Avaa päävalikko

Eero Antikainen

suomalainen poliitikko

Eero Antikainen (5. tammikuuta 1906 Vehmersalmi29. tammikuuta 1960 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen ammattiyhdistyspoliitikko ja kansanedustaja. Antikainen toimi SAK:n puheenjohtaja vuosina 1954–1959. Hän oli näkyvästi mukana vuoden 1956 yleislakon neuvotteluissa.

Eero Antikainen
Eero Antikainen
Eero Antikainen
Toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Kuuskosken hallitus
26.4.1958 – 29.8.1958
Kansanedustaja
1951 - 1955
Henkilötiedot
Syntynyt 5. tammikuuta 1906
Vehmersalmi
Kuollut 29. tammikuuta 1960 (54 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Tiedot
Puolue SDP

Antikainen tuli SAK:n puheenjohtajaksi 1954 Aku Sumun jälkeen. Aikaisemmin hän oli toiminut Maa- ja sekatyöväen liiton puheenjohtajana. Jo ensimmäisenä puheenjohtajavuotenaan hän joutui kovien päätösten eteen, kun maan hinta- ja palkkasäännöstely purkautui. Hintojen nousua haluttiin kompensoida palkankorotuksilla. Antikaisen johtama SAK:n sosialidemokraattinen ryhmä vaati prosentti- ja markkakorotuksen sekalinjaa. SAK alensi vaatimuksensa 12 markkaan (nykyrahassa 0,31 euroa, joka vastasi silloisilla tuntipalkoilla 6–10 %:n korotusta palkkoihin). Neuvottelut päättyivät 6. helmikuuta tuloksettomina. SAK:n sisällä oli ristiriitoja jatkotoimista. Lakko kuitenkin alkoi maaliskuun 1956 alussa ja se kesti vajaat kolme viikkoa. Lopputulos oli, että SAK:n vaatimukset hyväksyttiin.[1] Palkankorotuksista saatu hyöty kuitenkin valui pian hukkaan, kun hinnat nousivat.

Antikainen toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1951–1955. Hän lukeutui SDP:n skogilaiseen, vuonna 1959 TPSL:ksi järjestäytyneeseen oppositioon. Hän toimi myös toisena kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä vuonna 1958 Kuuskosken virkamieshallituksessa. Antikainen kuoli tapaturmaisesti hotellihuoneen seinäsängyn tukehduttamana työmatkallaan Tukholmassa tammikuussa 1960[2]. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.

LähteetMuokkaa

  1. Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I: Työehtosopimusten läpimurrosta yleislakkoon. SAK 1944–1956., s. 109, 420–421, 462–467. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1.
  2. Seppo Kononen: Mies joka pysäytti Suomen Savon Sanomat. 29.1.2010. Web Archive. Viitattu 31.8.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.