Ernesto Nazareth
Ernesto Júlio de Nazareth (20. maaliskuuta 1863 Rio de Janeiro – 4. helmikuuta 1934 Jacarepaguá)[1] oli brasilialainen säveltäjä ja pianisti. Hän on eräs keskeisiä hahmoja brasilialaisen musiikin historiassa.
Elämä muokkaa
Ernesto Nazareth syntyi Nheco-kukkulalla (nyk. nimeltään Pinto-kukkula) Rio de Janeiron uudessa osassa.[1] Perheessä oli kaikkiaan viisi lasta. Ernesto aloitti jo varhain vakavan musiikin opiskelun. Hänen äitinsä Carolina Augusta Pereira da Cunha opetti pojalleen pianon soittoa.[1] Carolina oli muusikko, joka soitti polkkakappaleita, brasilialaisia kansansävelmiä ja valsseja erilaisissa tilaisuuksissa ja illanvietoissa. Erneston äiti kuitenkin kuoli jo 1873 pojan ollessa vasta 10-vuotias.[1] Tämän jälkeen Erneston isä, Vasco Lourenço da Silva Nazareth jatkoi pojan musiikillisen koulutuksen tukemista.[1] Isä hankki pojalleen opettajaksi perheystävän, amatööripianisti Eduardo Madeiron.[1] Tämän johdolla Ernesto jatkoi opintojaan. 14-vuotiaana vuonna 1877 Nazareth julkaisi ensimmäisen sävellyksensä Você Bem Sabe, jonka hän oli säveltänyt Madeiron opastuksella.[1] Nuoruudessaan Nazareth sai musiikillisia vaikutteita Chopinin musiikista.[1]
Eduardo Madeiro esitteli Nazarethin Arthur Napoleonille, joka oli 1870-luvulla keskeisiä vaikuttajia Rio de Janeiron musiikki- ja kulttuurielämässä.[1] Napoleon omisti oman toiminimen (Casa de Arthur Napoleão), joka myi pianoja, julkaisi sävellyksiä sekä organisoi liikkeen kiinteistössä musiikkitapahtumia.[1] Napoleon kiinnostui Nazarethista ja auttoi tätä muokkaamaan sävellyksensä julkaisua varten. Hänen tuellaan Nazareth päätti luoda uran ammattimuusikkona.
Madeiron jälkeen Ernesto Nazarethin opettajana toimi ranskalainen Charles Lucien Lambert, jonka johdolla hän opiskeli soittamista ja musiikkia.[1] Lopulta hän jatkoi opintoja itsenäisesti. Ammattimaisesti Nazareth alkoi säveltää 16-vuotiaana. Ensimmäisen tangonsa Cruz Perigo hän sävelsi 1879.[1] 1880-luvulla Nazareth soitti pianoa monissa juhlissa, julkisissa tilaisuuksissa, klubeilla ja kahviloissa. Ensimmäisen konserttinsa pianistina hän kuitenkin piti vasta 1898.[1]
Nazarethin ensimmäiset merkittävät teokset ilmestyivät vuonna 1893.[2] Niiden joukossa oli musiikkikustantamo Casa Vieiro Machadon julkaisema tango Brejeiro: Tango Brasileiro. Kappaleen levytti ensimmäisen kerran Pariisin tasavaltalaiskaartin orkesteri Pariisissa vuonna 1893.[1] Kappaleen ansiosta Nazareth sai mainetta myös Brasilian ulkopuolella: Yhdysvalloissa, Australiassa ja Euroopassa.[2] Varsinaisesti tango musiikinlajina kuitenkin levisi Yhdysvaltoihin vasta 20 vuotta myöhemmin 1910-luvulla (tuolloinkin etupäässä habaneran muodossa) ja sen jälkeen Nazarethillekin avautui monia mahdollisuuksia.[2]
Vuonna 1907 Nazareth nimitettiin Brasilian valtiovarainministeriön kirjanpitäjäksi, mutta hän toimi virassa vain lyhyen aikaa.[1] Hänen oli pakko palata pianistiksi klubeille. Hän soitti 1908 muun muassa Mozart-klubilla. Koska äänilevyjä oli vielä vähän, ainoa keino esitellä uutta musiikkia oli palkata elokuvateattereihin pianisti esittämään musiikkia.[1] Nazareth toimi vuodesta 1909 pianistina Odeon-nimisessä elokuvateatterissa Sao Paulossa.[3] Hän soitti pääasiassa elokuvasalissa, mutta joskus myös teatterin aulassa. Hän sävelsi niihin aikoihin teatterin nimeä kantavan kappaleen Odeon (1909/1910).[3] Odeon-teatterista tuli pian suosittu ja sinne saapui runsaasti yleisöä katsomaan elokuvia ja kuuntelemaan soittoa. Useimmat teatterissa esitetyistä kaksikelaisista elokuvista oli valmistettu Yhdysvalloissa ja Nazareth soitti niihin musiikin.[3]
Myöhempinä vuosinaan Nazareth opetti pianonsoittoa. Hän toimi jälleen pianistina Odeon-teatterissa vuosina 1920–1924.[1] Tuona aikana (1922) hän teki ensidebyyttinsä klassisen musiikin piireissä.[1] Hän jatkoi esiintymistä 1920-luvulla. Nazareth levytti syyskuussa 1930 kappaleensa Apanhei-te Cavaquinho Odeon Records -levymerkille.[1] Hänen viimeinen sävellyksensä tango Gaucho ilmestyi 1932.[1]
Nazareth teki 1932 esiintymiskiertueen Uruguayhin.[4] Kiertueen jälkeen vuonna 1933 Nazarethin mielenterveys alkoi järkkyä, kun hänen tyttärensä ja vaimonsa menehtyivät.[1] Hänellä diagnosoitiin myös syfilis.[1] Nazarethin kuulo oli vaurioitunut putoamisonnettomuudessa hänen lapsuudessaan, ja viimeisinä vuosina kuurous paheni. Hänet vietiin lopulta hoidettavaksi Juliano Moreiran parantolaan Jacarepaguáan.[1] Helmikuun 5. päivänä hän pakeni laitoksesta ja hänet löydettiin kolme päivää myöhemmin hukkuneena vesiputouksen liepeiltä läheisestä metsiköstä.[1]
Perhe muokkaa
Ernesto Nazarethin vaimon nimi oli Teodora.[5] Pariskunnalla oli kolme lasta: poika (Ernesto) ja kaksi tytärtä (Marieta ja Eulina).[5]
Sävellykset muokkaa
Nazarethin sävellystuotanto käsittää noin 90 tangoa, 40 valssia ja 28 polkkaa.[1] Sen lisäksi hän sävelsi muun muassa sottiiseja, masurkoita, maksiiseja, karnevaalimarsseja ja sambakappaleita.[1] Hänen tuotannostaan 229 sävellystä on sävelletty pianolle.[4]
Nazarethin sävellyksissä yhdistyvät vaikutteet hänen kotimaansa Brasilian musiikin lisäksi eurooppalaisen taidemusiikin sekä yhdysvaltalaisen mustan väestönosan musiikin (muun muassa ragtime) taholta. Hänen valsseissaan on nähtävissä hänen Chopinin musiikista saamansa inspiraatio.[1] Brasilian kansallisista musiikkityyleistä tuotannossa on vahvoja vaikutteita choro-tyyppisestä musiikista sekä afro-brasilialaisesta lundu-tanssimusiikista.[1]
Merkitys muokkaa
Ernesto Nazarethia on luonnehdittu Brasilian Scott Jopliniksi. Nazarethin sävellyksiä esitetään yhä laajalti myös hänen kotimaansa ulkopuolella. Osa niistä edustaa brasilialaista tangoa, toiset taas valsseja tai ragtime-tyyppisiä pianosävellyksiä.
Nazareth sai tunnustusta jo eläessään. Hänen aikalaisensa arvostivat hänen kykyjään. Brasilialainen säveltäjä Francisco Mignone on luonnehtinut Nazarethia Brasilian kansallisen musiikin klassikoksi.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Ernesto Nazareth (1863–1934) (Arkistoitu – Internet Archive) Ejazz. (portugaliksi) Viitattu 15.4.2016
- ↑ a b c Brejeiro: Tango Brasileiro 2015. Bill Edwardsin ragtime-sivustolla (englanniksi) Viitattu 15.4.2016.
- ↑ a b c Odeon 2015. Bill Edwardsin ragtime-sivustolla (englanniksi) Viitattu 15.4.2016.
- ↑ a b Alexandre Pavan: Chopin Carioca (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF). Itamaraty - Ministerio das Relacoes Exteriores. s. 60–61. (portugaliksi) Viitattu 15.4.2016.
- ↑ a b Daniella Thompson: As Crônicas Bovinas, Parte 13: Um tributo ao astuto Musica Brasiliensis, 19.6.2002. (portugaliksi) Viitattu 15.4.2016.