Doggermatalikon selkkaus

Doggermatalikon selkkaus oli Venäjän–Japanin sodan aikana 21.–22. lokakuuta 1904 sattunut tapaus, jossa Venäjän Itämeren laivaston sota-alukset tulittivat erehdyksessä Pohjanmeren Doggermatalikon alueella englantilaisia kalastaja-aluksia. Tapaus uhkasi ajaa Britannian liittymään sotaan Venäjää vastaan.

Doggermatalikon selkkausta esittävä englantilainen postikorttikuva vuodelta 1904.

Tapahtumat Doggermatalikolla

Selkkauksessa osallisena ollut venäläisristeilijä Aurora.

Vaurioituneet troolarit Hullin satamassa välikohtauksen jälkeen.

Venäjän Itämeren-laivastosta oli syksyllä 1904 muodostettu vara-amiraali Zinovi Rožestvenskin komentama 2. Tyynenmeren eskadroona, joka lähti kiertämään Euraasian mantereen ympäri vapauttaakseen japanilaisten Port Arthuriin saartaman Venäjän Tyynenmeren-laivaston. Venäläisten keskuudessa liikkui villejä huhuja japanilaisten Euroopan vesille lähettämistä torpedoveneistä, jotka väijyttäisivät ja torpedoisivat koko laivaston jo menomatkalla. Pohjanmerelle tultaessa korjausalus Kamtšatkan kapteeni väitti lähettämässään sähkeessä laivaansa vastaan isketyn torpedoilla.

Laivaston ollessa Doggermatalikon alueella se kohtasi 21. ja 22. lokakuuta välisenä yönä englantilaisia troolareita, joita luultiin pimeässä ja sumussa japanilaisiksi torpedoveneiksi. Amiraali Rožestvenski määräsi avaamaan tulen niitä kohti. Crane-niminen troolari upotettiin ja kaksi sen miehistön jäsentä kuoli. Myös viisi muuta troolaria vahingoittui ja kuusi kalastajaa haavoittui. Ammunta jatkui 10–12 minuuttia. Tuli oli pääosin hyvin epätarkkaa. Sekasorron keskellä venäläiset sota-alukset tulittivat vahingossa jopa toisiaankin, ja ainakin risteilijät Aurora ja Dmitri Donskoi saivat osumia. Muutama venäläinen merisotilas kuoli omien tulitukseen, jota luultiin vihollisen tuleksi. Vasta aamun valjetessa totuus paljastui.

Seuraukset

Kuolleiden kalastajien muistomerkki Hullissa.

Tieto tapauksesta ajoi Britannian ja Venäjän hetkeksi lähes sodan partaalle, varsinkin kun Britannilla oli liittosopimus Japanin kanssa. Britit lähettivät 28 kuninkaallisen laivaston alusta seuraamaan Rožestvenskin eskadroonaa sen kulkiessa Englannin kanaalin läpi ja edelleen aina Portugalin edustalle saakka. Venäläisiltä kiellettiin pääsy brittien kontrolloiman Suezin kanavan läpi, joten Rožestvenski joutui kiertämään Intian valtamerelle pidempää reittiä Hyväntoivonniemen kautta.

Britannian pääministeri Arthur Balfour ja ulkoministeri Henry Lansdowne pyrkivät tyynnyttelemään brittien mielialoja sodan välttämiseksi. Venäjän liittolainen Ranska painosti Venäjää osoittamaan katumusta tapahtuneesta. Rožestvenski joutui jättämään joukon vastuullisina pidettyjä upseereitaan vangeiksi Vigon satamaan Espanjassa. Yksi näistä oli kapteeni Nikolai Klado. Tapausta selvittämään perustettiin Haagin sopimuksen mukaisesti kansainvälinen komissio, joka kokoontui Pariisissa joulukuussa 1904 ja julkaisi loppuraporttinsa helmikuussa 1905. Komission raportissa venäläisten toiminnalla ei katsottu olleen oikeutusta, ja Venäjää vaadittiin maksamaan 65 000 Englannin puntaa korvauksia. Venäjä maksoi vaaditun summan 9. maaliskuuta 1905, minkä jälkeen Venäjän ja Britannian välit alkoivat parantua.

Hullin kaupunkiin Itä-Englantiin pystytettiin vuonna 1906 muistomerkki Doggermatalikon välikohtauksessa kuolleille kalastajille. Muistomerkkiin sisältyy surmansa saaneen Cranen kapteenin George Henry Smithin patsas.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doggermatalikon selkkaus Wikimedia Commonsissa

• Kun venäläiset tekivät ristinmerkkejä ja ampuivat kalastajalaivoja Pohjanmerellä, Hakkapeliitta, 02.03.1937, nro 9, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Väinö Joensuu : Uusia paljastuksia Dogger-matalikon välikohtauksesta. Kun juopunut laivasto näki harhanäkyjä Pohjanmerellä, Helsingin Sanomat, 27.02.1939, nro 56, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot