Esko Liukkonen
Esko Liukkonen (s. 1941)[1] on suomalainen fyysikko ja emeritusprofessori. Hän oli Jyväskylän yliopistossa fysiikan professorina 2000–2003. Aiemmin hän toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella tutkijana, laboratorioinsinöörinä ja yli-insinöörinä. Hän oli lisäksi Jyväskylän yliopiston dosentti. Fyysikkona Liukkonen erikoistui kokeelliseen ydinfysiikkaan.
| Esko Liukkonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1941 |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | fysiikan professori, yli-insinööri, laboratorioinsinööri |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (FT 1971) |
| Instituutti | Jyväskylän yliopisto |
| Tutkimusalue | kokeellinen ydinfysiikka |
Akateeminen ura muokkaa
Esko Liukkonen opiskeli fysiikkaa Helsingin yliopistossa ja valmistui 1966 filosofian kandidaatiksi. Opiskeluaikanaan hän toimi opiskelijajärjestö Limes ry:ssä opintoyhteistyötoimikunnassa ja fysiikan opintoneuvojana sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja v. 1968 HY:n hallituksessa[2] . Liukkonen oli mukana aloittamassa Limes ry:n oppimateriaalien julkaisemista ja perustamassa Limes ry:n kirjakauppaa. Vuonna 1968 hän laati fysiikan harjoitustöitä varten oppikirjan Tulostenkäsittely ja virhearvio fysiikan harjoitustöissä.[3]
Liukkonen väitteli Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi vuonna 1971 kokeellisen ydinfysiikan alalta.[1] Pääasiallisen uransa hän kuitenkin teki Jyväskylän yliopistossa, jonne hän siirtyi valmistumisen jälkeen vuonna 1972.[4] Hän aloitti uransa Jyväskylässä laboratorioinsinöörinä ja tutkijana. Esko Liukkonen oli eräs keskeisiä henkilöitä, jotka vastasivat fysiikan laitoksen hiukkaskiihdyttimien kunnossapidosta ja käytön valvonnasta. Aluksi hän työskenteli Jyväskylässä Nisulankadulla fysiikan vanhassa laitosrakennuksessa sijainneen alkuperäisen syklotronin parissa.[5] Hän johti laitoksen ensimmäisen kiihdyttimen (alun perin Ruotsista hankittu minikiihdytin MC20) ja sen ympärille muodostuneen Kiihdytinlaboratorion rakennustyötä vuodesta 1973 lähtien oltuaan ensin vierailevana tutkijana 1972 - 73 Tanskasta Niels Bohr Instituutissa.[6][7]
Vuosina 1978 - 79 Liukkonen oli vierailevana tutkijana Michigan State University:ssä, USA:ssa osallistuen maailman ensimmäisen suprajohtavan syklotronin suunnitteluun ja rakentamiseen.
Vuosina 1987 - 1992 Liukkonen johti fysiikan laitoksen uuden K130-hiukkaskiihdytimen rakentamista, joka sijoitettiin Kiihdytinlaboratorion uusiin tiloihin Ylistönrinteellä. Koko fysiikan laitos muutti Ylistönrinteelle vuonna 1996.[5] K130-kiihdytin on ollut toiminnassa vuodesta 1992 lähtien.[8] Liukkonen toimi kiihdytinlaboratorion teknisenä johtajana vuodesta 1993 alkaen.[6]
Vuonna 2000 Liukkonen nimitettiin fysiikan professoriksi Jyväskylän yliopistoon ja hän aloitti virassaan marraskuussa 2000.[6] Professuurin alaksi määriteltiin kiihdytinfysiikka ja kiihdytinteknologia.[9][6] Hän toimi syklotronilla ja kiihdytinlaitteistoilla työskentelevän tutkimusryhmän vetäjänä ydin- ja kiihdytinpohjaisen fysiikan tutkimusalueella.[10] Virkansa puolesta Liukkonen kuului myös Fysiikan laitoksen johtoryhmään.[11]
Kun Liukkosesta tuli professori, kiihdyttimen avulla tutkittiin muun muassa raskaiden atomiydinten ominaisuuksia uusien kiihdytinpohjaisten menetelmien avulla.[9] Tarkasteltavana olivat sekä erittäin neutronivajaat että neutronirikkaat ytimet.[9] Vuonna 2000 Jyväskylän yliopiston kiihdytinlaboratorioon teki tutkimusvierailun noin 200 fyysikkoa ulkomailta ja kiihdytinlaitteistolla tehtiin vuoden aikana 52 koetta.[12] Tutkijat tekivät kokeellista ydinfysiikan tutkimusta. Hiukkaskiihdyttimellä oli aiemmin pystynyt kiihdyttämään vain positiivisesti varautuneita hiukkasia, mutta hiljattain oli aloitettu negatiivisesti varautuneiden vetyionien kiihdyttäminen.[12] Laitteiston muutostyöt tehtiin toukokuusta 2000 alkaen ja syklotroni otettiin jälleen käyttöön kesällä.[12] Hiukkaskiihdyttimen lisäksi ioneja voitiin tuottaa myös 14 GHz:n ECR-ionilähteen avulla.[12]
Professori Liukkonen jäi eläkkeelle virastaan heinäkuun lopussa 2003.[13]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Esko Liukkonen: Experimental studies on the level structures of some spherial even-even nuclei (1971) Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 15.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Limes ry:n toimintakertomus vuodelta 1966 (PDF). Limes ry, 1966. Viitattu 15.6.2021.
- ↑ Esko Liukkonen: Tulostenkäsittely ja virhearvio fysiikan harjoitustöissä Helsinki: Limes, 1968. Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 15.6.2021.
- ↑ Professor Esko Liukkonen retired (2003)[vanhentunut linkki], s. 2. (PDF). Accelerator News, 11. vuosikerta, nro 2, elokuu 2003. Viitattu 15.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b JYFL Annual Report 2003, s. 4. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. 2004. Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] Viitattu 15.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Filosofian tohtori Esko Liukkonen... Helsingin Sanomat, 5.10.2000. (maksullinen artikkeli). Viitattu 15.6.2021.
- ↑ Juha Äystö & Rauno Julin: Pesulan kellarista EU:n laatulaboratorioksi (2015), s. 33-34. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.) Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3
- ↑ JYFL Annual Report 2001, s. 7. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. 2002. Teoksen verkkoversio Viitattu 15.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c JYFL Annual Report 2000, s. 5. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. 2001. Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] Viitattu 15.6.2021. (englanniksi)
- ↑ JYFL Annual Report 2000, s. 33.
- ↑ JYFL Annual Report 2000, s. 35.
- ↑ a b c d JYFL Annual Report 2000, s. 6.
- ↑ JYFL Annual Report 2003, s. 62.
Aiheesta muualla muokkaa
- Anu Kankainen: Emeritusprofessori Juha Äystö, pesulan kellarista kansainvälisiin kiihdytinlaboratorioihin (14.2.2018) blogs.helsinki.fi.