Elisabeth Koch
Elisabeth Koch (9. heinäkuuta 1891 – 4. heinäkuuta 1982 Helsinki) oli suomenruotsalainen puutarha- ja pihasuunnittelija ja yksi tärkeimmistä suomalaisen puutarhakulttuurin vaikuttajista. Hän suunnitteli uransa aikana pien- ja kerrostalopihoja sekä kaupungin viheralueita[1] sekä seitsemän siirtolapuutarhaa osallistuen siirtolapuutarhaliikkeen tuomiseen Suomeen.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/75/Elisabeth_Koch.jpg/250px-Elisabeth_Koch.jpg)
Elisabeth Koch syntyi esikoisena keskiluokkaiseen ruotsinkieliseen perheeseen Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat Konstantin Koch, joka oli koulutukseltaan insinööri, ja Aurora Lindgren. Hän opiskeli puutarhuriksi vuosina 1911–1912 naisille suunnatussa Högvallan ruotsinkielisessä kotitalous- ja puutarhakoulussa (Hushålls- och trädgårdskolan) Karjaalla, ja puutarhasuunnittelun ammattilaiseksi Jenny Elfvingin perustamassa Järvenlinnan puutarhakoulussa Antreassa.
Ura
muokkaaKoch aloitti 1920-luvulla työskentelyn puutarhaneuvojana Marttaliitossa ja puutarhaopettajana entisessä oppilaitoksessaan. Hänellä oli myös oma suunnittelutoimisto.[2] Vuodesta 1924 aina 1950-luvulle hän toimi Helsingin kaupungin puutarhaneuvojana ja opasti kaupunki- ja palstaviljelijöitä käytännönläheisesti.[3] Koch teki Helsingin kaupungille puutarhasuunnitelmat mm. Herttoniemen, Vallilan, Kumpulan ja Talin siirtolapuutarhoihin ja suunnitteli sodan jälkeen istutuksia ja pihoja, joista kansainvälistä huomiota ovat saaneet Puu-Käpylän työväenkortteli, Kallion Torkkelinmäki, Kone ja Silta -osakeyhtiön korttelipiha Vallilassa sekä Olympiakylän puutarha-alue.
Koch oli myös perustamassa vuonna 1946 puutarha- ja puistosuunnittelijoiden ammatillista yhdistystä, Suomen puutarha-arkkitehdit ry:tä, jonka nimeksi muutettiin vuonna 1979 Suomen maisema-arkkitehdit – Finlands Landskapsarkitekter.[4]
Kochin opit ja julkaisut
muokkaaLähtökohtana Kochin suunnittelutyölle oli puutarhan tarkoituksenmukaisuus; luonnonmukainen ja kaunis puutarha ilahduttaisi kaikkina vuodenaikoina. Ihminen tarvitsi hänen mukaansa kukkia vastapainoksi myös synkkinä lama- ja sota-aikoina. Koch kirjoitti työnsä ohessa käytännönläheisiä puutarhakirjoja, joiden välityksellä hänen suunnittelemansa mallipihat levisivät puutarhaharrastajien parissa ympäri Suomen.[5]
Julkaisuja
muokkaa- Hemträdgården, Finlands svenska Marthaförbund, 1919
- Kotipuutarhan perustamis- ja hoito-ohjeita, 1929
- Oma puutarha, WSOY, 1942
- Suomen siirtolapuutarhaliike, 1945
- Min hemträdgård 1954 (suomenkielinen painos Oma puutarhani 1955)
- Brunakärr Koloniträdgård 1918- 1968, E. Koch, 1968
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Anna Autio: Elisabeth Koch Arkkitehtuurimuseon verkkosivut. 6.3.2024. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ Haapalahti, Heidi: Pienen puutarhan puolustaja! Siirtolapuutarhojen äiti Elisabeth Koch jäi suotta suurmiesten varjoon – opit sopivat yhä kotipihan suunnitteluun 28.7.2021. Meillä kotona -verkkolehti. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ Autio, Anna: Elisabeth Koch Arkkitehtuurimuseon verkkosivu. 6.3.2024. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ Historia m-ark.fi.
- ↑ Karisto, M., Koivunen, T. & Karisto, A. 2015: Kysykää Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat. Maahenki, Helsinki.