Eino Hirvonen (18. heinäkuuta 1902 Kitee20. tammikuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen talouselämän vaikuttaja, ekonomi ja liikemies.[1] Hän oli Kuusinen Oy:n johtaja 1929–1940, toimitusjohtaja 1940–1948 ja uudestaan toimitusjohtaja 1954–1960 ja puheenjohtaja 1960–1962. Hän suoritti ekonomin tutkinnon Kauppakorkeakoulussa 1923 ja kauppatieteen kandidaatin (KTM) tutkinnon 1925. Helsingin kauppakorkeakoulun hallituksen puheenjohtajana Hirvonen toimi 1950–1965. Kauppatieteiden kunniatohtorin arvo hänelle myönnettiin 1950.[2]

Eino Hirvonen.

Hirvonen oli tarmokkaasti mukana monessa Kauppakorkeakouluun liittyvässä toiminnassa. Hän oli KY:n puheenjohtaja 1927–1928 ja 1933–1935. Hän oli Kauppakorkeakoulun koulurakennukseen rakentamisen suurelta osin rahoittaneen toimikunnan puheenjohtaja 1947–1949.[3] Kauppakorkeakoulun hallituksessa hän toimi 1946–1975. Hirvonen toimi myös Superteks oy:n, Ekonomiyhdistyksen, Helsingin tukkukauppiaiden yhdistyksen sekä Suomen tukkukauppiaiden liiton puheenjohtajana sekä Huhtamäki-yhtymän, Liikesivistysrahaston kannatusyhdistyksen, Karjalaisen kulttuurin edistämisäätiön, Kaupallisten ja teknillisten tieteiden tukisäätiön ja Paulon säätiön hallituksissa sekä Suomen kansallisopperan hallintoneuvostossa. [4] Hirvosen työn mittavuudesta kertovat KY:n, Suomen Tukkukauppiaiden liiton, Suomen Liikemiesyhdistyksen, Suomen Vattuuriliiton, Suomen Ekonomiliiton ja Liikesivistysrahaston kunniajäsenyys ja Suomen Ekonomiliiton kunniapuheenjohtajuus.[3] Tunnustukseksi lukuisista kansalaisansioistaan hän sai mm. Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkin ja VR4:n. Hirvonen toimi Bulgarian pääkonsulina 1942–1950. Hänelle myönnettiin myös BulgSivAR K, ItTAR K ja RuotsVR K. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.[5]

Hirvosen puoliso oli Aili Kuusinen. Heillä oli lapset KTM Jouko Hirvonen ja LKT Petri Hirvonen.[5]

Paulon Säätiö jakaa Eino Hirvonen -stipendiä Helsingin kauppakorkeakoulussa opiskelleille tai opiskeleville kauppatieteen maistereille vientikoulutusta edistäviin tutkimuksiin ja toimintaan.[3]Liikesivistysrahastossa Eino Hirvosella on oma nimikkorahasto.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Eino Hirvosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 6.2.1988. (Maksullinen artikkeli.)
  2. Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 769. Otava 1968.
  3. a b c Paulon säätiö. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Talouden liikettä ja sivistystä. Liikesivistysrahasto 100 vuotta. Liikesivistysrahasto. Painatus Grano Oy, 2019.
  5. a b Kuka kukin on. Otava, 1978.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.