Ekorunous

Ekorunous eli ekolyriikka on voimakkaan ekologisesti painottunutta tai informoitunutta runoutta. Monet runoilijat, runot ja runokokoelmat käsittelevät ympäristöhuolia. Mutta termi "ekorunous" on ilmestynyt yleiseen kielenkäyttöön vasta 2000-luvun alkuvuosikymmenien mittaan. Kuitenkin etenkin angloamerikkalaisessa runoudessa on nykyään olemassa oma tunnistettava ekorunouden alagenrensä. Alkuperäinen englanninkielinen termi, ecopoetry, kääntyy suomalaiseksi termiksi "ekorunous".

Termi "ekorunous" on jälkikäteen luotu käsite kattamaan tietynlaiset kehitystendenssit runoudessa. Käsitteen syntymää edeltää lukuisa joukko jo kirjoitettuja runoja, joista on luettavissa enemmän tai vähemmän ekologinen sanoma. Vaikka tämäntyyliset runot eivät itsessään sisälläkään termiä ekorunous, voidaan ne laskea asenteeltaan "ekorunoudellisiksi". Varhempi ekologisesti informoitu runous on myös toiminut myöhemmän alagenren esikuvana. Toisin sanoen laajemman luontorunouden tietyt kehitystendenssit ovat vaikuttaneet voimakkaasti myöhemmin tuotetun, enemmän tai vähemmän varsinaisen genremääritelmän alla tuotetun ekorunouden muotokieleen, eetokseen ja aihevalintoihin.

Eräs termin määrittelyn kannalta keskeinen akateeminen teos on J. Scott Brysonin vuonna 2002 toimittama Ecopoetry: a Critical Introduction, jossa ekorunouden määritelmä saa sisältönsä varsinaisen runouden alalajina. Teos toimii eräänlaisena ekorunouden tutkimuksen ja määrittelemisen lähtölaukauksena. Sittemmin lukuisat aihetta koskevat julkaisut ovat laajentaneet runouteen rajattua käsitettä koskemaan kaikenlaista poeettista merkityksenantoa yleisemminkin. Tällöin voidaan puhua ekopoeettisesta puhe- ja kirjoitustavasta, jolle on mahdollista löytää enemmän tai vähemmän joukko rajattuja tyylipiirteitä ja perinteitä. Käsitteen sisältö myös luonnollisesti vaihtelee sen mukaan, mitä ekopoeettisen ilmaisun piiriin kulloinkin lasketaan.

2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen mittaan on ilmestynyt huomattava määrä ekorunoutta koskevaa tutkimusta. Kantava idea tämänkaltaisessa tutkimuksessa on tyypillisesti se, että ekorunous korostaa ihmisen moraalista suhdetta ympäristöönsä. Luontosuhde jäsentyy toisin sanoen korostetun eettisesti. James Engelhardtin määritelmän mukaan ekorunouden määräävä piirre on se, että se korostaa ihmisen vastuullista kohtalonyhteyttä ympäristöönsä; olemme moraalisessa vastuussa sekä luonnosta että omasta luontosuhteestamme, ja ekorunous tekee tämän kaiken näkyväksi.

Sanottu koskee luonnollisesti myös ekorunoutta koskevaa kirjallisuudentutkimusta. Marxilaiseen ja feministiseen kirjallisuudentutkimukseen ekorunouden tutkimusta yhdistää juuri kantaaottavuus ja pyrkimys yhteiskunnalliseen muutokseen. Ekorunouden tutkija analysoi sellaista runoutta ja sellaisia sanataiteellisia projekteja, joissa ekologinen tulokulma yhdistyy pyrkimykseen muuttaa yhteiskuntaa tiedostavammaksi. Myös mahdollinen lyyrisen minän kyky aivan erityiseen vastaanottavuuteen tai herkkyyteen luonnon suhteen on erityinen tutkimuksellinen osakohde.

Kirjallisuutta

• Redstart: An Ecological Poetics (Arkistoitu – Internet Archive) by Forrest Gander ja John Kinsella (University of Iowa Press, 2012) 978-1-60938-119-6
• Ecopoetry: a Critical Introduction (toim. J. Scott Bryson; University of Utah Press, 2002) 978-0-87480-701-1.
• The Future of the Past: Ecopoetics , kirjoittanut Forrest Gander.
• The White Poem by Jay Ramsay and Carole Bruce (Rivelin Grapheme Press, 1988) 978-0-947612-29-0.
• Heavy Water: a poem for Chernobyl (Enitharmon Press, 2004) 1-900564-34-3.
• The Thunder Mutters: 101 Poems About the Planet (toim., Alice Oswald; Faber & Faber, 2005) 978-0-571-21857-8.
• The Language Habitat -- ekorunouden manifesti, kirjoittanut James Engelhardt (2007).
• Blue Mars, kirjoittanut Kim Stanley Robinson (1996) - 0-553-57335-7.

Aiheesta muualla

• Ilmasto, päätoimittaja Tiina Lehikoisen pääkirjoitus runouslehdessä Tuli&Savu [1](21.1.2016)
• 'Planting Roots: A Survey of Introductions to Ecopoetry and Ecocriticism', kirjoittanut Caitlin Maling, Cordite Poetry Review
• Ecopoetics-kirjallisuuslehti.