Erillinen pataljoona 14 (talvisota)
Erillinen pataljoona 14 (ErP 14) oli Kuhmon ja Sotkamon reserviläisistä ja alueen rauhanajan rajavartiostosta koottu Suomen puolustusvoimien pataljoona.[1]
Varustaminen muokkaa
Suojajoukkoihin kuuluvana yksikkönä pataljoona sai keskimääräistä paremman varustuksen talvisodan muihin joukkoihin nähden. Määrävahvuuksia ei kuitenkaan kaikilta osin saavutettu.
Yksiköt muokkaa
- Komentaja + esikunta
- Esikuntakomppania
- 1. komppania (1./ErP 14) komentajanaan luutnantti O.Peltola
- 2. komppania (2./ErP 14) komentajanaan luutnantti Jussi Kekkonen
- 3. komppania (3./ErP 14) komentajanaan luutnantti V.Halonen
Komentaja(t) muokkaa
- kapteeni Matti Murole
Keskittäminen muokkaa
Pataljoona perustettiin tulevalla toiminta-alueellaan Kuhmossa ja oli jo 9. lokakuuta 1939 toimintavalmiina. Kuhmon kertausharjoituskeskuksen komentajana oli everstiluutnantti Frans Ilomäki, josta tuli alueelle sijoitetun Ryhmä Ilomäen komentaja. Erillinen pataljoona 14 oli ryhmän keskeisin yksikkö.[3]
Pataljoona kuului Pohjois-Suomen ryhmän (P-SR) suojajoukkoihin. Sodan alkaessa 30. marraskuuta se oli ryhmittyneenä itärajan tuntumaan Kuhmon suunnassa.
Kuhmon suunnan viivytysvaihe muokkaa
Neuvostoliiton 54. vuoristodivisioona aloitti 30. marraskuuta hyökkäyksen, jolla se tunkeutui aina Kuhmon eteläpuolelle Jyrkänkoskelle. Ensimmäisen viikon viivytysvaiheessa keskeisin suomalaisyhtymä oli erillinen pataljoona 14. Kaikkiaan suomalaisia oli 1 200 miestä.[4]
Prikaati Vuokon aloitettua 8. joulukuuta vastahyökkäykset, jolloin erillinen pataljoona 14 siirrettiin varmistustehtäviin.[5]
Kuhmon suunnan vastahyökkäys muokkaa
Tammikuun lopulla Kuhmon alueelle siirrettiin Suomussalmella voittoja saavuttanut Hjalmar Siilasvuon 9. divisioona.[6] Pataljoona osallistui tällöin käynnistyneiseen vastahyökkäykseen.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Matti A. Aarnio: Talvisodan ihme. Jyväskylä: Gummerus Oy, 1979. ISBN 951-20-1830-6.