Einstein-observatorio

Einstein–observatorio (HEAO–2) oli toinen NASAn lähettämä röntgenhavaintosatelliitti, yhteensä näitä lähetettiin kolme. Observatorio lähetettiin avaruuteen 13. marraskuuta 1978. Einstein–observatorio oli ensimmäinen Maata kiertävä röntgenteleskooppi,[3] joka kartoitti taivaan röntgensäteilyn aalloonpituudella.[4] Observatorion avulla havaittiin tuhansia uusia kohteita ja sen avulla tutkittiin kvasaareja, galakseja ja pulsareita.[5] Einstein–observarion avulla huomattiin Maan ja Jupiterin säteilevän röntgensäteilyä.[6] Sen toiminta loppui huhtikuussa 1981 kun siltä loppui asennonohjauskaasu ja 25. maaliskuuta 1982 se paloi syöksyessään Maan ilmakehään.[7]

Einstein-observatorio
Kuva Einstein-observatoriosta
Kuva Einstein-observatoriosta
Alkuperäinen nimi Einstein observatory (HEAO–2)
COSPAR ID 1978-103A
SATCAT № 11101
Organisaatio NASA
Tehtävätyyppi avaruuden kuvaaminen röntgensäteilyn aallonpituudella
Laukaisu 13. marraskuuta 1978[1]
Cape Canaveral, Florida, Yhdysvallat[1]
Laukaisualus Atlas-Centaur[1]
Kohteessa 26. huhtikuuta 1981
Loppu 25. maaliskuuta 1982[2] (paloi Maan ilmakehässä)[3]
Massa 3 130 kilogrammaa[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Observatorion nimi oli alun perin avaruuteen HEAO–2, mutta kun se saavutti kiertoratansa, se nimettiin fyysikko Albert Einsteinin mukaan Einstein–observatorioksi.[7] Observatorion instrumentteja olivat SSS, FPCS, IPC, HRI, OGS, MPC, BBFS.

HEAO-2 oli satoja kertoja tarkempi kuin aiemmat hankeet. HEAO–2:n avulla röntgentähtitieteilijät saivat kuvia ja tietoa yhä kaukaisimmista kohteista.[5] Einstein–observatorio on yksi tärkeimmistä NASAn hankkeista.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d HEAO 2 – NSSDCA/COSPAR ID: 1978-103A NSSDCA Master Catalog. Viitattu 30.1.2019 (englanniksi).
  2. HEAO 2 N2YO.com. Viitattu 30.1.2019 (englanniksi).
  3. a b HEA Heritage Missions: Einstein Observatory Harvard-Smithsonian Center For Astrophysics (CfA). Viitattu 30.1.2019 (englanniksi).
  4. Giacconi, Riccardo: Einstein Observatory (HEAO-2) Multiwavelength Astronomy. Viitattu 30.1.2019 (englanniksi).
  5. a b WKT: Major Milestones In X-ray Astronomy Chandra – Chronicles. 6.6.2002. Viitattu 30.1.2019 (englanniksi).
  6. Bhardwaj, A. & Gladstone, G. R. & Elsner, R. F. & Waite, J. H. Jr. & Grodent, D., et al.: Soft X-ray Emissions From Planets, Moons, And Comets. Proceedings of the 36th ESLAB Symposium, 2002, s. 215–226. Bibcode:2002ESASP.514..215B. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.1.2019.
  7. a b Whitlock, & Garcia,: Einstein Observatory (HEAO-2) Level 0 Data and Software at the HEASARC NASA – Goddard Space Flight Center. 19.6.2006. Arkistoitu 4.10.2006. Viitattu 30.1.2019 (englanniksi).

Aiheesta muualla muokkaa