Dornier Do X
Dornier Do X oli Dornierin valmistama aikanaan maailman suurin, painavin ja voimakkain lentovene. Koneen suunnitteluun meni suunnittelijalta, Claude Dornierilta, seitsemän vuotta ja ensimmäisen koneen rakentamiseen kaksi vuotta . Suunnitteluaikana koneesta rakennettiin 1:1-kokoinen puinen malli varsinaisesta metallisesta koneesta. Se oli ensimmäinen laatuaan.
Dornier Do X | |
---|---|
Dornier Do X laskeutumassa. |
|
Tyyppi | lentovene |
Valmistaja | Dornier |
Suunnittelija | Claude Dornier |
Ensilento | 12. heinäkuuta 1929 |
Poistettu käytöstä | 1941 |
Tila | 0 yksilöä jäljellä |
Pääkäyttäjät | Lufthansa, Regia Aeronautica |
Valmistusmäärä | 3 |
Rakenne
muokkaaDornier Do X:llä oli duralumiinista tehty runko, siivet oli tehty teräsvahvisteisesta duralumiinikehikosta ja vahvasta kankaasta joka oli pinnoitettu alumiinimaalilla. Alun perin koneen voimanlähteenä oli 12 kappaletta 525 hevosvoiman Siemens Jupiter tähtimoottoria (kuusi veti ja kuusi työnsi). Koneen moottorit kuitenkin ylikuumentuivat testilennoilla, ja moottorit vaihdettiin kahteentoista 610 hevosvoiman vesijäähdytteisiin Curtiss Conqueror 12-sylinterisiin mäntämoottoreihin, ja vasta tämän jälkeen se kykeni saavuttamaan 500 m:n korkeuden, mikä oli tarpeellista Atlantin ylityksissä. Kone oli suunniteltu kuljettamaan pitkillä matkoilla 66 ja lyhyemmillä 100 matkustajaa. Loistelias matkustamo jäljitteli Atlantin linjalaivoja. Pääkannella oli tupakointisalonki, ruokailuhuone ja penkit 66 matkustajalle. Penkeistä sai sängyt yölentoa varten. Matkustajatilojen takaosassa oli täysin sähköinen keittiö, WC:t ja matkatavaratilat. Ohjaamo, navigaatiotilat, koneiden tarkkailuhuone ja radiohuoneet olivat yläkannella. Alimmalla kannella oli polttoainetankit ja yhdeksän vesitiivistä osastoa.
Käyttöönotto
muokkaaDornier Do X:n valmistuttua se laskettiin vesille ensimmäiselle testilennolleen 12.heinäkuuta 1929.[1] 21. lokakuuta kone kuljetti testinä 169 ihmistä, joista 150 oli matkustajia (pääasiallisesti konetta rakentaneita työläisiä ja heidän perheenjäseniään sekä harvoja lehtimiehiä) ja kymmenen miehistön jäsentä sekä yhdeksän "salamatkustajaa". Lento oli uusi maailmanennätys kyydissä olleiden ihmisten määrässä, ja ennätys pysyi Do X:llä 20 vuotta. 50 sekunnin nousukiidon jälkeen kone nousi hitaasti 200 metrin korkeuteen. Kaartojen helpottamiseksi pyydettiin matkustajia siirtymään vuoroin toiselle, vuoroin toiselle puolelle konetta. Lento kesti 40 minuuttia huippunopeuden ollessa 170 km/h ennen laskeutumista Bodenjärveen.
Do X nousi transatlanttiselle koelennolle Friedrichshafenista Saksasta 3. marraskuuta 1930 ohjaajanaan Friedrich Christiansen. Reitti kulki Alankomaihin, Isoon-Britanniaan, Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin. Matka katkesi Lissaboniin 29. marraskuuta 1930, kun siiven päällystekangas syttyi kosketuksesta kuuman pakokaasuputken kanssa aiheuttaen tulipalon, joka tuhosi suuren osan toisesta siivestä. Kuuden viikon odotuksen jälkeen Lissabonin satamassa uudet osat vaihdettiin tuhoutuneiden tilalle ja Do X jatkoi matkaansa pitkin länsi-Afrikan rannikkoa ylittäen Atlantin Etelä-Amerikkaan (missä miehistö vastaanotettiin sankareina paikallisissa saksalaisissa yhteisöissä). Do X jatkoi pohjoiseen Yhdysvaltoihin New Yorkiin 27. elokuuta 1931. Siellä kone ja miehistö viettivät seuraavat yhdeksän kuukautta, koska koneen moottorit peruskorjattiin.
Paluumatka alkoi 21. toukokuuta 1932 New Yorkista jatkuen Newfoundlandiin ja sieltä Azoreille ja lopulta 24. toukokuuta Berliiniin, jossa konetta oli vastassa noin 200 000 hengen suosiotaan osoittava yleisö.
Tekniset tiedot
muokkaaLähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 10–14
- Matkustajat: 66–100
- Pituus: 41 m
- Kärkiväli: 48 m
- Korkeus: 10 m
- Siipipinta-ala: 450 m²
- Tyhjäpaino: 56 000 kg
- Voimalaite: Curtiss Conqueror -V12-moottoria; 455 kW ( 610 hv) per moottori 12 ×
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 211 km/h
- Matkalentonopeus: 175 km/h
- Lentomatka: 1 700 km
Lähteet
muokkaa- Eden, Paul: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Aerospace publishing, 2002. ISBN 1856057054 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Eden 2002 s. 578
Aiheesta muualla
muokkaa- http://www.flug-revue.rotor.com/FRheft/FRH9906/FR9906d.htm (Arkistoitu – Internet Archive)