Emil Ferdinand Juurmaa (3. huhtikuuta 1901 Viipuri10. maaliskuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen uskonnollinen kirjailija.[1]

Teokset muokkaa

  • Salaperäinen katoaminen : siirtolaispojan seikkailuja Ruotsissa. Kuva ja sana, Helsinki 1945
  • Tuijottavan miehen arvoitus. Kuva ja sana, Helsinki 1945
  • Kristuksen sisällinen tunto : Paavo Ruotsalaisen sanoja. Kirjapaja, Helsinki 1948
  • Ystävien maa. Herättäjä, Lapua 1959 (hartauskirja)

Toimittanut muokkaa

  • Kunniaksi Luojan : virsirunoutta ja suurten mestarien taidetta, toimittanut E. F. Juurmaa. WSOY 1946, 2. painos 1948, 3. painos 1953
  • Ihmisen elinpäivät : raamatun runoutta ja suurten mestarien taidetta, toimittanut E. F. Juurmaa. Tammi 1947, 2. painos 1948, 3. painos 1952
  • Elämän viittatie : siivekkäitä sanoja ja elämänkuvia suomalaisesta kristillisyydestä, koonnut E. F. Juurmaa. WSOY 1953
  • Wilhelmi Malmivaara: Elämän ääni : kirjoitelmia vuosilta 1888–1921, toimittanut E. F. Juurmaa. Kirjapaja, Helsinki 1954
  • Suomen kansan kotihartaus : elämän sanaa vuoden joka päivälle, toimittanut E. F. Juurmaa. Tammi 1954
  • Salattu viisaus : ajatuksia Paavo Ruotsalaisen, Wilhelmi Malmivaaran & E. W. Pakkalan kirjoituksista ja puheista, koonnut E. F. Juurmaa. WSOY 1955
  • Maan yli tuulee : herännäisyyden kuvia kaunokirjallisuudestamme, toimittanut E. F. Juurmaa. Kirjapaja, Helsinki 1956
  • Suomen päivä : suurten muistojen kirja, toimittanut E. F. Juurmaa. WSOY 1957
  • Viisas vuosi, aforismikokoelma, toimittanut E. F. Juurmaa. Karisto 1961, 2. painos 1991, 3. painos 2001
  • Kirkas ehtoo : ajatuksia vanhuudesta, toimittaneet E. F. Juurmaa ja Jauri Juurmaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1962

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Juurmaa, E. F. Kirjasampo.fi, viitattu 14.8.2023
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.