Elohopeasulfidi

kemiallinen yhdiste

Elohopeasulfidi (HgS) on elohopea- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä on käytety väriaineena. Luonnossa elohopeasulfidia siintyy sinooperi- ja metasinooperimineraaleina.

Elohopeasulfidi
Sulfid rtuťnatý - rumělka.jpg
HgS-alpha-cinnabar-xtal-1999-looking-down-c-axis-CM-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 1344-48-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava HgS
Moolimassa 232,66
Ulkomuoto Punainen tai musta kiteinen aine
Sulamispiste 583,5 °C[1]
Tiheys 8,17 g/cm3 (α-muoto)
7,7 g/cm3 (β-muoto)[2]
Liukoisuus veteen 12,5 µg/l (18 °C)[3]

Ominaisuudet, valmistus ja käyttöMuokkaa

Elohopeasulfidi on polymorfista kiteistä ainetta, ja sillä on kaksi kidemuotoa. Ne ovat alkeiskopiltaan heksagonaalinen ja väriltään punainen α-muoto ja kuutiollinen musta β-muoto. Yhdiste ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen ja hapoistakin vain kuningasveteen. Elohopeasulfidi liukenee sulfidiliuoksiin muodostaen kompleksisen tiomerkuraatti(II)ionin ([HgS2]2-).[1][3][4][5]

Elohopeasulfidia voidaan valmistaa kuumentamalla elohopeaa ja rikkiä. Saostamalla sulfidien avulla elohopealiuoksista muodostuu β-muotoa, joka voidaan muuttaa α-muodoksi kuumentamalla polysulfidien kanssa.[1][3][4][5]

Hg + S → HgS

Molempia elohopeasulfidin kidemuotoja on käytetty väriaineina esimerkiksi taiteilijamaaleissa ja muovin ja kumien värjäämiseen.[1][3][4][5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 579-580. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
  2. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–76. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.10.2022). (englanniksi)
  3. a b c d Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.1.2016
  4. a b c Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
  5. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 291. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.