Avaa päävalikko

Eliel Ilmari Wuorinen

suomalainen kuvernööri ja juristi

Eliel Ilmari Wuorinen (16. tammikuuta 1875 Ilmajoki27. toukokuuta 1961 Turku) oli suomalainen juristi, joka toimi sortokausien aikana Mikkelin lääninhallituksen lääninsihteerinä ja myöhemmin Mikkelin sekä Turun ja Porin läänien kuvernöörinä.

UraMuokkaa

Wuorisen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Juho Wuorinen ja Amanda Lovisa Leidenius. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta vuonna 1894 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa, josta valmistui molempain oikeuksien kandidaatiksi vuonna 1901. Wuorinen toimi tämän jälkeen Mikkelin läänin lääninsihteerinä ja vuosina 1910–1911 läänin kuvernöörinä. Turun ja Porin läänin kuvernöörinä hän oli vuodet 1911–1917. Suomen itsenäistymisen jälkeen Wuorinen työskenteli asianajajana Turussa vuoteen 1936 saakka.[1]

Toiminta MikkelissäMuokkaa

Vuoden 1905 suurlakon levottomuuksien aikana Mikkelissä lääninsihteerinä työskennellyt Wuorinen joutui muutaman muun virkamiehen ohella epäsuosioon paikallisten asukkaiden keskuudessa. Venäläismielisenä pidettyä Wuorista vaadittiin eroamaan 2. marraskuuta 1905 järjestetyssä kansankokouksessa, lisäksi mielenosoittajien vaatimuksiin kuului koko lääninhallituksen sulkeminen. Wuorinen vastasi vetoomuksiin komentamalla paikalle sotaväkeä, jota hän lähetti myös kaupungin poliisilaitoksen suojaksi poliisipäällikkö Johannes Stenbäckin pyynnöstä. Kaksi päivää myöhemmin Wuorinen pidätytti useita suurlakkoon osallistuneita virkamiehiä. Lisäksi kaupungissa olleet tarkka-ampujarykmentin joukot miehittivät hänen käskystään muun muassa Mikkelin rautatieaseman sekä puhelinkonttorin ja lennätintoimiston. Sotilaat hajoittivat myös lääninhallituksen portille saapuneen väkijoukon.[2]

Marraskuun 5. päivänä 1905 Mikkelin kaupunginvaltuusto marssi Wuorisen puheille, vaatien laittomasti vangittujen virkamiesten vapauttamista sekä sotaväen vetämytymistä kasarmeihinsa. Lopulta Wuorinen suostui vapauttamaan pidätetyt sekä vetämään kaupungissa olleet sotajoukot pois. Tilanteen rauhoituttua Wuorisen toimista katkeroitunut kaupunginvaltuusto yritti hänen erottamistaan, mutta Wuorinen sai kuitenkin pitää virkansa. Vuonna 1910 hänet nimitettiin Mikkelin läänin kuvernööriksi A. L. von Knorringin seuraajaksi. 36-vuotiaana tehtävässä aloittanut Wuorinen oli Suomen nuorin kuvernööri. Vuoden kuluttua hän siirtyi Turun ja Porin läänin kuvernööriksi.[2]

LähteetMuokkaa