Avaa päävalikko

Elokuvagenre eli elokuvan lajityyppi on tapa luokitella elokuvat genreihin esimerkiksi niiden sisällön, ilmaisukeinojen ja sävyn perusteella. Genre vaikuttaa elokuvassa monella tavalla: tuotannon suunnitteluun, elokuvan rakenteisiin, elokuvan levittämiseen sekä yleisön katsomiskokemukseen ja elokuvan tulkintaan.

Tunnetuimpia elokuvagenrejä ovat esimerkiksi komediaelokuva, jännityselokuva, draamaelokuva, lännenelokuva, lastenelokuva, nuortenelokuva, musikaali, kauhuelokuva, sotaelokuva, rakkauselokuva, melodraama, tieteiselokuva, rikoselokuva, toimintaelokuva ja film noir.

VaikutusMuokkaa

Elokuvagenren käsite on monipuolinen ja kattaa useita näkökohtia. Ensinnäkin genret tarjoavat kaavoja, jotka panevat tuotannon liikkeelle ja ohjelmoivat sitä. Toiseksi, genret muodostavat niitä rakenteita, jotka määrittävät yksittäisiä teoksia. Kolmanneksi, genret toimivat kategorian nimenä, jolla on keskeinen tehtävä levittäjien ja esittäjien päätösten ja kommunikaation kannalta. Neljäneksi, genre edellyttää yleisöltään tiettyä katsomispositiota ja siten määrittää katsojan tavan tulkita elokuva.[1]

PiirteitäMuokkaa

Elokuvagenret ovat syntyneet yleisön ja elokuvastudion keskinäisen vuorovaikutuksen tuloksena. Ne ovat samalla sekä teollisesti vahvistettuja että yleisesti hyväksyttyjä kategorioita.[2]

Samaan lajityyppiin kuuluvilla elokuvilla on yhteisiä piirteitä, joista lajityypit voi erottaa toisistaan. Joidenkin lajityyppien tyypilliset piirteet liittyvät esimerkiksi lavastukseen, kuvauspaikkoihin ja asuihin, kuten lännenelokuvien ja tieteiselokuvien kohdalla. Joissain genreissä erottavina tekijöinä on kerronnan sävy ja vaikutus katsojaan, kuten komediassa ja melodraamassa.[3] Lajityyppi antaa käsikirjoittajalle kontekstin. Kun katsoja tuntee elokuvan lajityypin, käsikirjoittajan ei tarvitse selittää tarinaa ja sen henkilöhahmoja erikseen. Näin elokuvan kerronta saadaan taloudellisemmaksi.[4]

Genre-elokuvat ovat usein ennustettavia, eli elokuvan sisällön ja lopetuksen voi usein arvata jo etukäteen. Katsojat menevät kuitenkin nauttimaan elokuvan tarjoamasta jännityksestä nimen omaan tällaisessa kontrolloidussa ja tunnistettavassa ympäristössä.[5]

Genretutkimuksessa on yleistä, että yksi elokuva luokitellaan vain yhteen genreen.[6] Elokuvan luokittelu tiettyyn genreen edellyttää sitä, että sekä elokuvan aihe että rakenne kuuluvat siihen. Tämän vuoksi esimerkiksi Tähtien sota -elokuvien ei yleisesti katsota olevan lännenelokuvia, vaikka ne onkin hahmoteltu niin vahvasti lännenelokuvien eeppiseen tapaan, että jotkut kriitikot kutsuivatkin niitä westerneiksi.[7]

Genre-elokuville on tyypillistä intertekstuaalisuus eli se, että ne viittaavat useasti vanhempiin saman genren teoksiin. Genre-elokuvat nojaavat tavallisesti avainkuvien, -äänien ja -tilanteiden symboliseen käyttöön. Esimerkiksi lännenelokuvissa maisemaa käytetään kuvaamaan sitä yhtäaikaista vaaraa ja mahdollisuutta, jota länsi edustaa. Monet lännenelokuvan elementit kuten juna, ase, kirkko ja koulutalo liittyvät ajatukseen luonnon uhkien kesyttämisestä ja lännen sivilisoitumisesta. Symboliikkaa helpottaa genre-elokuvissa käytetty historian ja ihmisten välisten suhteiden yksinkertaistaminen.[8]

Synty ja kehitysMuokkaa

Genrejä on usein kuvailtu “ylihistoriallisiksi”, ja niiden on katsottu olevan esittämisen muotoja, jotka juontuvat suoraan jostakin perustavanlaatuisesta inhimillisestä kyvystä. Genrekriitikot ovat esimerkiksi puhuneet “melodramaattisesta mielikuvituksesta” ja “koomisesta mielenlaadusta”. Genrejä on usein verrattu myytteihin, kuten lännenelokuvaa, tai pidetty myyttien nykyaikaisina ruumiillistumina.[9]

Elokuvagenret nähdään tavallisesti jatkona muiden alojen genreille. Esimerkiksi lännenelokuva nähdään lännenkirjallisuuden jatkona, melodraama teatterin jatkona ja elämäkertaelokuva tietokirjallisuuden jatkona.[10] Elokuvagenre on yleensä laajempi käsite kuin kirjallisuuden lajit, koska elokuvagenrellä on kiinteät yhteydet teoksen tuotanto-levitys-kulutus-prosessiin.[11]

Yksittäisen genren kehitystä kuvaamaan on kehitetty kaksi mallia. Ensimmäisen mallin mukaan genre voidaan nähdä ikään kuin elävänä olentona, jolla on elämänkaari. Tässä mallissa genre kehittyy, reagoi, tulee itsetietoiseksi ja lopulta itsetuhoiseksi. Toisessa mallissa genren kehitys rinnastetaan biologiseen evoluutioon.[12]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Altman, Rick: Elokuva ja genre. Suomentanut Laine, Kimmo & Laine, Silja. Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-092-9.

ViitteetMuokkaa

  1. Altman 2002, s. 25–26.
  2. Altman 2002, s. 28–29.
  3. Elokuvakerronta: Lajityypit Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 19.4.2019.
  4. Genre Elokuvantaju. Viitattu 19.4.2019.
  5. Altman 2002, s. 40–41.
  6. Altman 2002, s. 31–32.
  7. Altman 2002, s. 38.
  8. Altman 2002, s. 41–42.
  9. Altman 2002, s. 33–34.
  10. Altman 2002, s. 34.
  11. Altman 2002, s. 27.
  12. Altman 2002, s. 35–37.