Edith Hamilton
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Edith Hamilton (12. elokuuta 1867 – 31. toukokuuta 1963) oli yhdysvaltalainen opettaja ja kirjailija, joka teki antiikin klassikoita tunnetuiksi suurelle yleisölle.[1]
Hamilton julkaisi vuonna 1930 ensimmäisen kirjansa Tie Kreikkaan, josta tuli välittömästi myyntimenestys. Hän julkaisi myös muita kirjoja, muun muassa teokset Rooman Tie (1932), Mytologia (1942) ja Kaikuja Kreikasta (1957). Mytologiaa käytetään edelleen lukioissa ja yliopiston johdantokursseilla oppikirjana.
Varhainen elämä ja koulutus muokkaa
Lapsuus muokkaa
Edith Hamilton syntyi Dresdenissä Saksassa, mutta varttui Yhdysvalloissa Indianan osavaltiossa. Hänellä oli kolme sisarta: Alice, Margaret ja Norah. Isäänsä Hamilton on kuvaillut seuraavasti: "Isäni oli hyvin toimeentuleva, mutta hän ei ollut kiinnostunut tekemään rahaa; hän oli kiinnostunut saamaan ihmiset käyttämään henkistä kapasiteettiaan." Hamiltonin mukaan juuri hänen isänsä opasti häntä kohti klassikoita. Kun Hamilton oli seitsemänvuotias, hänen isänsä alkoi opettaa hänelle latinaa ja myöhemmin ranskaa, saksaa ja kreikkaa.[2]
1880-luvun alussa Hamilton kävi nuorille naisille suunnatun Miss Porterin viimeistelykoulun Farmingtonissa, Connecticutissa. Sen jälkeen hän opiskeli Bryn Mawr Collegessa, Pennsylvaniassa. Suoritettuaan kandidaatin ja maisterin tutkinnot hän sai apurahan, jonka turvin hän pääsi jatkamaan opintojaan Saksassa.
Opiskelu Saksassa muokkaa
Edithin ja hänen sisarensa Alicen opiskeluajasta Saksassa on kerrottu Alicen omaelämäkerrassa. Sisarukset opiskelivat aluksi Leipzigin yliopistossa. Edith oli saanut apurahan klassisten kielten opiskeluun. Alice oli puolestaan suorittanut lääketieteen tutkinnon Michiganin yliopistossa ja aikoi jatkaa patologian opintojaan Saksassa. Saavuttuaan Leipzigiin he huomasivat, että yliopistossa opiskeli paljon ulkomaisia naisopiskelijoita. Edithille ja Alicelle kuitenkin kerrottiin, että he voisivat seurata luentoja, mutta heidän tulisi olla luennoilla "näkymättömiä", eivätkä he voisi ottaa osaa keskusteluihin.
Alicen mukaan Edith oli erittäin pettynyt luentoihin, joille tämä osallistui. Luennot olivat perusteellisia, mutta "niistä hävisi näkyvistä kirjallisuuden kauneus, kun keskityttiin hämäriin kieliopin yksityiskohtiin". Sisarukset päättivätkin siirtyä opiskelemaan Münchenin yliopistoon. Se ei kuitenkaan parantanut Edithin tilannetta. Aluksi oli epäselvää, olisiko Edithillä edes ollenkaan mahdollisuutta seurata luentoja, mutta lopulta hän sai yliopiston klassisten kielten laitoksen protestanttien tuella osallistua opetukseen. Edithille kerrottiin, että "luentosaliin rakennettaisiin pieni alkovi, jossa hän voisi istua vihreän verhon takana".
Alice kuitenkin kertoo omaelämäkerrassaan, että kun Edith saapui luentosaliin, "hänet pakotettiin sen sijaan istumaan tuolilla katederilla lehtorin vieressä, yleisöön päin, niin, että kukaan ei olisi saastunut yhteydestä hänen kanssaan". Edithin kerrotaan sanoneen: "Yliopiston rehtorilla oli tapana tuijottaa minua, sitten ravistaa päätään ja sanoa murheellisesti kollegoilleen: 'Näettekö nyt, mitä on tapahtunut? Olemme keskellä naisasiakysymystä'."
Ura muokkaa
Opettaja ja rehtori muokkaa
Edith Hamilton oli alun perin aikonut suorittaa tohtorin tutkinnon Münchenissä, mutta hänen suunnitelmansa muuttuivat, kun hänet suostuteltiin palaamaan Yhdysvaltoihin ottamaan vastaan johtajan virka hiljattain avatussa Bryn Mawrin valmistavassa koulussa. Baltimoressa sijaitseva koulu oli suunnattu tytöille, ja hänestä tuli sen innostava ja arvostettu johtaja.
Hamiltonia arvostettiin Bryn Mawrin koulussa asiaosaamisensa ja johtamistaitojensa takia. Hän kehitti koulun toimintaa ja loi uusia toimintatapoja, kuten koulun koripallojoukkueen vierasottelut lähikouluja vastaan. Vuonna 1906 Hamiltonin saavutukset saivat tunnustusta, kun hänet nimitettiin koulun historian ensimmäiseksi rehtoriksi. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1922 toimittuaan tehtävässä kaikkiaan 26 vuotta.
Klassisen historian tutkija muokkaa
Jäätyään eläkkeelle Hamilton muutti New Yorkiin. Siellä hän kirjoitti ja julkaisi useita artikkeleita kreikkalaisesta teatterista. Vaikka hänet oli jo pitkään tunnustettu parhaaksi naispuoliseksi klassisen historian tutkijaksi, hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, Tie Kreikkaan, vasta vuonna 1930 ollessaan 62-vuotias.
Hamilton käsitteli antiikin mytologiaa täysin kirjallisuuden klassikoiden pohjalta, sillä hän ei ollut käynyt Kreikassa eikä hän ollut arkeologi. Hänen kirjansa Tie Kreikkaan vertaili antiikin Kreikan elämää nyky-Kreikan vastaavaan. Teoksessa Rooman Tie (1932) puolestaan vertailtiin antiikin Rooman arkielämää nykyaikaan. Hamilton matkusti Kreikkaan lopulta 90-vuotiaana vuonna 1957. Tämän matkan aikana hänestä tehtiin Ateenan kunniakansalainen.[3]
Vaikka Hamiltonin teokset ovat olleet menestyksekkäitä, hän kuitenkin näki, että oli toivotonta saada amerikkalaiset muuttumaan kreikkalaisiksi. Hän totesi, että "elämästä oli tullut liian monimutkaista Perikleen ajan jälkeen, jotta voitaisin jälleen soveltaa sen ajan yksinkertaista suoruutta."
Edith Hamiltonin kirjeenvaihtoa ja muuta arkistoa säilytetään Princetonin yliopistossa. Doris Fielding Reid on kirjoittanut Hamiltonista elämäkerran nimeltä Edith Hamilton: Intiimi muotokuva.
Teoksia muokkaa
- The Greek Way (1930)
- The Roman Way (1932)
- The Prophets of Israel (1936)
- Three Greek Plays (1937)
- Mythology: Timeless Tales of Gods and Heroes (1942)
- The Great Age of Greek Literature (1943)
- Spokesmen for God (1949)
- Witness to the Truth: Christ and His Interpreters (1949)
- Echo of Greece (1957)
- The Collected Dialogues of Plato, Including the Letters, toimittaneet Edith Hamilton ja Huntington Cairns
Lähteet muokkaa
- ↑ Edith Hamilton Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.4.2017.
- ↑ New York Times, Obituary, 1 June 1963
- ↑ Elizabeth Scharffenberger: Edith Hamilton (1867-1963) Representing Our Ancestors. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 16.4.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- Edith Hamilton NNDB
