Elinkorko
Elinkorko on sellainen suoritus rahassa tai luonnossa, jonka yksityinen henkilö on elinaikansa oikeutettu tiettyinä määräaikoina saamaan toiselta yksityiseltä tai yhteisöltä. Oikeus elinkorkoon saattaa syntyä monella tavalla, mutta yhteistä niille on, että oikeus elinkorkoon lakkaa sen nauttijan kuollessa.[1]
Vakuutuksena muokkaa
Elinkorko on vakuutussopimuksen tai muun senkaltaisen sopimuksen perusteella henkilölle säännöllisesti määräajoin maksettava toistuvaissuoritus.[2] Elinkorkovakuutuksessa vakuutuslaitos on velvollinen suorittamaan vakuutuksenottajalle vuotuisia uusiutuvia rahaeriä (elinkorkoja) niin kauan kuin vakuutettu elää.[3]
Vahingonkorvauksena muokkaa
Elinkorko tarkoittaa myös sotilasvammalain nojalla suoritettavaa korvausta palveluksesta aiheutuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta[4] sekä vanhan tapaturmavakuutuslain nojalla aiemmin suoritettua korvausta tapaturmavammasta tai sairaudesta[5].
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Hakkila, Esko (toim.): ”Elinkorko”, Lakiasiain käsikirja, s. 148. Porvoo: WSOY, 1938.
- ↑ Facta-tietosanakirja. osa 2. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-01480-X (koko teos).
- ↑ Heimo Helminen: Vakuutustoimi. Teoksessa Yhteiskunnallinen käsikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1910.
- ↑ Sotilasvammalaki (28.5.1948/404) Finlex
- ↑ Tapaturmavakuutuslaki (20.8.1948/608) Finlex
Aiheesta muualla muokkaa
- Elinkorko (Sotainvalidien korvaukset) Helsinki: Valtiokonttori. Viitattu 23.10.2011.