Doljanchi

Doljanchi tai dol (kor. 돌잔치, 돌) on korealainen syntymäpäiväjuhla, jota vietetään vauvan 1. syntymäpäivänä. Alun perin juhlaa vietettiin siksi, jotta vanhemmat toivottaisivat lapselle hyvää terveyttä ja pitkää ikää. Sittemmin juhlan viettämistä on jatkettu pikemminkin perinteen ja sosiaalisten syiden vuoksi. Samanlaisen juhlan nimeltä baekil vanhemmat pitävät 100. päivänä vauvan syntymän jälkeen.

Doljanchia viettävä vauva ruokatarjoilujen äärellä.

Juhlan kulku

Perinteisesti vanhemmat ovat aloittaneet syntymäpäivän Samsin halmeoni -jumalatarta rukoilemalla. Sen jälkeen he tarjoavat hänen kunniakseen perinteisiä ruokia. Ruokatarjoilua kutsutaan korean kielellä nimellä dolsang. Nykyään kristityt korealaiset rukoilevat tavallisesti Jumalaa. Ruokatarjoilut ovat edelleen osa juhlaa. Alun perin juhlassa on tarjottu ainakin riisiä ja merileväkeittoa, ja niillä on ollut tiettyä symbolismia. On suosittua ottaa kuvia syntymäpäiväsankarista ruokatarjoilujen äärellä. Samoja kuvia näytetään usein aikuiseksi kasvaneen lapsen häissä.

Vauva doljabia suorittamassa.

Vauva puetaan juhlaa varten perinteisiin korealaisiin vaatteisiin. Usein myös vauvan äidillä on päällään hanbok. Juhlan aikana pidetään doljabiksi kutsuttu seremonia. Doljabin aikana esille asetetaan seremoniallisia esineitä, ja syntymäpäivää viettävä vauva lasketaan esineiden eteen. Sen jälkeen vauva valitsee esineistä yhden. Valinnan on tarkoitus kertoa jotain vauvan persoonasta ja tulevaisuudesta, eikä ole tavatonta, että vanhemmat ja vieraat kehottavat lasta leikkimielisesti valitsemaan tietyn esineen. Vieraat saattavat myös osallistua leikkiin, jossa he arvaavat etukäteen, minkä esineen lapsi tulee valitsemaan.

Erään tutkimuksen osallistujien mukaan doljabi on doljanchin muistettavin ja miellyttävin osa. Saman tutkimuksen mukaan useimmat vanhemmat pitävät seremoniaa lähinnä leikkinä, kun taas osa uskoo, että sillä on totuuspohjaa ja sen avulla vauvan tulevaisuutta pystyy todella ennustamaan.

Perinteinen doljanchilahja vauvalle on kultasormus. Monet vieraat antavat lahjaksi kuitenkin rahaa, koska kullan arvo vaihtelee niin paljon.

Juhlamenojen kehitys

Juhlaa alettiin viettää 1700-luvulla, kun lapsikuolleisuus oli korkea. Tuolloin doljanchia vietettiin sen juhlistamiseksi, että vauva on selvinnyt hengissä 1-vuotiaaksi asti. Kutsumalla paljon vieraita vanhemmat toivottivat lapselleen hyvää terveyttä ja pitkää ikää. Nykyään suurin osa lapsista selviää imeväisiästä hengissä, ja vanhemmat viettävät doljanchia ennemminkin perinteen vuoksi tai perheen varallisuutta ja sosiaalista asemaa osoittaakseen. Perhe saattaa pitää juhlan joko kotona tai kodin ulkopuolella.

Juhlasta on tullut 2000-luvun aikana aiempaa ylenpalttisempi, ja juhlaan saattaa kulua vanhemmilta rahaa tuhansiakin euroja. Ylenpalttisuuteen vaikuttaa myös se, että nykyään korealaisille vanhemmille syntyy vähemmän lapsia. Eräässä tutkimuksessa monet vastaajat vertasivat doljanchia häihin. Joidenkin vanhempien mielestä juhla onkin saanut turhamaisia piirteitä. Erään vauvantarvikeliikkeen vuonna 2016 teettämässä kyselyssä yli kolmasosa vastaajista kertoi, etteivät he suunnittele pitävänsä vauvalleen doljanchia. Heistä 68 prosenttia kertoi syyksi, että juhla oli heidän mielestään turhamainen. Osa nykyvanhemmista pyrkii tekemään doljanchista itselleen merkityksellisemmän hylkäämällä perinteiset juhlamenot ja kehittelemällä tilalle jotain uutta. Eräs vaihtoehto on rahan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen. Monet vanhemmat kuitenkin pitävät doljanchia hauskana juhlana.

Vaikka juhlamenoihin saattaakin nykyään kulua paljon rahaa, vieraiden antamat rahalahjat saattavat yhdessä kattaa menot, ja vanhemmat voivat päästä tuotonkin puolelle. Koska vierailta odotetaan rahalahjaa, osa korealaisista pitää juhlakutsua taloudellisena rasitteena. Vuonna 2015 tehdyn kyselyn mukaan lähes kolmasosa vastaajista piti kollegoilta saatuja doljanchikutsuja vaivalloisina tai muuten ei-toivottuina.