Avaa päävalikko

Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö, jossa on lähes 130 000 jäsentä. Se tekee edunvalvontatyötä jäsentensä puolesta, tarjoaa virkistystä ja yhdessäoloa, kulttuuria, liikuntaa, koulutusta, tukea sekä lomakeskuksen palveluja.[1]

VapaaehtoistoimintaaMuokkaa

Eläkeliitolla on piirejä 20 ja yhdistyksiä 401 lähes kaikissa Suomen kunnissa. Ns. liitoskunnista löytyy useampiakin yhdistyksiä. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Vuoden 2017 lopussa jäseniä oli 129 560[2]. Heistä naisia oli 80 106 ja miehiä 49 454 Liiton toimintaa rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus.

Liitto ja piirit tarjoavat jäsenille koulutusta ja kursseja. Asiaa ja viihdettä löytyy myös omasta jäsenlehdestä, EL-sanomista. Eläkeliiton urheilumestaruuskilpailuja järjestetään vuosittain yhdeksässä lajissa. Karaokessakin kilpaillaan joka vuosi mestaruuksista.

Vuonna 2017 osallistui yli 11 550 eläkeliittolaista auttavaan vapaaehtoistoimintaan. Heidän yhteenlaskettu tuntimääränsä oli yli miljoona.[3]. Eläkeliiton toimintaa kehitetään hankkeilla ja projekteilla. Virkistystä jäsenille tarjoaa myös liiton oma lomakeskus, Lehmirannan lomakeskus, Salossa.

Eläkeliitto tekee yhteistyötä monien järjestöjen ja muiden yhteistyökumppanien kanssa. Edunvalvonnassa tärkein foorumi on Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry.

HistoriaMuokkaa

Ajatus Eläkeliiton perustamisesta syntyi keskustapiireissä 1960-luvun lopulla. Järjestön perustamista ajoi voimakkaasti kansanedustaja Katri-Helena Eskelinen.[4]. Järjestön perustaminen ei ollut helppoa, sillä kaikki eivät pitäneet sitä tarpeellisena. Eläkeliiton ensimmäiset yhdistykset perustettiin Nilsiässä ja Kuopiossa tammikuun lopulla 1970. Liiton perustava kokous pidettiin 26. helmikuuta 1970 Helsingissä. Ensimmäisen vuoden lopussa Eläkeliitolla oli toimintaa 18 paikallisyhdistyksessä. Liiton yhdistys- ja jäsenmäärä kasvoi nopeasti, niinpä ensimmäinen piiri, Pohjois-Pohjanmaan piiri perustettiin jo vuonna 1972.

OrganisaatioMuokkaa

Eläkeliiton korkein päättävä elin on kolmen vuoden välein kokoontuva liittokokous, joka linjoittaa liiton toimintaa. Eläkeliiton XX liittokokous pidetään Tampereella kesäkuussa 2021. Liittokokousten välillä ylintä päätösvaltaa käyttää liittovaltuusto, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Toimeenpanovalta on liittohallituksella.

PuheenjohtajatMuokkaa

Eläkeliiton puheenjohtajat ovat olleet tunnettuja keskustavaikuttajia. Ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Alfred Salmela (1970–1971). Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin kansleri V. J. Sukselainen, joka toimi 15 vuotta puheenjohtajana (1972–1987). Vuonna 1987 kolmanneksi puheenjohtajaksi valittiin Yleisradiosta eläkkeelle jäänyt ohjelmajohtaja Pekka Silvola (1988–1995). Kouluneuvos Mauri Paananen oli liiton neljäs puheenjohtaja (1995–2000). Maaherra Hannu Tenhiälä toimi liiton puheenjohtajana 12 vuotta (2000–2012). Eläkeliiton XVII liittokokouksessa Rovaniemellä kesäkuussa 2012 liiton kuudenneksi puheenjohtajaksi valittiin kaupunkineuvos Hannes Manninen[5]. Liiton seitsemänneksi puheenjohtajaksi valittiin lääketieteen lisensiaatti Eeva Kuuskoski Seinäjoella 4. kesäkuuta 2015.[6] Jyväskylässä XIX liittokokouksessa liiton puheenjohtajaksi vuosiksi 2018-2021 valittiin hallintotieteiden tohtori Raimo Ikonen.

Toiminta-ajatus ja arvotMuokkaa

Eläkeliiton arvot ovat inhimillisyys, ikäystävällisyys, tasa-arvo, yhteisvastuu ja osallisuus.

Liiton tarkoituksena on eläkeläisten ja eläketurvaa tarvitsevien henkisten ja aineellisten etujen ja oikeuksien valvominen sekä sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen.

LähteetMuokkaa

  1. Enemmän elämältä Ekstra 2018–2019, Eläkeliitto, 2018
  2. Enemmän Elämältä. Vuosikirja 2017 Eläkeliiton, Eläkeliiton piirien ja Eläkeliiton yhdistysten toiminnasta, 2018
  3. Enemmän Elämältä. Vuosikirja 2012 Eläkeliiton, Eläkeliiton piirien ja Eläkeliiton yhdistysten toiminnasta, 2013
  4. Kaskia, Ilkka: Yhteisiä vuosia. Eläkeliiton menestystarina, 2000
  5. EL-Sanomat nro 1, 2010 ja EL-Sanomat nro 3, 2012
  6. Eeva Kuuskoski Eläkeliiton puheen­joh­ta­jaksi www.suomenmaa.fi.

Aiheesta muuallaMuokkaa