Emil Sigfrid Söderström (30. elokuuta 1894 Kaarlela2. huhtikuuta 1949) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti, heimosoturi ja 5 sodan veteraani. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Myöhemmin hän osallistui heimosotiin kuuluvaan Itä-Karjalan sotaretkeen, jossa hän palveli muun muassa Metsäsissirykmentissä. Hän osallistui vielä talvi- ja jatkosotaan patteriston komentajana taistelevissa joukoissa.[1][2]

Perhe ja opinnotMuokkaa

Söderströmin vanhennat olivat maanviljelijä Mathias Söderström ja Hilma Harald. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Ebba Maria Margaretha Hildebrandin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Kokkolan ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1919. Sotilaskoulutusta hän sai taktiikan soveltamiskursseilta vuonna 1926 ja Tykistön ampumakoulussa vuonna 1933 sekä suojeluskuntain komentajakursseilta vuosina 1934–1935. [1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Söderström työskenteli maanviljelijänä Kaarlelassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 19. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 30. heinäkuuta 1916 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen päätyttyä hän osallistui Polangenissa vuonna 1917 järjestetylle erikoiskurssille.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Söderström saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi vääpeliksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella, jossa hän haavoittui 3. huhtikuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Söderström palveli sisällissodan jälkeen 25. elokuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Tampereella rykmentti. Rykmentissä hän palveli joukkueenjohtajana 6. komppaniassa ja tilapäisesti komppanian päällikkönä. Tampereen rykmentistä hänet komennettiin 24. marraskuuta 1918 alkaen Kuopion aseseppäkouluun, mistä hän palasi takaisin Tampereen rykmenttiin 23. joulukuuta 1918 ja sijoitettiin rykmentin aseupseeriksi. Myöhemmin hänet määrättiin 8. heinäkuuta 1919 alkaen nuoremmaksi upseeriksi 6. komppaniaan ja toimi 28.heinäkuuta – 19. marraskuuta 1919 välisen ajan Lavansaarelle lähetetyn komennuskunnan johtajana. Myöhemmin hän toimi 19. helmikuuta 1921 alkaen Tampereen rykmentin 5. komppanian väliaikaisena päällikkönä, mutta erosi armeijasta jo 25. helmikuuta 1921.[1][2]

 
Vaasan suojeluskuntapiirin (Vasa skyddskårsdistrikt) käsivarsikilpi.

Armeijasta eronsa jälkeen hänen verensä veti taisteluihin ja hän osallistui Itä-Karjalan sotaan 23. joulukuuta 1921 – 1926. helmikuuta 1922 välisenä aikana. Sotaretkellä hän toimi Metsäsissirykmentin 1. ja 2. komppanian sekä myöhemmin kolme komppaniaa käsittävän hiihto-osaston päällikkönä. Hän osallistui sotaretken taisteluihin muun muassa Uskelassa ja Kevättämäjärvellä. Epäonnistuneen sotaretken perääntymisvaiheen aikana Söderström toimi retkikunnan jälkijoukon johtajana ja osallistui perääntymistaisteluihin muun muassa Suopaisvaarassa ja Suopassalmella.[1][2]

Heimosodista palattuaan Söderström liittyi Suojeluskuntajärjestöön 1. maaliskuuta 1922 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kymin suojeluskuntaan. Kymistä hän siirtyi 15. toukokuuta 1924 alkaen Pyhtäälle, jossa hän toimi niin ikään paikallispäällikkönä. Pyhtäältä hän siirtyi 1. helmikuuta 1925 alkaen paikallispäälliköksi Inkoon suojeluskuntaan. Myöhemmin hänet nimitettiin 1. maaliskuuta 1926 alkaen Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin (Nylands södra skyddskårsdistrikt) viidennen alueen päälliköksi, josta tehtävästä hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1928 alkaen kuudennen alueen päälliköksi. Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiiristä hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1931 Vaasan suojeluskuntapiiriin, jossa hän toimi XII alueen päällikkönä aina talvisotaan saakka. Suojeluskuntatehtävistä hänet komennettiin 6. helmikuuta 1933 – 31. elokuuta 1934 väliseksi ajaksi armeijaan, jossa hän toimi aluksi patteriupseerina ja myöhemmin väliaikaisena patterinpäällikkönä Kenttätykistörykmentti l:n 1. patterissa.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Söderström osallistui talvisotaan aluksi patteristoupseerina ja myöhemmin patteriston komentajana Raskas patteristo 2:ssa ja osallistui taisteluihin Summassa. Välirauhan aikana hän palveli aluksi edelleen patteriston komentajana, kunnes hänet siirrettiin aliupseerikoulun johtajaksi Raskas patteristo 9:ään. Myöhemmin hän siirtyi Vaasaan, jossa hän toimi Vaasan suojeluskuntapiirin aluepäällikkönä. Jatkosodan puhjettua Söderström vastaanotti Raskas patteristo 4:n komentoonsa ja osallistui taisteluihin Laatokan Karjalassa ja Itä-Karjalassa Pälkjärveltä Äänislinnaan ja sieltä Käppäselän kautta Karhunmäkeen sekä Vuonteleen. Lisäksi hän taisteli Aittojoella, Ägläjärvellä, Tolvajärvellä, Ilomatsissa ja Loimolanjärvellä vetäytymistaisteluissa. Söderström erosi vakinaisesta palveluksesta sotatoimien lakattua vuonna 1944.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.