Ellen Sylvin

suomalainen näyttelijä

Linda Ellen Amalia Sylvin (myöhemmin Walton) (15. joulukuuta 1903 Kajaani20. huhtikuuta 1974 Lontoo) oli suomalainen Suomi-Filmin varhaisissa mykkäelokuvissa esiintynyt näyttelijä ja tanssija joka muutti sittemmin Englantiin.[1]

Kajaanilaisen suurperheen tytär Ellen Sylvin osallistui Filmiaitta-lehden filmitähtikilpailuun jo 1924 mutta ei tullut vielä silloin valituksi. Oscar Lindelöf löysi kuitenkin hänet ja hän oli Aho Soldan & C:o:n koekuvauksissa. Ensimmäisen kerran Sylvin esiintyi Oscar Tengströmin ohjaamassa elokuvassa Kyllä kaikki selviää vuonna 1926 ja pääosassa hän oli ensimmäisen kerran samana vuonna Uuno Hirvosen komediassa Meren ja lemmen aallot. Sylvin aloitti sitten viisi vuotta kestäneen yhteistyön Suomi-Filmin kanssa esiintyen elokuvissa Muurmanin pakolaiset (1927), Nuori luotsi (1927), Tukkijoella (1928) ja Korkein voitto (1929). Hän oli sen jälkeen vielä pienemmissä rooleissa elokuvissa Kahden tanssin välillä (1930) ja äänielokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931) jossa hänen ääntään ei kuitenkaan kuultu. [1]

Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen juristin Henry Bowyer Waltonin kanssa ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Iso-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana.[1]

Ellen Sylvinin elokuvaroolejaMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa