Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee valtiomiestä ja kirjailijaa. Edmund Burke oli myös oopperalaulaja.


Edmund Burke (12. tammikuuta 17299. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, joka tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään nykyaikaisen konservatismin isänä.[2]

Edmund Burke
Edmund Burke. Rajaus Universal Magazinea varten tehdystä kaiverruksesta. Teoksen valmistumisvuosi tuntematon.[1]
Edmund Burke. Rajaus Universal Magazinea varten tehdystä kaiverruksesta. Teoksen valmistumisvuosi tuntematon.[1]
Henkilötiedot
Syntynyt 12. tammikuuta 1729
Dublin
Kuollut 9. heinäkuuta 1797 (68 vuotta)
Beaconsfield
Kansalaisuus Britannia
Kirjailija
Tuotannon kieli englanti
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Poliittisen vaikuttamisen lisäksi Burke julkaisi filosofisen teoksen estetiikasta ja perusti vuosittain ilmestyneen Annual Registerin, jossa kerrottiin kunkin vuoden merkittävimmistä maailmanpoliittisista tapahtumista. Burke oli myös taitava puhuja.

Sisällysluettelo

AjatteluMuokkaa

Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan sovelsi niitä aina tapauskohtaisesti. Hänen käytännöllisten kantojen takana on kuitenkin yleisiä periaatteita, jotka tulevat ilmi, kun Burken tuotantoa tarkastelee kokonaisuudessaan. Nämä periaatteet keskittyvät ”luonnon” tai ”luonnonlain” käsitteisiin. Burken näkemysten ytimessä on ihmisen ja maailmankaikkeuden harmonia. Yhteiskunta ja valtio mahdollistavat ihmisen potentiaalin täyden ymmärtämisen, antavat muodon yhteiselle hyvälle ja tarjoavat joko sanallisen tai sanattoman sopimuksen normeista ja päämääristä. Burken ihanne on, että poliittinen yhteisö toimisi yhtenä kokonaisuutena.[3]

Burken ajattelun mukaan poliittiset sopimukset perustuvat ennemminkin periaatteisiin ja kirjoittamattomiin lakeihin kuin perusoikeuksiin tai tasa-arvoon. Tasa-arvon ihanne on hänen mielestään vaarallinen. Yhteiskunta on monimutkainen, orgaanista kokonaisuus, joka kehittyy asteittain. Tällaisessa yhteiskunnassa yhteiskunnalliset ja poliittiset suhteet pohjautuvat perinteisiin. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis. Konservatismin tukipilareina hän piti uskoa perinteeseen, käytännöllisyyteen ja orgaaniseen yhteiskuntaan.lähde?

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Martyn Oliver: Filosofian historia, s. 98–99. Gummerus Kustannus, 1997. ISBN 951-20-5207-5.

ViitteetMuokkaa

  1. Famous People – B Washington: Kongressin kirjasto. Viitattu 25.11.2015. (englanniksi)
  2. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 700. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. Parkin, Charles William & toimitus: Edmund Burke 29.1.2015. Chicago: Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.11.2015. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.