Eduardo Mendoza
Eduardo Mendoza Garriga (s. 1943 Barcelona, Katalonia, Espanja[1]) on espanjalainen kirjailija. Hän opiskeli 1960-luvun alkupuolella oikeustieteitä[2]. Hän asui vuosina 1973–1982 New Yorkissa, jossa hän toimi Yhdistyneissä kansakunnissa tulkkina[1].
| Eduardo Mendoza Garriga | |
|---|---|
.jpg) Mendoza Madridissa vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. tammikuuta 1943 Barcelona, Katalonia, Espanja |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | espanja, katalaani |
| Tuotannon kieli | katalaani, espanja |
| Esikoisteos | La verdad sobre el caso Savolta (1975) |
| Pääteokset | Ihmeiden kaupunki (1986) |
.jpg) Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
European Book Prize 2013 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Tuotanto
muokkaaMendozan teoksissa kuvataan Barcelonan elämää aivan kuin kaupunki olisi yksi teosten henkilöhahmoista. Kirjailija on saanut vaikutteita salapoliisiromaaneista, ja hän on julkaissutkin muutamia dekkareita. Kunnianhimoisimmissa Mendozan teoksissa näkyy laajempiakin vaikutteita Espanjan kirjallisesta perinteestä, kuten veijari- ja ritariromaaneista.[3]
Mendozan esikoisromaani La verdad sobre el caso Savolta ilmestyi 1975,[1] ja hän käsittelee siinä Barcelonan muuttumista eurooppalaiseksi metropoliksi[3]. Seuraavana vuonna hän sai siitä kriitikkojen palkinnon[1]. Samaa aihepiiriä käsittelee hänen tapaukseksi noussut[1] teoksensa Ihmeiden kaupunki (La ciudad de los prodigios, 1986), jossa hän kuvaa Barcelonan kehitystä vuosien 1888 ja 1929 maailmannäyttelyiden välillä.[3] Elokuvaohjaaja Mario Camus on ohjannut sen pohjalta vuonna 1999 filmin La ciudad de los prodigios.[4]
Vuonna 1992 ilmestyneessä romaanissa Tulvan vuosi (El Año del Diluvio) Mendoza kuvaa sisar Consuelon sisäisiä ristiriitoja tämän tavatessa Augusto Aixelân ja rakastuessa tähän. Samalla hän käsittelee siinä Espanjan sisällissodan jälkeisiä aikoja.lähde?
Mendozan kolmas merkittävä Barcelona-romaani Una comedia ligera ilmestyi 1996, ja se kuvaa 1940-lukua. Teos El misterio de la cripta embrujada on ensimmäinen hänen parodisista teoksistaan, joissa hän kertoo hullun salapoliisin tarinan. Kirja on samalla sekä salapoliisiromaani että jännityskertomus. Sen tarina jatkuu teoksessa El laberinto de las aceitunas, joka on hänen menestyneimpiä teoksiaan. Kolmas saagan romaani on La aventura del tocador de señoras (2002) ja neljäs ja viimeinen El enerdo de la bolsa y la vida (2012).[2]
El País -sanomalehti on julkaissut jatkokertomuksina kaksi romaania Sin noticias de Gurb ja El último trayecto de Horacio Dos, jotka molemmat ovat humoristisia science fiction -romaaneja.lähde?
Vuonna 1990 ilmestyi hänen ensimmäinen katalaaninkielinen teoksensa Restauració. Hän käänsi sen itse myöhemmin espanjaksi.lähde?
Palkinnot
muokkaaMendoza sai vuonna 2010 Premio Planeta -kirjallisuuspalkinnon romaanista Kissatappelu. Madrid 1936 (Riña de gatos. Madrid 1936, 2010)[5] ja 2013 European Book Prize -palkinnon kaunokirjallisuussarjassa samasta romaanista.[6]
Suomennetut teokset
muokkaa- Ihmeiden kaupunki. (La ciudad de los prodigios, 1986.) Suomentanut Matti Brotherus. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-6911-7 Sarja: Keltainen kirjasto 235
- Tulvan vuosi. (El Año del Diluvio, 1992.) Suomentanut Tarja Härkönen. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-0990-9 Sarja: Keltainen kirjasto 313
- Kissatappelu : Madrid 1936. (Riña de gatos. Madrid 1936, 2010.) Suomentanut Matti Brotherus. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6319-8 Sarja: Keltainen kirjasto 433
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Mendoza, Eduardo”, Otavan kirjallisuustieto, s. 489. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ a b The Life & Works of Eduardo Mendoza Garriga. Classic Spanish Books. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ a b c Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10240–10241, art. Mendoza, Eduardo. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
- ↑ La ciudad de los prodigios. Filmaffinity.com (espanjaksi)
- ↑ Eduardo Mendoza aterriza en el Planeta. (espanjaksi)
- ↑ European Book Prize: promoting European values Europa.eu. 5.12.2013. Viitattu 18.5.2014. (englanniksi)