Eestinlammaskoira

Eestinlammaskoira (eesti talukoer) on virolainen koirarotu. Rotu on kuolemassa sukupuuttoon.

Eestinlammaskoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Viro
Määrä	uhanalainen
Rodun syntyaika	1930-luku
Alkuperäinen käyttö	paimennus
Nykyinen käyttö	paimenkoira
Muita nimityksiä	eesti talukoer, Muri, Krants
FCI-luokitus	ei
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	30–45 cm
Väritys	musta, harmaa, kirjava, keltainen tai valkoinen
Infobox OK

Rotua ruvettiin jalostamaan 1900-luvulla, mutta se ei koskaan kehittynyt roduksi asti. ^{lähde tarkemmin?}

Ulkonäkö

Tanakka, voimakas eläin, jonka raajat ovat lyhemmät ja jämäkämmät kuin saksanpystykorvalla tai suomenpystykorvalla. Korvat ovat korkealle asettuneet, joko puolipystyt tai pystyt. Kallo on melko pyöreä ja muodoltaan samanlainen kuin pohjanpystykorvalla. Tummat silmät ovat hieman soikion muotoiset tai pyöreät. Tuuhea häntä on muodoltaan kiertyvä. Karvapeite on pitkä ja sileä ja pohjavilla erittäin tiheä. Sallitut värit ovat musta, harmaa, kirjava ja keltainen sekä harvinaisempi valkoinen.

Koko

30 koiraa mitattiin, ja välineenä käytettiin ainoastaan mittanauhaa, koska koirat pelkäsivät hieman mittatikkua. Keskimääräiset tulokset:

• Säkäkorkeus 30–45 cm; yleisin vaihtelu 38–40 cm.
• Rungon pituus 35–60 cm; yleisin vaihtelu 45–50 cm.

Tavallista kookkaammat ja raskaammat yksilöt löytyivät Muhusta, Saarenmaalta, Tartumaalta ja Võrumaalta ja vastaavasti pienemmät ja kevyemmät Pärnumaalta, Harjumaalta ja Virumaalta.

Alkuperä

Virolaiset lampaankasvattajat rupesivat 1930-luvulla jalostamaan maatiloille sopivaa piha- ja karjakoiraa. Vuonna 1936 he alkoivat kartoittaa virolaisen kyläkoiran (pihakoira) eli muri-tyypin levinneisyyttä ja määrittelivät sen rotuominaisuudet, minkä tarkoituksena oli löytää alueet joilta oli mahdollista hankkia jalostuskoiria. Eläinlääkäri Gabriele Tehver kiersi ympäri maata ja vieraili myös kodeissa joissa tiedettiin olevan murin näköisiä koiria. Osalla matkasta mukana oli myös toinen eläinlääkäri H. Talts.

Maankierroksen aikana todettiin, että vuonna 1928 Virossa oli ollut paljon enemmän muri-tyyppisiä koiria kuin vuonna 1938, jolloin moni koira kuoli kennelyskään. Nartut risteytyivät maaseudulla yleisesti muiden koirien kanssa, minkä vuoksi muri oli sekoittunut muualta tulleiden kookkaampien koirien kanssa. Löydetyistä yksilöistä moni oli jo vanha, paljon uroksia kastroitu ja vain pieni osa nartuista sukukypsiä.

Tyypit

29. huhtikuuta 1938 järjestettiin Tartossa virolaisten lampaankasvattajien kokous, jossa keskusteltiin eestinlammaskoiran jalostuksesta. Kyseinen maalaiskoira jaettiin samalla kahteen eri tyyppiin, jotka professori Sarali nimesi:

• Pihakoira eli muriks: Harmahtava, paksukarvainen ja kippurahäntäinen. Kahdesta tyypistä toivottavampi.
• Karjakoira eli krants ("rakki"): Musta tai rusahtavanvalkoinen, enemmän tai vähemmän kiharakarvainen.

Karjakoiran jalostukseen sovittiin käytettävän collieta ja pihakoiran jalostukseen kuvaszia sekä aiemmin mainittua muri-tyyppiä. Lisäksi aiottiin luoda näistä kahdesta yhteinen rotu, joskin niiden eroksi todettiin että öisin vartioiva pihakoira ei sovellu päiväsaikaan tapahtuvaan paimennukseen.

Karjakoiran jalostus

Ensimmäiset colliet tuotiin Viroon vuonna 1934 siitoslampaiden kanssa. Vuonna 1934 alkoi ristisiitos, johon aluksi käytettiin paikallista kyläkoiranarttua ja puhdasrotuista mustaa collieta. Jälkeläiset astutettiin edelleen collie-uroksella. Ne olivat pienikokoisia, niiden karvapeite oli pitkä ja sileä ja väritys musta valkoisin rintamerkein ja varpain. Ensimmäisen polven jälkeläisiltä puuttuivat karjakoiran vaistot. Toinen sukupolvi oli jo tyypillisiä karjakoiria, mutta niiltä puuttui johdonmukaisuus ja ne käyttäytyivät äkillisesti. Kolmannesta sukupolvesta lähtien jälkeläiset ovat kuitenkin olleet hyviä karjakoiria, nykyisin erinomaisia. Karjakoira-tyyppi on nykyisin hyvin vakiintunut.

Pihakoiran jalostus

Pihakoiran jalostus oli vaikeampaa, koska haluttu rotutyyppi oli epäselvä: eri ihmisten näkemykset poikkesivat toisistaan. Vaikka kuvaszin käyttöä suositeltiin, päädyttiinkin pohjoismaalaisiin kantakoiriin - lappalaisiin ja suomalaisiin pystykorviin - koska haluttiin välttää eteläistä koiratyyppiä.

Kantakirja

Eestinlammaskoiran kantakirjassa on kaksi jaosta: karja- ja pihakoiran kantakirjat.

Karjakoiran kantakirjaan merkitään collie- ja muita karjakoira-tyyppisiä kantakoiria, kun taas pihakoiran kantakirjaan muri-tyyppisiä koiria.

Lähteet

Arkisto

• ERA.14.5.788. Eesti Lambakasvatajate Selts.

Kirjat

Sanomalehdet saatavilla: Digiteeritud Eesti Ajalehed

• Tehver. G. Talukoertest. // Eesti Talu 1938.
• Talukoerast.( Küsimused - vastuseid ) // Põllumajandus (1938) nr 13, 06. huhtikuuta
• Andmeid puhtatõulistest muridest. // Põllumajandus (1938) nr 22, 15. kesäkuuta
• Murist.( Küsimused - vastuseid ) // Põllumajandus (1938) nr 42, 25. lokakuuta
• Krantsid ja murid aretamisele. // Rahvaleht (1938) 30. huhtikuuta
• "Muri" - õue, "Krants" - karja. // Uus Eesti (1938) 30. huhtikuuta
• Veel üks revolutsioon. // Uus Eesti (1938) 04. toukokuuta
• Maatõugu koer. // Päevaleht (1939) 21. toukokuuta
• Jaama, Kr. Talukoerte tõuaretus // Põllutöökoja Aastaraamat VIII 1939/40 (Tallinn, 1940) lk. 169-171

Internet

• Noppeid eesti koerte ajaloost (Arkistoitu – Internet Archive)