Erityinen kotietsintä

Erityinen kotietsintä tarkoittaa Suomen pakkokeinolain mukaan epäillyn rikoksen johdosta tehtävää, esitutkintaviranomaisen suorittamaa todisteiden etsintää sellaisessa tilassa, jossa etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa, jota koskee eräät laissa yksilöidyt takavarikkokiellot. Kyseessä voi olla joko kotirauhan suojaama paikka, jossa muuten olisi kyse yleisestä kotietsinnästä tai muu paikka, joissa normaalisti suoritettaisiin laissa tarkoitettu paikanetsintä.[1]

Erityinen kotietsintä eroaa muista etsinnöistä siinä, että siitä päättää tuomioistuin. Jos kuitenkin kyseessä on kiiretilanne tai jos muun etsinnän yhteydessä havaitaan, että on syytä olettaa etsinnän kohdistuvan takavarikkokiellossa olevaan aineistoon, erityiseksi kotietsinnäksi muuttuvasta etsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies, eli useimmiten rikosasian tutkinnanjohtaja. Toinen ero on se, että erityisessä kotietsinnässä on aina mukana etsintävaltuutettu, jonka tällaisesta etsinnästä päättävä taho asettaa tehtäväänsä. Etsintävaltuutetun tehtävänä on huolellisesti ja ilman aiheetonta viivytystä valvoa, ettei takavarikkokieltoa rikota takavarikoimalla tai jäljentämällä takavarikkokiellon alaista materiaalia. Etsintävaltuutetuksi on määrättävä suostumuksensa perusteella asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut muu henkilö, joka asiantuntemuksensa ja käytännön kokemuksensa perusteella on etsinnän kohde huomioon ottaen sopiva toimimaan etsintävaltuutettuna kyseessä olevassa tapauksessa.[2][3]

Huomioon otettavat takavarikkokiellot koskevat käytännössä lähinnä potilas- ja asianajosalaisuuksia sekä toimittajien lähdesuojaa. Etsintä muun muassa lääkäriasemalla, asianajotoimistossa tai lehden toimituksessa on herkästi uuden lain mukaista erityistä kotietsintää. Myös asianajajan tai varsinkin freelancetoimittajan kotona tehtävän kotietsinnän osalta erityisen kotietsinnän kynnys usein ylittyy. Myös viranomaisen salassa pidettäviä tietoja koskevan takavarikkokiellon mahdollinen käsilläolo johtaa erityiseen kotietsintään. Näin ollen esimerkiksi virkarikostutkinnassa sosiaalitoimistossa tai poliisiasemalla voidaan olettaa tutkinnan kohteeksi joutuvan myös sellaista tietoa, jota ei saa takavarikoida.

Kaikkein vakavimpien rikosten tutkinnassa moni takavarikkokielto väistyy eikä erityinen kotietsintä tule kyseeseen. Väistyviä ovat potilastietoihin, toimittajan lähdetietoihin ja muun kuin rikoksesta epäillyn oikeudenkäyntisalaisuuksiin liittyvät takavarikkokiellot. Rajana on se, että tutkittavasta rikoksesta voidaan tuomita kuusi vuotta tai pitempi vankeusrangaistus. Sen sijaan virkasalaisuuksiin ja valtion turvallisuuteen sekä rikoksesta epäillyn henkilön asianajajansa kanssa käymään kirjeenvaihtoon ja muihin tällaista asianajoa koskeviin asiakirjoihin liittyvät takavarikkokiellot säilyvät myös törkeimpiä rikoksia tutkittaessa.[4]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa