Edmund Burke
Edmund Burke (12. tammikuuta 1729 – 9. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, joka tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään nykyaikaisen konservatismin isänä.[2]
| Edmund Burke | |
|---|---|
![Edmund Burke. Rajaus Universal Magazinea varten tehdystä kaiverruksesta. Teoksen valmistumisvuosi tuntematon.[1]](/wiki/Tiedosto:Burke-Edmund-LOC.jpg) Edmund Burke. Rajaus Universal Magazinea varten tehdystä kaiverruksesta. Teoksen valmistumisvuosi tuntematon.[1] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. tammikuuta 1729 |
| Kuollut | 9. heinäkuuta 1797 (68 vuotta) |
| Kansalaisuus | Britannia |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | englanti |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Poliittisen vaikuttamisen lisäksi Burke julkaisi filosofisen teoksen estetiikasta ja perusti vuosittain ilmestyneen Annual Registerin, jossa kerrottiin kunkin vuoden merkittävimmistä maailmanpoliittisista tapahtumista. Burke oli myös taitava puhuja.
HenkilöhistoriaMuokkaa
Reflections: Konservatismin perustaja ja innoittajaMuokkaa
- Pääartikkeli: Konservatismi
Edmund Burkea pidetään yleisesti konservatismin perustajana ja innoittajana, vaikka konservatiivisessa ajattelussa vedotaan usein myös Antiikin ajattelijoihin. Kirjoituksessaan Reflections on the Revolution in France, Burke jäsentelee konservatismin ajattelutavan ja perusteet.[3]
Reflections perustuu Burken ystävälleen kirjoittamaan kirjeeseen, jossa Burke ottaa kantaa Ranskan vallankumouksen tapahtumiin. Kirjeestä muodostui julkaisunsa jälkeen huomattava menestys. Ensimmäisen kuukauden aikana kirjettä myytiin 19 000 kappaletta ja ensimmäisen vuoden aikana siitä otettiin 11 painosta. Teoksesta muodostui lopulta konservatiivisen yhteiskuntafilosofian perusteos.[4]
Kirjeessä Burke ottaa voimakkaasti kantaa Ranskan vallankumouksen väkivaltaa vastaan. Burken mukaan vallankumoksen tarkoituksena oli syrjäyttää perinteiset yhteiskunnalliset instituutiot aatteella, jota hän piti utopistisena ja joka antoi kannattajilleen oikeutuksen vastustajiensa surmaamiseen. Burken mielestä uudistus aiheutti enemmän tuhoa kuin hyötyä, eikä siitä ollut korvaamaan vanhaa ja koeteltua järjestystä.[4]
AjatteluMuokkaa
Huolimatta epäilystä muutoksia kohtaan, Burkea pidetään silti uudistajana. Ljungbergin mukaan Burke ymmärsi brittiparlamentin alahuoneen jäsenenä tarpeen muutoksille, mutta halusi tehdä ne harkitusti ja koeteltua rikkomatta. Burken mielestä nopeat muutokset keskeneräisinä ja kypsymättöminä pelästyttivät jopa muutosten kannattajia itseään.[4]
Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Burke puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Burke myös vastusti brittihallinnon sortotoimia Pohjois-Amerikan siirtokuntien vapauksia vastaan. Burkea pidetään monella tapaa myös liberaalina ajattelijana ja vaikuttajana. Vaikka konservatismi ja liberalismi poikkeavat toisistaan huomattavasti periaatteellisesti, ei niiden välillä ole jyrkkiä raja-aitoja.[5]
Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan sovelsi niitä aina tapauskohtaisesti. Hänen käytännöllisten kantojen takana on kuitenkin yleisiä periaatteita, jotka tulevat ilmi, kun Burken tuotantoa tarkastelee kokonaisuudessaan. Nämä periaatteet keskittyvät ”luonnon” tai ”luonnonlain” käsitteisiin. Burken näkemysten ytimessä on ihmisen ja maailmankaikkeuden harmonia. Yhteiskunta ja valtio mahdollistavat ihmisen potentiaalin täyden ymmärtämisen, antavat muodon yhteiselle hyvälle ja tarjoavat joko sanallisen tai sanattoman sopimuksen normeista ja päämääristä. Burken ihanne on, että poliittinen yhteisö toimisi yhtenä kokonaisuutena.[6]
Burken ajattelun mukaan poliittiset sopimukset perustuvat ennemminkin periaatteisiin ja kirjoittamattomiin lakeihin kuin perusoikeuksiin tai tasa-arvoon. Tasa-arvon ihanne on hänen mielestään vaarallinen. Yhteiskunta on monimutkainen, orgaanista kokonaisuus, joka kehittyy asteittain. Tällaisessa yhteiskunnassa yhteiskunnalliset ja poliittiset suhteet pohjautuvat perinteisiin. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis. Konservatismin tukipilareina hän piti uskoa perinteeseen, käytännöllisyyteen ja orgaaniseen yhteiskuntaan.
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- Risto Harisalo & Jani Rajaniemi: Liberaali valtio - toimiva yhteiskunta, s. 47-48. Tutkimus valtiosta automaattisten sopeutusmekanismien edistäjänä. Tampere: Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9221-8.
- Martyn Oliver: Filosofian historia, s. 98–99. Gummerus Kustannus, 1997. ISBN 951-20-5207-5.
ViitteetMuokkaa
- ↑ Famous People – B Washington: Kongressin kirjasto. Viitattu 25.11.2015. (englanniksi)
- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 700. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Harisalo & Rajaniemi s. 46
- ↑ a b c Harisalo & Rajaniemi s. 47
- ↑ Harisalo & Rajaniemi s. 48
- ↑ Parkin, Charles William & toimitus: Edmund Burke 29.1.2015. Chicago: Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.11.2015. (englanniksi)
KirjallisuuttaMuokkaa
- Burke, Edmund: A Philosophical Enquiry into the Origin of Our Ideas of the Sublime and Beautiful. Toimittanut ja esipuheen laatinut Adam Phillips. Oxford world’s classics. Oxford: Oxford University press, 1998. ISBN 0-19-283580-7. Alkuteoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Burke, Edmund: Johdatus makuun. Suom. Markku Mustaranta & Tuukka Tomperi. niin & näin 1/1998, 8–14.
- Mustaranta, Markku & Saavalainen, Mika: Alkusanat Edmund Burken Introduction on Taste -esseen suomennokseen. niin & näin 1/1998, 6–7.