Avaa päävalikko

Ecaterina Teodoroiu (14. tammikuuta 18943. syyskuuta 1917) oli romanialainen sotilas, josta tuli kuolemansa jälkeen kansallissankari. Hän kuoli taistelussa saksalaisia vastaan ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1917.

Ecaterina Teodoroiu
Ecaterina Teodoroiu vuonna 1916 tai 1917.
Ecaterina Teodoroiu vuonna 1916 tai 1917.
Henkilötiedot
Syntynyt 14. tammikuuta 1894
Vǎdeni
Kuollut 3. syyskuuta 1917 (23 vuotta)
Muncelu
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Romanian lippu Romania
Taistelut ja sodat Ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo vänrikki
Kunniamerkit Medalia Virtutea Militară

ElämäkertaMuokkaa

 
Teodoroiu vuonna 1916.

Teodoroiu syntyi 14. tammikuuta 1894 Vǎdenissa lähellä Târgu Jiun kaupunkia.[1] Hän opiskeli opettajaksi, ja vuonna 1913 hän liittyi Romanian partioliikkeeseen. Romania liittyi ympärysvaltojen puolelle ensimmäiseen maailmansotaan elokuussa 1916, ja Teodoroiun veljet päätyivät asepalvelukseen. Teodoroiu ilmoittautui vapaaehtoisena kenttäsairaanhoitajaksi ollakseen lähellä veljiään, ja lokakuussa hän otti osaa taisteluun Tonavan sivujoella Jiulla, jossa romanialaiset pysäyttivät saksalaisten joukkojen etenemisen joen ylittävällä sillalla. Teodoroiun taistelussa osoittaman rohkeuden takia hänet kutsuttiin vierailulle Romanian kuningasperheen luokse Bukarestiin.[2]

Teodoroiun veli Nicolae sai surmansa taistelussa 1. marraskuuta, ja veljensä kuoleman takia Teodoroiu liittyi vapaaehtoisena sotilasyksikköön. Naisilla ei yleensä ollut tällaista mahdollisuutta, mutta Teodoroiu hyväksyttiin vapaaehtoiseksi ilmeisesti kuningasperheen tuen takia. Myöhempien taistelujen aikana hän oli jäädä saksalaisten vangiksi, mutta hänen onnistui ampua häntä vartioinut saksalainen piilotetulla revolverilla. Teodoroiu palasi riveihin ja haavoittui sirpaleista jalkoihinsa taisteluissa Filiasissa. Hän pääsi sairaalasta tammikuussa 1917, ja maaliskuussa Ferdinand I:n palkitsi hänet mitalilla ja ylensi hänet vänrikiksi. Teodoroiu johti uudessa asemassaan 25-henkistä jalkaväkijoukkuetta.[2]

Elokuussa 1917 romanialaiset ja venäläiset joukot hyökkäsivät itävaltaunkarilaisia ja saksalaisia joukkoja vastaan Marasestin ja Siretjoen suunnalla. Teodoroiun yksikkö oli mukana ylittämässä jokea, ja se otti puolustusasemat Muncelun-Varnitan suunnalla. Romanialaiset osasivat odottaa vihollisen vastahyökkäystä, minkä takia romanialaisen 11. divisioonan komentaja kenraali Ernest Brosteanu määräsi Teodoroiun tämän propaganda-arvon vuoksi turvaan kenttäsairaalaan eturintaman taakse. Teodoroiu kieltäytyi kuitenkin lähtemästä, ja 3. syyskuuta saksalainen 115. divisioona hyökkäsi romanialaisten asemia vastaan. Teodoroiu sai surmansa konekivääritulessa johtaessaan vastahyökkäystä saksalaisia vastaan.[2]

Kuoleman jälkeenMuokkaa

Teodoroiu haudattiin eturintaman tuntumaan, ja vuonna 1921 hänet haudattiin uudestaan lähelle siltaa, jota hän oli puolustamassa.[2] Teodoroiu sai sankarimaineen, ja esimerkiksi monet romanialaiset taiteilijat kuvasivat häntä isänmaallisissa teoksissa. Yksi ensimmäisistä romanialaisista elokuvista oli 1920-luvun alussa valmistunut Ecaterina Teodoroiu.[1] Romanian kommunistien kaudella Teodoroiu pyrittiin pyyhkimään historiasta hänen yhteyksiensä takia kuninkaalliseen perheeseen. Kommunistien vallan romahdettua vuonna 1989 häntä on alettu jälleen pitää kansallissankarina.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 1024–1025. M. E. Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
  2. a b c d e David T. Zabecki: Valor – Romania’s Heroine HistoryNet, Military History Magazine. Viitattu 9.3.2018. (englanniksi)