Ekaniitti
Ekaniitti on harvinainen silikaattimineraali jonka rakennekaava on joko Ca2ThSi8O20 tai (Ca,Fe,Pb)2(Th,U)Si8O20. Koska se sisältää toriumia ja toisessa muodossaan myös uraania, nämä kaksi alkuainetta tekevät mineraalista lievästi radioaktiivisen. Se on eräs harvoista tunnetuista radioaktiivisista jalosilikaateista. Ekaniittia löydettiin ensimmäisen kerran 1955 Ratnapuran piirikunnasta, Sri Lankasta ja se on nimetty löytäjänsä F. L. D. Ekanayaken mukaan. [1][2][4][5]
| Ekaniitti | |
|---|---|
 |
|
| Luokka | Silikaattimineraali |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | Ca2ThSi8O20 tai (Ca,Fe,Pb)2(Th,U)Si8O20 |
| Molekyylipaino | 856,57 |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | Vihreä, keltainen, tumman punainen |
| Kidejärjestelmä | Tetragoninen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 4,5 |
| Ominaispaino | 2,95–3,28 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | lasimainen |
| Taitekerroin | nω = 1,580 nε = 1,568 |
| Viiru | valkoinen |
| Muut ominaisuudet | metamiktaattinen, radioaktiivinen |
| Lähteet | |
Esiintyminen muokkaa
Suurimmat ekaniitin esiintymät ovat Sri Lankassa, jossa mineraali löydettiin ensimmäisen kerran. Lisäksi esiintymiä tunnetaan Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa. Kanadan Yukonissa sitä on tavattu syeniittisissä siirtolohkareissa,[3] kun taas Albanvuorilla, Italiassa se esiintyy vulkaanisessa kivessä.[2]
Ominaisuudet muokkaa
Ekaniitti on metamiktaattinen mineraali, eli sen radioaktiivisuus muuttaa kiteiden rakennetta. Tästä syystä kiderakenteeltaan virheettömät ja tasaväriset ekaniittikivet ovat harvinaisia. Mohsin kovuus on 4,5. Ekaniitti on normaalisti vihreää, mutta myös tumman punaisia ja kellertäviä muotoja on tavattu.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Webmineral data Viitattu 5.11.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mindat.org Viitattu 5.11.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Handbook of Mineralogy (PDF) Viitattu 5.11.2016. (englanniksi)
- ↑ New Minerals, American Mineralogist (PDF) Viitattu 5.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Andeson, B. W. et al.: Ekanite, a new metamict mineral from Ceylon. Nature, 1961, 190. vsk, nro 4780. (englanniksi)