Eino Olavi Toiviainen (4. lokakuuta 1919 Kurkijoki24. huhtikuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja teollisuusneuvos, joka toimi Helsingin kaupungin energialaitoksen toimitusjohtajana.[1][2]

Toiviaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Simo Toiviainen ja Iida Löyhkö ja puoliso vuodesta 1946 Kaisu Leskinen. Toiviainen tuli ylioppilaaksi 1938 Elisenvaarassa ja osallistui molempiin sotiin, haavoittuen jatkosodassa kahdesti. Hän valmistui diplomi-insinööriksi sotien jälkeen 1948. Toiviainen oli 1947–1948 Strömbergin suunnitteluinsinööri ja vuodesta 1948 Helsingin kaupungin sähkölaitoksella linjainsinööri. Vuonna 1964 Toiviaisesta tuli sähkölaitoksen uudisrakennusosaston päällikkö ja vuonna 1969 sähkölaitoksen toimitusjohtaja. Hän oli vuodesta 1977 myös Helsingin Seudun Lämpövoima -yhtiön toimitusjohtaja. Toiviaisen ansioksi luetaankin kaukolämmön ja siihen liittyneen sähkön ja lämmön yhteistuotannon kehittämisessä saadut tulokset. Eläkkeelle Toiviainen jäi 1982. Teollisuusneuvoksen arvon 1979 saaneella Toiviaisella oli useita luottamus- ja sivutoimia ja hän oli pitkään myös vuonna 1966 perustetun Kurkijoki-pitäjäseuran puheenjohtaja. Sotilasarvoltaan Toiviainen oli reservin kapteeni (1973).[1][2][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Biografia-sampo: Eino Toiviainen Viitattu 26.9.2021.
  2. a b Kuka kukin on 1978, s. 1000. Viitattu 26.9.2021.
  3. Ihmiset. Kuolleet. Teollisuusneuvos Eino Toiviainen. Helsingin Sanomat, 8.5.1999. (Tilaajille) Viitattu 26.9.2021.