Elsa Könönen
Elsa Helena Könönen (13. marraskuuta 1899 – 13. maaliskuuta 1980 Helsinki)[1] oli suomalainen järjestötyöntekijä sekä sairaan- ja sosiaalihoitaja, opettaja, kirjailija ja kääntäjä.[2]
Henkilöhistoria muokkaa
Elsa Könösen vanhemmat olivat Juhana Könönen ja Julia Alexandra Tamelander. Filosofian maisteriksi valmistunut Könönen toimi sihteerinä Suomen Punaisen Ristin keskushallituksessa 1920-luvun lopulta 1930-luvun lopulle, kun järjestö oli Mannerheimin johtama. Hän kirjoitti muistelmateoksen näistä työvuosistaan, mutta toimitti myös Pelastusarmeijan historiikin Suomessa. Suomen Punaisen Ristin keskushallituksen palveluksen jätettyään Könönen työskenteli vuoden 1940 kesäolympialaisten valmistelussa ja talvisodan alettua yhteensä viisitoista vuotta Punaisen Ristin Sairaalan palveluksessa sairaan- ja sosiaalihoitajana. Myöhemmin hän toimi oppikoulun historian ja ranskan kielen opettajana.[2][3][4][5]
Julkaisuja muokkaa
- Hengen miekka – auttava käsi: Pelastusarmeijan vaiheet Suomessa, 1964
- Kutsu pyhitykseen, 1965, Frederick Coutts, kääntänyt Elsa Könönen
- Vuosikymmen Mannerheimin sihteerinä Suomen Punaisessa Ristissä 1928–38, 1966
Lähteet muokkaa
- ↑ Find A Grave: Elsa Könönen. findagrave.com. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ a b Geneanet: Elsa Helena Könönen. gw.geneanet.org. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ Arno Forsius: Martti Johannes Siirala (1889–1948) – suomalaisen terveydenhuollon kehittäjä. saunalahti.fi. Arkistoitu 19.10.2021. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ Huoltajan kirjallisuuspalkinto Elsa Könöselle Pelastusarmeijan historiateoksesta. Huoltaja: kunnallisen huoltotoiminnan ja yksityisen hyväntekeväisyyden äänenkannattaja, 1.3.1966, nro 5, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ Vuosikymmen Mannerheimin sihteerinä Suomen Punaisessa Ristissä 1928–38. Helsinki: WSOY, 1966.