Elsa Brändström
Elsa Brändström (26. maaliskuuta 1888 Pietari, Venäjän keisarikunta – 4. maaliskuuta 1948 Cambrigde, Massachusetts, Yhdysvallat) oli ruotsalainen sairaanhoitaja, joka tuli tunnetuksi sotavankien auttajana venäläisillä vankileireillä ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän sai lempinimen "Siperian enkeli".[1]
| Elsa Brändström | |
|---|---|
 Brändström vuonna 1929. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1888 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 4. maaliskuuta 1948 (59 vuotta) Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti | sairaanhoitaja |
Elämä muokkaa
Elsa Brändström syntyi vuonna 1888 Pietarissa, jossa hänen isänsä Edvard Brändström työskenteli attaseana. Perhe muutti takaisin Ruotsiin Elsan ollessa lapsi. Vuonna 1906 Edvard-isä lähetettiin jälleen Pietariin, tällä kertaa lähettiläänä (envoyé), mutta Elsa jäi Ruotsiin opiskelemaan opettajaseminaarissa. Pari vuotta myöhemmin hän muutti perheensä luokse Pietariin, ja äitinsä kuoleman jälkeen vuosina 1913–1914 hän otti vastuulleen Ruotsin Pietarin-lähetystön emännöinnin.[2]
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Brändström ilmoittautui ystävättärensä Ethel von Heidenstamin kanssa sotasairaanhoitajakurssille. Brändström työskenteli ensin sotasairaalassa ja sitten junissa, jotka kuljettivat sotavankeja Ruotsin läpi. Vuonna 1915 Ruotsin Punainen Risti pyysi häntä lähtemään sairaanhoitajaksi Siperian vankileireille, joissa tilanne oli hyvin vaikea: vaatteista ja lääkkeistä oli pulaa ja taudit jylläsivät. Brändström organisoi ja tehosti sairaanhoitoa vankileireillä, minkä seurauksena kuolleisuus väheni. Brändströmin uskotaan pelastaneen kymmeniätuhansia ihmishenkiä. Vuonna 1918 Brändström pidätettiin epäiltynä vakoilusta ja häntä uhkasi kuolemantuomio, mutta hänet vapautettiin. [2]
Vuonna 1919 Brändström sairastui pilkkukuumeeseen ja seuraavana vuonna hän palasi Ruotsiin. Siellä hän kirjoitti muistelmansa, joiden myyntituottoja käytettiin jäljellä olevien sotavankien sekä kuolleiden sotilaiden lasten auttamiseen. Brändström keräsi rahaa myös kiertelemällä Yhdysvalloissa luennoimassa.[2]
Brändström meni vuonna 1929 naimisiin saksalaisen tieteilijän Robert Ulichin kanssa ja he asettuivat asumaan Dresdeniin. Heille syntyi vuonna 1932 tytär Brita. Perhe muutti pois Saksasta vuonna 1934, sillä Ulich vastusti Adolf Hitleriä. Uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa Brändström jatkoi humanitääristä työtään auttamalla saksalaisia ja myöhemmin natsi-Saksan miehittämien Norjan ja Tanskan pakolaisia saamaan oleskelulupia.[2]
Brändström kuoli rintasyöpään vuonna 1948 ja hänet on haudattu Norra begravningsplatsen -hautausmaalle Tukholman lähelle.[2]
Maine muokkaa
Brändströmiä on verrattu Raoul Wallenbergiin, ja hänen mukaansa on nimetty Saksassa ja Itävallassa yli 130 katua. Ruotsissa hänellä on nimikkokadut Linköpingissä ja Tukholman Hägerstenissä.[2]
-
Muistomerkki Wienissä. -
Länsisaksalainen postimerkki vuodelta 1951.
.JPG)
.jpg)
Teokset muokkaa
- Brändström, Elsa. Bland krigsfångar i Ryssland och Sibirien 1914-1920. Norstedt, 1921.
Lähteet muokkaa
- ↑ Elsa Brändström Store norske leksikon. 18.12.2020. Viitattu 22.3.2022. (norjaksi)
- ↑ a b c d e f Hedén, Anne: Elsa Brändström SKBL – Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. 8.3.2018. Viitattu 22.3.2022. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elsa Brändström Wikimedia Commonsissa
