Eero Johannes Uroma, ent. Uggelberg[1] (20. elokuuta 1909 Helsingin maalaiskunta6. helmikuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, joka sai professorin arvonimen.[2]

Uroman vanhemmat olivat maanviljelijä Johan Edvard Uggelberg ja Wilhelmina Lehtonen ja puoliso vuodesta 1938 Siiri Maria Lounakari. Uroma tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1929 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1938. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1942 ja sai iho- ja sukupuolitautien erikoislääkärin pätevyyden 1941.[1] Uroma oli Helsingin yliopiston bakteeriopin ja serologian dosentti vuosina 1947–1959,[3] Valtion seerumlaitoksen johtaja vuodesta 1948 sekä Sukupuolitautien vastustamisyhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 1945. Professorin arvonimen hän sai 1952.[4] Sotilasarvoltaan Uroma oli reservin lääkintäkapteeni (1938).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 699. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 770. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Helsingin yliopiston virkamiehet.
  4. Otavan Iso tietosanakirja, osa 9, p. 585. Otava 1967.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.