Eerik Menved
Eerik Menved (Eerik VI, 1274 – 13. marraskuuta 1319) oli Estridsen-sukuun kuulunut Tanskan kuningas vuosina 1286–1319 ja kuningas Eerik Klippingin poika. Eerik Menvedin hallituskausi oli sotainen, sillä kuningas joutui sotimaan sekä isänsä murhanneita Tanskan ylimyksiä että pohjoissaksalaisia sotapäälliköitä vastaan.[1][2] Kuninkaan lisänimi ”Menved” on alkuperältään hämärä ja kiistanalainen.[2]
Eerik pyrki luomaan vahvat siteet Ruotsiin menemällä naimisiin kuningas Birger Maununpojan sisaren Ingeborgin kanssa. Vastaavasti Birger solmi avioliiton Eerikin sisaren Märta Eerikintyttären kanssa. Eerik Menvedillä oli vaikea suhde arkkipiispa Jens Grandiin. Arkkipiispa Grand tuki kuningasta vastustaneita tanskalaisia ja norjalaisia mahtimiehiä, ja vuonna 1294 kuningas Eerik vangitsi arkkipiispan. Tämä johti oikeudenkäyntiin paavinistuimen edessä, jossa kuninkaan kansleri Martinus de Dacia (Morten Mogensen) toimi prokuraattorina. Vuonna 1297 paavi Bonifatius VIII määräsi Tanskaan interdiktin sekä käski palauttamaan kirkon takavarikoidun omaisuuden. Pyrkimykset sovintoon epäonnistuivat aluksi, mutta asia saatiin lopulta ratkaistua noin vuonna 1300, kun Eerik lähetti paaville vetoomuksen, joka päättyi sanoihin: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee” (1. Sam. 3:9). Takavarikoidusta kirkon omaisuudesta maksettavaa korvausta alennettiin, ja Jens Grand siirrettiin Riikaan.[2]
Eerik VI Menved pyrki jatkamaan Valdemar II Sejrin politiikkaa Itämeren alueella ja liittoutui Mecklenburgin prinssi Henrikin kanssa. Pohjois-Saksassa hän onnistui vuonna 1307 saamaan Lyypekin suojelukseensa, ja hän sai lisäksi useiden pienempien pohjoissaksalaisten ruhtinaskuntien, kuten Rostockin, herruuden 1311–1312.[2]
Eerikin veli, herttua Kristoffer, jonka kanssa kuningas oli ollut riidoissa 1300-luvun alkupuolelta lähtien, liittoutui Eerikin pohjoissaksalaisten vastustajien Brandenburgin ja Pommerin, kanssa, ja Kristofferista tulikin lapsettomaksi jääneen Eerikin seuraaja.[2]
Eerik VI Menved ja Ingeborg haudattiin Ringstedin Pyhän Bendtin kirkkoon.[2]
LähteetMuokkaa
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 749, 923. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b c d e f Albrectsen, Esben: Erik 6. Menved Den Store Danske. Viitattu 22.8.2022. (tanskaksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eerik Menved Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Eerik Klipping |
Tanskan kuningas 1274–1319 |
Seuraaja: Kristoffer II |