Esa Hyyppä
Kaino Kaarlo Esaias (Esa) Hyyppä (14. kesäkuuta 1902 Lapua – 27. elokuuta 1977)[1] oli suomalainen geologi.
Hyyppä oli Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosaston johtaja 1946–1969, vuodesta 1962 professorin arvolla. Hän selvitti Suomen glasiaaligeologiaa, myöhäisjääkauden ja sen jälkeisen ajan Itämeren vaiheita ja myös kasvillisuuden ja ilmaston kehitystä Suomessa.[2] Häntä kiinnosti varsinkin Itämeren rantojen siirtymisen tutkiminen.[1]
Hyyppä työskenteli Geologisen laitoksen apulaisgeologina vuosina 1934–1938, valtiongeologina vuosina 1938–1946 ja sen jälkeen Geologisen laitoksen maaperäosaston ensimmäisenä johtajana aina eläkkeellejäämiseensä saakka. Hän osallistui professori Väinö Auerin johtamaan vuosien 1928–1929 tutkimusmatkaan Tulimaalle ja suoritti omia tutkimusretkiä Yhdysvaltoihin vuosina 1938–1939 ja 1959. Hyyppä oli kvartäärigeologian dosentti Helsingin yliopistossa vuosina 1933–1969. Hänet vihittiin yhdysvaltalaisen Colby Collegen kunniatohtoriksi vuonna 1939.[1]
Hyypän vanhemmat olivat osuuskaupan johtaja Esa Hyyppä ja Hulda Alina Niinistö ja toinen puoliso vuodesta 1946 Helka Haarma. Ylioppilaaksi Hyyppä tuli 1922 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja lisensiaatiksi 1933. Tohtoriksi hän väitteli 1935 aiheesta Die postglazialen Niveauverschiebungen auf der karelischen Landenge.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 1.9.1977, HS Aikakone. Viitattu 13.4.2018.
- ↑ Facta2001, WSOY 1981, 6. osa, palsta 300.
- ↑ L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 218. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
Aiheesta muualla muokkaa
- Esa Hyyppä : Suomen miehiä Tulimaata tutkimassa. Puolitoista vuorokautta Isla Martalla, Suomen Kuvalehti, 02.02.1929, nro 5, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot