Esko Häkli

suomalainen kirjastonhoitaja

Esko Antero Häkli (s. 30. marraskuuta 1936 Kaukola) on suomalainen kirjastonhoitaja. Hän toimi Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana 1976–2001.[2]

Häkli on kansainvälisimpiä suomalaisia kirjastoalan vaikuttajia, ja hän on työskennellyt useiden kansainvälisten järjestöjen luottamustehtävissä. Erityisesti hän on pitänyt yhteyttä Pohjoismaiden, Saksan, Venäjän ja Viron kirjastoihin. Tutkijana hän on paneutunut erityisesti kirjahistoriaan ja julkaissut lukuisia kirjahistoriallisia artikkeleita lähinnä ruotsalaisissa ja saksalaisissa tieteellisissä julkaisuissa. Häkli on julkaisuissaan liikkunut myös kirjasto- ja oppihistorian alueella.

Elämä ja ura muokkaa

Häkli on ollut vuodesta 1976 naimisissa filosofian maisteri Gunilla Häklin (o.s. Berglund) kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta (1957–1976) Eeva-Liisa Viljasen kanssa Esko Häklillä on kaksi lasta.[2]

Häkli tuli ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1955. Hän kirjoittautui Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan mutta alkoi pian opiskella myös historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui pääaineenaan Suomen historia filosofian kandidaatiksi 1960 ja filosofian lisensiaatiksi 1972.[2]

Kirjastouransa Häkli aloitti harjoittelijana Helsingin yliopiston kirjastossa. Toimittuaan 1960-luvun alusta Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjaston hoitajana hän siirtyi 1969 takaisin yliopiston kirjastoon, jossa työskenteli osastopäällikkönä ja vt. ylikirjastonhoitajana. Ylikirjastonhoitajan virkaan hänet nimitettiin 1976, jolloin hän sai samalla virkaan kuuluvan professorin nimen ja arvon.[2]

Helsingin yliopiston kirjastossa Häkli ajoi johtajakautenaan läpi useita muutoksia ja kehityshankkeita. Rotundan tilat muutettiin avohyllykokoelmaksi ja tutkijoiden työtiloiksi. Maan alle valmistui suuri ilmastoitu varasto. Kirjaston viereinen Fabiania saatiin erikoiskokoelmien käyttötilaksi. Mikkeliin perustettiin kirjaston mikrokuvaus- ja konservointikeskus. Kirjaston perusluettelot, kansallisbibliografia ja ääniteluettelo muunnettiin verkkokäyttöisiksi. Kirjaston näyttelytoiminta laajeni ja vakiintui. Häklin perustama ja toimittama oppihistoriallinen aikakauslehti Opusculum ilmestyi kirjaston julkaisemana 1981–1995.

Häklin aikana pantiin kirjastossa alulle monia tutkimushankkeita, kuten Nordenskiöldin karttakokoelman luettelointi, suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen bibliografia (Bibliographia Studiorum Uralicorum), Vanha kansallisbibliografia 1488–1800 ja Jean Sibeliuksen Koottujen teosten toimittaminen. Näistä viimeksi mainittu aloitettiin 1996, ja Häkli johti toimituskuntaa alusta vuoden 2019 loppuun.[3]

Häklin aikana Helsingin yliopiston kirjaston asema Suomen tieteellisten kirjastojen verkoston keskuksena vahvistui oleellisesti. Kansalliskirjasto vastaa kirjastojen ATK-järjestelmän ja elektronisen kirjaston (FinELib) ylläpidosta ja kehittämisestä ja toimii kansallisena kokoelmien digitointikeskuksena. Kirjallisuuden arkistokokoelman kerääminen ja kansallisbibliografian toimittaminen on laajennettu käsittämään myös äänitteet.

Häklin toiminta tieteellisten kirjastojen atk-järjestelmän aikaansaamiseksi ja kehittämiseksi alkoi tieteellisten kirjastojen atk-tavoitetoimikunnan mietinnön (1972) kirjoittamisesta ja jatkui suunnitteluelimien puheenjohtajana 1972–1981.[4] Hän tuki voimakkaasti ensimmäisen yhteisen kirjastojärjestelmän (VTLS) käyttöönottoa ja johti seuraavan järjestelmän valintaa.

Opetusministeriö on käyttänyt Häkliä kirjastoautomaation suunnittelutyöryhmien lisäksi lukuisten komiteoitten ja yhteiselinten jäsenenä ja puheenjohtajana. Näistä mainittakoon tieteellisen informoinnin neuvosto (pj. 1972–1978, vpj. 1985–1991), tietohuollon neuvottelukunta (jäsen 1991–1997), Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen neuvottelukunta (pj. 1984–1989) ja Suomen Saksan-instituutin hallitus (vpj. 1995–1997, pj. 1998–2008).[4]

Häkli on ollut myös laaja-alainen yhteiskunnallisen keskustelun ja kulttuurin edistäjä. Hän toimi Suomalaisen Suomen (nykyään Kanava) toimitussihteerinä, vt. päätoimittajana ja toimituskunnan jäsenenä 1967–1982. Hän oli Books from Finland -lehden toimituskunnan puheenjohtaja 1976–2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valtuuskunnan jäsen hän oli 1971–1982 ja hallituksen jäsen 1984–1999. Sibelius-Seuran hallituksen jäsenenä Häkli toimi 1992–2009 ja seuran puheenjohtajana 2002–2009. Ainola-säätiön hallituksessa hän oli jäsenenä 2005–2019.[2]

Pohjoismaisen tietohuollon yhteistyöelimen Nordinfon jäsenenä Häkli oli kaikkiaan 17 vuotta ja puheenjohtajana kaksi kolmivuotiskautta (1977–1979 ja 1989–1991). Eurooppalaisten tutkimuskirjastojen yhdistyksen LIBERin (Ligue des bibliothèques de recherche européennes) varapresidenttinä Häkli toimi 1990–1994 ja presidenttinä 1995–1998. Hän oli myös Euroopan kansalliskirjastojen johtajien konferenssin (CENL) jäsen.[3]

Häkli vaikutti aikakauslehden Nordisk tidskrift för bok- och biblioteksväsen (myöh. Nordisk tidskrift för bibliotekshistoria) toimituksen jäsenenä 1990-2007. Kiinnostus kirjan historiaan vei Häklin vuosiksi 2005–2016 hallituksen jäseneksi yhdistykseen Föreningen nordiska pappershistoriker. Vuosina 2009–2016 hän oli yhdistyksen lehden Nordisk Pappershistorisk Tidskrift vastaava toimittaja.

Esko Häklin eläkevuosien kirjalliseen toimintaan sisältyy muun muassa Pietarin tiedeakatemian suomalaissyntyisen akateemikon A. J. Sjögrenin (1794–1855) yli 8 000-sivuisten päiväkirjojen toimitustyö verkkoversioksi. Hankkeen aloitti professori Michael Branch, ja Esko Häkli saattoi sen loppuun useiden eri kieliä hallitsevien asiantuntijoiden avustamana.

Tunnustuksia muokkaa

  • Svenska sällskapet för antropologi och geografi, Andrée-plaketti 1980
  • Kungliga samfundet för utgivande av handskrifter rörande Skandinaviens historia, kirjeenvaihtajajäsen 1982
  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja 1983
  • Saksan Liittotasavallan Ansioritarikunnan suuri ansioristi 1985
  • Svenska litteratursällskapet i Finland, kunniajäsen 1985
  • Suomen kirjastoseura, kultainen ansiomerkki 1986
  • Association for the Advancement of Baltic Studies, kunniajäsen 1986
  • Teologian kunniatohtori, Helsingin yliopisto 1990
  • Kungliga Gustav Adolfs akademie, kirjeenvaihtajajäsen 1992
  • Filosofian kunniatohtori, Tallinnan yliopisto 1994
  • Suomen tieteellinen kirjastoseura, kunniajäsen 2000
  • Ligue des bibliothèques de recherche européennes, kunniajäsen 2001
  • Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan komentaja 2002
  • Sibelius-Seura, kunniajäsen 2009
  • Sällskapet Bokvännerna, kunniajäsen 2009
  • Latvian Kansallisen tunnustuksen ristin komentaja 2015
  • Nordisk pappershistorisk förening, kunniajäsen 2017

Julkaisuja muokkaa

  • Ylioppilaskunnan kirjaston vaiheet (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 1968)
  • Tieteellisten kirjastojen pohjoismainen yhteistyö (Helsingin yliopiston kirjasto 1975)
  • A. E. Nordenskiöld. A scientist and his library (Helsinki University Library 1980)
  • Tiedon taika (Otava 1981)
  • Bibliophilie und Buchgeschichte in Finnland (toim. Esko Häkli & Friedhilde Krause, Deutsche Staatsbibliothek 1988)
  • Boken i Finland (toim., Helsingfors universitetsbibliotek 1988)
  • Gelehrte Kontakte zwischen Finnland und Göttingen zur Zeit der Aufklärung (toim., Vandenhoeck & Ruprecht 1988)
  • Bartholomeus Ghotan (Helsingin yliopiston kirjasto 1991)
  • Den estniska boken genom seklerna (toim. Endel Annus & Esko Häkli, Helsingin yliopiston kirjasto 1995)
  • Off the record (Helsingin yliopiston kirjasto 1998)
  • Off the record 2 (Helsingin yliopiston kirjasto 2002)
  • Jenseits von Pisa. Finnlands Schulsystem und seine neuesten Entwicklungen (toim. Jukka Sarjala & Esko Häkli, Berliner Wissenschafts-Verlag 2008)
  • Ingen dag utan papper. Om papper och dess roll som kulturbärare (toim. Esko Häkli, Söderströms & Atlantis 2008)
  • Innovation through cooperation. The history of LIBER. Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche 1971–2009 (The Royal Library, Museum Tusculanum Press 2011)
  • Ainola. Sibeliusten koti Järvenpäässä (toim. Esko Häkli & Severi Blomstedt, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2015)
  • Biskops- och prostvisitationsprotokoll från det äldre Viborgska stiftet. (På basis av Albin Simolins samling kompletterade och utgivna av Esko Häkli. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 231, 2015)
  • Rasmus Rasks korrespondens med språkforskare i Finland. (Utgiven av Esko Häkli, Nationalbiblioteket 2017) Teoksen verkkoversio.
  • Sjögren, Anders Johan: Allmänna Ephemerider: Dagböckerna 1806–1855. (Utgivna av Michael Branch, Esko Häkli och Marja Leinonen. Nationalbibliotekets skrifter 86. Nationalbiblioteket 2020.) Teoksen verkkoversio.

Lähteet muokkaa

  • Esko Häklin bibliografia 1959–1996 juhlakirjassa Mundus librorum. Helsingin yliopiston kirjasto 1996.
  • Esko Häklin vuosikymmenet. Videotallenne, Helsingin yliopiston kirjasto 2006.
  • Häkli, Esko: ”Kansalliskirjasto elämäntehtävänä”, Kirja tietoverkkojen maailmassa. Verkkojulkaisu (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin yliopiston kirjasto 2003.
  • Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
  • Knapas, Rainer: ”Esko Häkli – Suomen ylikirjastonhoitaja”, Tiedon valtakunnassa: Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640–2010, s. 383–384, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.

Viitteet muokkaa

  1. (fr) Ranskan kansalliskirjasto, data.bnf.fr  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. a b c d e Kuka kukin on, s. 285. Helsinki: Otava, 2009. 22. laitos. ISBN 951-1-21965-1.
  3. a b Knapas, Rainer: Tiedon valtakunnassa, s. 383–384. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-5.
  4. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 208. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Häkli, Esko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)