Avaa päävalikko
Emil Kraepelin

Emil Kraepelin (15. helmikuuta 1856 Neustrelitz, Mecklenburg-Strelitz7. lokakuuta 1926 München, Saksa) oli saksalainen psykiatri. Hän uudisti näkemyksiä esimerkiksi skitsofreniasta sekä Alzheimerin taudista ja häntä pidetään yhtenä nykyaikaisen psykiatrian isistä.

1900-luvun alussa psykiatrisia sairauksia pidettiin fysiologisina rap­peu­tu­mis­ilmiöinä, joihin joillakuilla ihmisillä on tavallista voimakkaampi pe­rin­nöllinen tai­pu­mus. Ulkoiset seikat korkeintaan laukaisevat fysiologisen tapahtumasarjan, joka on var­si­nai­nen sairaus. Kraepelin edusti tätä ajattelutapaa, jossa psykiatriset sairaudet olivat perinnöllisiä ja biologisia toimintahäiriöitä.

Kraepelin teki ensimmäisiä tieteellisiä tutkimuksia kielilläpuhumisesta tutkiessaan skitsofreniapotilaiden kielellistä käyttäytymistä. Hän yhdisti kielilläpuhumisen skitsofreniaan.

Kraepelin pani alulle Heidelbergin yliopiston psykiatrisen sairaalan potilaiden taideteosten kokoelman, jota Hans Prinzhorn myöhemmin laajensi kokoelmaksi, joka nykyisin tunnetaan nimellä Prinzhornin kokoelma.

Kraepelin oli eugeniikan puolestapuhuja.

Sisällysluettelo

TautiluokitusMuokkaa

Kraepelin kehitti 1880-luvulla kuvailevan tautiluokitusjärjestelmän, jota käytettiin pitkälle 1900-luvulle nosologioiden pohjana. Luokituksessa ei huomioitu psykodynaamisia tekijöitä, ja siten myöhemmässä vaiheessa sitä täydennettiin.[1]

Kraepelinin jälkeen 1970-luvulla syntyi neokraepeliniläisten aloitteesta DSM-III:n kehittely. Neokraepeliniläisiä ei pidetä yhden koulukunnan edustajina eikä tautiluokituksen ainoina kehittäjinä, mutta DMS-III perustuu kuitenkin merkittävästi Kraepelinin luokituksen pohjalle.[2]

LähteetMuokkaa

  • Anna Maria Viljanen, Psykiatria ja kulttuuri. Suomen Antropologinen Seura; Stakes, 1994 ISBN 951-47-8526-6 Stakesin tutkimuksia 37

ViitteetMuokkaa

  1. Viljanen s. 28
  2. Viljanen s. 29

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.