Doris Humphrey
Doris Humphrey (17. lokakuuta 1895 Oak Park, Illinois – 29. joulukuuta 1958 New York, New York) oli yhdysvaltalainen tanssija ja koreografi. Hän oli yhdysvaltalaisen nykytanssin edelläkävijä sekä tanssin teorian, tekniikan ja koreografian innovoija.[1]
Elämä ja ura
muokkaaLapsuus, nuoruus ja uran alku
muokkaaHumphrey osoitti varhaisella iällä lahjakkuutta tanssissa ja intoa sitä kohtaan. Hän liittyi vuonna 1917 Denishawn-tanssikouluun ja -yhtiöön Los Angelesissa. Hänestä tuli yhtiön johtava solisti. Hän teki kokeiluja koreografian parissa jo vuonna 1920, ja vuonna 1925 esitettiin hänen ensimmäinen suuri työnsä, joka oli laadittu Edward MacDowellin Sonata tragica -sävellykseen. Vahvan koreografian ansiosta Humphreyn mentori Ruth St. Denis myöhemmin esitteli saman teoksen ensimmäisenä esimerkkinä yhdysvaltalaisesta nykytanssista ilman musiikkia.[1]
Kaksivuotisen Aasian-kiertueen jälkeen Humphrey johti toisen Denishawn-tanssijan, Charles Weidmanin kanssa New Yorkin Denishawn Housea, kunnes he vuonna 1928 yhdessä perustivat vuoteen 1944 saakka toimineen Humphrey–Weidman-koulun ja -yhtiön. Yhtiön tunnettuihin jäseniin kuuluivat Sybil Shearer, Katherine Litz ja José Limón.[1]
Humphreyn ura koreografina alkoi tanssin teoriaan liittyneillä kokeilulla ja pyrkimyksellä typistää tanssi pelkkään liikkeeseen. Hän hahmotti kaiken liikkeen tapahtuvan liikkeettömän tasapainon sekä kaatumisen välillä ja katsoi tanssijan yrittämän kontrolloidun kaatumisen edellyttävän sitä vahvempaa palautumista kohti tasapainoa mitä äärimmäisempi kaatuminen oli. Humphrey hyödynsikin painovoimaa dramaattisella tavalla siten, että esityksessä näkyi konflikti ihmisen turvallisuuden (tasapainon) kaipuun sekä edistyksen ja seikkailun (epätasapainon) tarpeen välillä. Lisäksi Humphrey näki liikkeen luovan itse oman merkityksensä sen sijaan että sen tarvitsisi toimia minkään emotionaalisen impulssin toteutuksena.[1]
Teoksessaan Water Study (1928) Humphrey käytti vain luonnollisia rytmejä, jotka tulivat aalloista sekä ihmisen hengityksestä ja pulssista. Drama of Motion -teoksen (1930) hän laati ilman teemaa ja musiikkia esitettäväksi. Sitä on luonnehdittu yhdeksi varhaisimmista sinfonisista tansseista. Teos on esimerkki tanssista, jossa Humphreyn näkemysten mukaisesti liike itse luo merkityssisältönsä.[1]
Myöhemmät vaiheet
muokkaaKun Humphrey oli vakiinnuttanut oman tanssimuotonsa perusteet, kompleksisuus kasvoi hänen työssään, josta lopulta tuli täysimittainen teatterin muoto. The Shakers -teoksessa (alun perin Dance of the Chosen, 1931) hyödynnetään myös musiikillisia elementtejä. Esityksessä käytetään rumpuja, harmonikoita ja inkoherenttia puhetta, joiden tarkoitus on kuvata shakerien uskonnollisen palon ekstaattisuutta. Humphreyn merkittävä trilogia, sen kolmannen osan mukaan nimetty New Dance valmistui vuonna 1936. Siinä tarkastellaan ihmissuhteita sinfonisen tanssin keinoin. Teoksen avausosa on Theater Piece, jonka koreografiaa oli mukana laatimassa Weidman. Keskimmäinen osa With My Red Fires kuvaa romanttista rakkautta, jota aiemmin oli pidetty sopimattomana tai liian vaikeana nykytanssin aiheena. Teos Inquest (1944) puolestaan on yhteiskunnallinen kannanilmaus ja viimeinen työ, jonka esittämiseen Humphrey itse osallistui. Humphreyn esiintymisen esti vuoden 1944 jälkeen niveltulehdus, mutta hän jatkoi koreografioiden laatimista José Limónin yhtiön taiteellisena johtajana. Näihin teoksiin kuuluivat Lament for Ignacio Sanchez Mejias (1946), Day on Earth (1947) ja Night Spell (1951).[1]
Humphrey asui vuosien ajan kommuuninomaisesti New Yorkissa miehensä, poikansa sekä tanssikumppaniensa Charles Weidmanin, José Limónin ja Pauline Lawrencen (Limónin vaimon) kanssa.[2] Humphrey toimi opettajana sekä omassa koulussaan että vuodesta 1934 Vermontin Bennington Collegessa. Hän oli järjestämässä useita workshopeja ja liittyi Juilliard-tanssikoulun henkilökuntaan sen aloitettua toimintansa vuonna 1952. Vuonna 1955 Humphrey perusti Juilliardin tanssiteatterin.[1] Hänen kuoltuaan vatsasyöpään[3] hänen kirjansa The Art of Making Dances julkaistiin postuumisti vuonna 1959.[1] Humphrey on haudattu Chicagon Forest Home -hautausmaalle.[4]