Avaa päävalikko

Elinkorko on sellainen suoritus rahassa tai luonnossa, jonka yksityinen henkilö on elinaikansa oikeutettu tiettyinä määräaikoina saamaan toiselta yksityiseltä tai yhteisöltä. Oikeus elinkorkoon saattaa syntyä monella tavalla, mutta yhteistä näille on, että oikeus elinkorkoon lakkaa sen nauttijan kuollessa.[1]

VakuutuksenaMuokkaa

Elinkorko on vakuutussopimuksen tai muun senkaltaisen sopimuksen perusteella henkilölle säännöllisesti määräajoin maksettava toistuvaissuoritus.[2] Elinkorkovakuutuksessa vakuutuslaitos on velvollinen suorittamaan vakuutuksenottajalle vuotuisia uusiutuvia rahaeriä (elinkorkoja) niin kauan kuin vakuutettu elää.[3]

VahingonkorvauksenaMuokkaa

Elinkorko tarkoittaa myös sotilasvammalain nojalla suoritettavaa korvausta palveluksesta aiheutuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta[4] sekä vanhan tapaturmavakuutuslain nojalla aiemmin suoritettua korvausta tapaturmavammasta tai sairaudesta[5].

LähteetMuokkaa

  1. Hakkila, Esko (toim.): ”Elinkorko”, Lakiasiain käsikirja, s. 148. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  2. Facta-tietosanakirja. osa 2. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-01480-X (koko teos).
  3. Heimo Helminen: Vakuutustoimi. Teoksessa Yhteiskunnallinen käsikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1910.
  4. Sotilasvammalaki (28.5.1948/404) – Finlex®
  5. Tapaturmavakuutuslaki (20.8.1948/608) – Finlex®

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Elinkorko (Sotainvalidien korvaukset) Helsinki: Valtiokonttori. Viitattu 23.10.2011.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.