Erisnimien välittömän viittaamisen teoria
Erisnimien välittömän viittaamisen teoria on kielifilosofinen teoria, jonka mukaan erisnimet ovat rigidejä designaattoreita eli ne viittaavat kaikissa mahdollisissa maailmoissa samaan olioon.[1] Erisnimien välittömän viittaamisen teoriaa ovat esittäneet muun muassa Ruth Barcan Marcus ja Saul Kripke. Teoria suuntautui erisnimien deskriptioteoriaa vastaan, koska teorian mukaan erisnimillä ei ole deskriptiivistä merkitystä, kuten jälkimmäinen oli esittänyt.[1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Korte, Tapio: Filosofian keskeistä terminologiaa soc.utu.fi. Viitattu 28.1.2008. [vanhentunut linkki]