen tultua joukkueen valmentajaksi se muutti joukkueen pelitapaa kurinalaiseksi puolustusvoittoiseksi pelitavaksi. Samaan aikaan 1970-luvulla joukkue nosti uusia paikallisia kykyjä, kuten Tarak Dhiab, Temime Ben Abdallah, Témime Lahzami, Abdelmajid Ben Mrad, Abdeljabbar Machouche, Raouf El Meddeb, Mokhtar Gabsi, Ahmed Hammami, Zoubeir Boughnia, Ridha Akacha, Adel Latrache ja Lassad Dhiab. Menestystä myös tuli joukkueen voitettua Tunisian mestaruuden vuosina 1970, 1975 ja 1976. Myös Tunisian cupin joukkue voitti vuosina 1978 ja 1979.
1980– ja 1990-luku
muokkaaMenestys jatkui myös 1980-luvulla, mutta erityisesti Slim Chiboubin tultua joukkueen puheenjohtajaksi 1990-luvulla joukkue onnistui pääsarjan lisäksi voittamaan kansainvälisiä kisoja, kuten Arabian Mestarien liigan (1993), Afrikan Mestarien liigan (1994), Afrikan Super Cupin (1995) ja CAF Cupin (1997). Tuolloin joukkueen näkyvimpiä pelaajia olivat muun muassa Chokri El Ouaer, Tarek Thabet, Kenneth Malitoli, Sirajeddine Chihi, Radhi Jaïdi ja Khaled Badra.
2000-vuosikymmen
muokkaa2000-vuosikymmenellä joukkue ei kyennyt saavuttamaan kansainvälistä menestystä, mutta jatkoi pääsarjassa menestymistä. Vuonna 2007 Aziz Zouhir sai väistyä Espérancen puheenjohtajan paikalta ja tilalle tuli Hamdi Meddebin. Hän palkkasi heti kaudella 2007–2008 uudeksi valmentajaksi aiemmin joukkueelle menestystä tuoneen Faouzi Benzartin, joka kuitenkin jätti seuran muutamaa päivää sopimuksen julkaisun jälkeen. Kauden aikana joukkueessa kävi yhteensä neljä valmentajaa, joista tunisialainen Youssef Zouaoui toi joukkueelle lopulta Tunisian cupin kauden päätteeksi.
Kaudeksi 2008–2009 Meddeb palkkasi uudeksi valmentajaksi toistamiseen brasilialaisen Carlos Roberto Ferreira Cabral. Hänet kuitenkin erotettiin vajaan kolmen kuukauden jälkeen ja tilalle palkattiin marraskuussa 2008 portugalilaisen José de Morais, joka oli johdattaa Espérancen Tunisian mestariksi, mutta erotettiin tehtävistään juuri ennen kauden loppua.[1] Valmentaja oli kärsinyt myös suurista paineista kauden päätöstä kohden ja tilalle palkattiin toistamiseen Faouzi Benzarti, joka johdatti Espérancen kahden kauden jälkeen takaisin Tunisian mestariksi. Samalla joukkue saavutti myös ensimmäisen kansainvälisen mestaruuden 11 vuoteen voitettuaan Arabian Mestarien liigan. Espérancen menestys jatkui myös kaudella 2009–2010, kun joukkue voitti 23 kerran Tunisian mestaruuden. Se eteni myös Afrikan Mestarien liigassa lohkovaiheeseen saakka. Kauden 2010–2011 alussa Benzarti oli johdattanut joukkueen Afrikan Mestarien liigan loppuotteluun saakka, jossa se kuitenkin hävisi TP Mazembelle yhteismaalein 6–1. Muutama viikko myöhemmin Benzarti erosi tehtävistään.[2] Sitä ennen Espérance johti Tunisian pääsarjaa yhdeksän ottelun jälkeen. Valmennus vastuu annettiin joukkueen apuvalmentajalle Maher Kanzarille. Hänen sai kuitenkin potkut, kun joukkue hävisi vieraissa ES Sahelille maalein 5–1. Joulukuun lopulla Nabil Maaloul palkattiin joukkueen uudeksi päävalmentajaksi.[3] Hän myös johdatti kauden päätteeksi Espérancen Tunisian mestariksi, Tunisian cupin voittoon, sekä Afrikan Mestarien liigan voittoon. Se oli Espérancen historian toinen Mestarien liigan voitto, kun edellisen kerran joukkue voitti turnauksen vuonna 1994. Joulukuussa 2011 Espérance osallistui ensimmäisen kerran seurajoukkueiden MM-kilpailuihin, jossa kohtasi aluksi puolivälierissä qatarilaisen Al-Saddin häviten heille maalein 1–2. Espérance joutui tappion myötä pelaamaan 5–6. sijoitusottelun meksikolaista Monterreyta vastaan. Joukkue hävisi myös kyseisenkin ottelun maalein 3–2 jääden turnauksessa sijalle kuusi.[4]
Saavutukset
muokkaaKotimaan saavutukset
muokkaa- Tunisian-mestaruus (31): 1959, 1960, 1970, 1975, 1976, 1982, 1985, 1988, 1989, 1991, 1993, 1994, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2006, 2009, 2010, 2011, 2012, 2014, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021
- Tunisian jalkapalloliiga: 1942
- Tunisian cup (15): 1939, 1957, 1964, 1987, 1979, 1980, 1986, 1989, 1991, 1997, 1999, 2006, 2007, 2008, 2011, 2016
- Tunisian Super Cup (3): 1960, 1993, 2001
Kansainväliset saavutukset
muokkaa- Mestaruus (3): 1993, 2009, 2017
- Toinen sja (2): 1985, 1995
- Mestaruus (2): 1994, 2011
- Toinen sja (4): 1999, 2000, 2010, 2012
Afro-Aasian Club Championship
- Mestaruus (1): 1995
- Mestaruus (1): 1995
- Toinen sja (2): 1999, 2012
- Mestaruus (1): 1996
- Mestaruus (1): 1997
- Mestaruus (1): 1998
- Toinen sja (1): 1987
Pohjois-Afrikan Cup-voittajien cup
- Mestaruus (1): 2009
Joukkue 2015–16
muokkaa
|
|
Tunnettuja entisiä pelaajia
muokkaaPuheenjohtajat
muokkaa
|
|
|
Päävalmentajat
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ José Morais rescinde com o Esperança de Tunis newstin.com 9.5.2009 Viitattu 18.12.2009 (portugaliksi)
- ↑ L'Espérance Sportive de Tunis se sépare de Faouzi Benzarti Kawarji 29.11.2010 Viitattu 21.12.2010 (ranskaksi)
- ↑ ES Tunis: Nabil Maâloul nouvel entraîneur (Arkistoitu – Internet Archive) emarrakech.info 28.12.2010 Viitattu 25.1.2011 (ranskaksi)
- ↑ CMC, EST-MONTERREY (2-3) : 6ème place et des regrets (Arkistoitu – Internet Archive) FootPlus 14.12.2011 Viitattu 14.12.2011 (ranskaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Virallinen kotisivu (ranskaksi)
1990-luku |
1997 Raja Casablanca ● 1998 ASEC Mimosas ● 1999 Raja Casablanca |
---|---|
2000-vuosikymmen |
2000 Hearts of Oak ● 2001 Al-Ahli ● 2002 Zamalek SC ● 2003 Enyimba ● 2004 Enyimba ● 2005 Al-Ahli |
2010-luku |
2010 TP Mazembe ● 2011 Espérance ● 2012 Al-Ahli ● 2013 Al-Ahli ● 2014 ES Sétif ● 2015 TP Mazembe ● 2016 Mamelodi Sundowns ● 2017 Wydad Casablanca ● 2018 Espérance ● 2019 Espérance ● 2020 Al-Ahli ● 2021 Al-Ahli |