Eric Assmus
Eric Assmus (ven. Эрик Адольфович Асмус, Erik Adolfovitš Asmus; 1901 Jekaterinodar – 9. joulukuuta 1937 Kommunarka[1][2]) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka toimi maansa suurlähettiläänä Suomessa vuosina 1935–1937.
Assmusin henkilöhistoriasta tiedetään hyvin vähän. Hän kertoi olevansa saksalais-latvialaisen papin poika, mutta tunsi itsensä täysin venäläiseksi.[3] Assmus sai yliopistokoulutuksen ja liittyi bolševikkipuolueeseen vuonna 1918[1]. Hän työskenteli Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissariaatissa vuodesta 1923. Asmus oli Neuvostoliiton Tanskan ja Ruotsin lähetystöjen toinen sihteeri vuosina 1924–1926 ja Itävallan lähetystön ensimmäinen sihteeri vuosina 1930–1931. Hän toimi tilastoinstituutti Izostatin johtajana vuosina 1931–1933 ja Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston tiedetoimikunnan vastaavana sihteerinä vuodesta 1933.[3]
Assmus nimitettiin Neuvostoliiton täysivaltaiseksi edustajaksi Suomessa Boris Steinin tilalle tammikuussa 1935[4]. Hän otti yhteyttä pääministeri Toivo Kivimäkeen 15. kesäkuuta 1935 ja totesi, että ”Manner-Euroopan sotilaallisen konfliktin yhteydessä Neuvostoliitto voisi joutua miehittämään joitakin osia Suomesta”. Myöhemmin 10. helmikuuta 1936 Kivimäki kertoi yksityisestä keskustelustaan Assmusin kanssa J. K. Paasikivelle:
Jos Saksa alkaa sodan mihin suuntaan tahansa katsoo Wenäjä olevansa pakotettu hävittämään Suomen tehdäkseen sen vaarattomaksi. Sillä Wenäjän vihollinen suurvalta voi käyttää Suomea hyväkseen hyökätäkseen Wenäjän kimppuun, minkä estämiseksi Suomen valtaus on välttämätön. Wenäjän sotilasviranomaisten mielipiteen mukaan Suomen valtaus tapahtuu muutamassa päivässä.[5]
Asiaa tutkinut venäläinen historioitsija Vladimir Baryšnikov ei pidä Assmusin uhkausta todennäköisenä tai Neuvostoliiton silloisen ulkopoliittisen linjan mukaisena[3].
Assmus lähti Helsingistä elokuussa 1937,[6] ja hänet pidätettiin Neuvostoliitossa pian sen jälkeen. Assmus tuomittiin kuolemaan vastavallankumouksellisen terrori- ja vakoilujärjestön jäsenenä 9. joulukuuta 1937 ja hänet teloitettiin samana päivänä.[1] Neuvostoliiton seuraavaksi suurlähettilääksi Suomeen nimitettiin vuoden 1938 alussa Vladimir Derevjanski[4].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Asmus Erik Adolfovitš Pamjat o bespravii. Viitattu 28.7.2021.
- ↑ Asmus Erik Adolfovitš Otkrytyi spisok. Viitattu 28.7.2021.
- ↑ a b c Baryšnikov, V. N.: Ugroza sovetskoi okkupatsii Finljandii v 1935 g. i polpred v Helsinki E. A. Asmus. Trudy kafedry istorii novogo i noveišego vremeni Sankt-Peterburgskogo gosudarstvennogo universiteta, 2017, 17. vsk, nro 1, s. 44–61. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Polnomotšnoje predstavitelstvo RSFSR–SSSR v Finljandii Spravotšnik po istorii Kommunistitšeskoi partii i Sovetskogo Sojuza 1898–1991. Viitattu 28.7.2021.
- ↑ Polvinen, Tuomo: ”Pohjoismaiden suuntauksen puolesta”, J.K. Paasikivi Valtiomiehen elämäntyö 2 1918-1939, s. 399. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18122-6.
- ↑ Johtavat miehet nousevat ja laskevat arvossa nopeasti Venäjällä. Uusi Aura, 15.11.1937, s. 2. Artikkelin verkkoversio.