Engelbrekt Rancken

Engelbrekt Rancken (28. joulukuuta 1790 Turku14. tammikuuta 1862 Mietoinen) oli suomalainen kappalainen ja kirjailija.[1]

HenkilöhistoriaMuokkaa

Ranckenin vanhemmat olivat Perniön kirkkoherra Gustaf Rancken ja Kristina Lovisa Rothovius.[1] Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1805, suoritti pedagogian tutkinnon 1807 ja vihittiin papiksi 1813. Rancken toimi Perniössä isänsä apulaisena 1813–1818. Hän oli sitten Mietoisten kappalaisena vuodesta 1818 alkaen (astui virkaan 1820) yli 40 vuotta. Rancken oli myös saarnaajana Turun pappeinkokouksessa 1825. Hän sai varapastorin arvon 1836. Rancken julkaisi vuodesta 1839 aikakauslehteä Ecclesiastikt Intelligensblad ja vuosina 1840–1845 aikakauslehteä Ecclesiastikt Litteraturblad.[1] Hän oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa muun muassa Adolf Ivar Arwidssonin kanssa.

Rancken oli naimisissa kolme kertaa: 1820–1828 Anna Maria Hirnin (k. 1828) kanssa, 1829–1845 Anna Erika Solitanderin (k. 1845) kanssa ja vuodesta 1848 Maria Gustava Pettersonin kanssa.[1] Hänen lapsiaan olivat pedagogi ja historiantutkija Oskar Rancken ja kansankoulunopettaja Minna Forss.

TeoksiaMuokkaa

  • Aftonsångs-predikan, hållen i Åbo domkyrka på 15:de söndagen efter trefaldighets-söndagen, den 18 september 1825, af Engelbr. Rancken. Åbo 1826
  • Predikan vid philosophiæ doctors promotionen i Åbo den 10 julii 1827. Af Engelbr. Rancken. På de promoverades begäran till trycket lemnad. Helsingfors 1827

KäännöksiäMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, IV osa: Malmström, K. R.–R., s. 443–444. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.