Erich Kunze

Erich Kunze (30. huhtikuuta 1905 Ottmachau, Sleesia, Saksa – 22. maaliskuuta 1992 Göttingen, Saksa) oli saksan kielen yliopisto-opettaja, kirjallisuuden tutkija, kääntäjä ja professori.

Kunze syntyi nykyisin Puolaan kuuluvassa Otmuchówissa, joka oli vuoteen 1945 asti osa Saksaa. Hänen vanhempansa olivat opettaja Emmanuel Kunze ja Gerdrud Zimmerman ja puoliso vuodesta 1946 Edith Margot Ursula Bayer (s. 1922). Kunze opiskeli sekä Münchenin, Heidelbergin että Breslaun yliopistossa ja väitteli viimeksi mainitussa filosofian tohtoriksi 1932, toimien siellä saksan kielen assistenttina. Natsien noustua valtaan hänen käsinkirjoitettu väitöskirjansa takavarikoitiin. Hän pakeni heinäkuussa 1934 Suomeen ja toimi Turun yliopiston saksan kielen lehtorina vuoteen 1944 saakka. Sensuroitu ja lyhennetty versio hänen väitöskirjastaan julkaistiin Breslaussa 1938. Vuonna 1944 Kunze siirrettiin Saksan kansalaisena miehitettyyn Tanskaan, josta hänet internoitiin sodan päätyttyä Saksaan. Suomeen Kunze palasi 1947, toimittuaan Saksassa pari vuotta Deutsche Akademien johtajana. Saksan kielen lehtorina hän työskenteli Turun yliopistossa 1948–1951 ja Helsingin yliopistossa 1952–1965. Oltuaan vuoden verran Saksassa hänestä tuli Helsingin kauppakorkeakoulun saksan kielen apulaisprofessori vuoteen 1971 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle ja muutti Göttingeniin, joskin säilytti Suomen kansalaisuuden ja läheiset suhteensa Suomeen. Kunze, joka oli vertailevan kirjallisuustieteen tutkija, julkaisi myös muun muassa Suomen kaunokirjallisuuden saksannosten bibliografian. Hän käänsi itse suomalaista kirjallisuutta ja kansanrunoutta saksaksi ja lahjoitti keräämänsä huomattavan käännöskokoelman Hampurin yliopistolle.