Avaa päävalikko

Dioskuurien temppeli eli Castorin ja Polluxin temppeli (Kastorin ja Polydeukeen temppeli) oli antiikin aikainen Dioskuureille omistettu kreikkalainen temppeli Neapoliissa eli nykyisessa Napolin kaupungissa Italiassa. Se sijaitsi nykyisen San Paolo Maggioren kirkon paikalla.[1][2]

Dioskuurien temppeli
Temppelin pylväs osana nykyistä San Paolo Maggioren kirkkoa.
Temppelin pylväs osana nykyistä San Paolo Maggioren kirkkoa.
Osoite Napoli
Sijainti Italia
Koordinaatit 40°51′04″N, 14°15′26″E
Rakennustyyppi kreikkalainen temppeli
Valmistumisvuosi n. 14–37 jaa.
Tyylisuunta korinttilainen
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Dioskuurien temppeli rakennettiin keisari Tiberiuksen aikana 14–37 jaa. Sen paikalla on kuitenkin oletettavasti sijainnut varhaisempi temppeli. Temppeli edusti korinttilaista tyyliä ja sen julkisivussa, joka oli etelään kaupungin decumanus maximukselle (nyk. Via Tribunali) päin, oli kuusi pylvästä. Temppeli oli rakennettu poikkeuksellisen korkealle jalustalle.[1][2]

Ennallistuspiirros temppelin julkisivusta osana kirkkoa. C. Celano, Notizie del bello, dell'antico e del curioso della città di Napoli, 1724.

Temppelin marmorisessa arkkitraavissa oli kreikankielinen piirtokirjoitus, joka osoittaa sen rakennuttajien Tiberios Iulios Tarsoksen ja Pelagonin olleen Tiberiuksen vapauttamia entisiä orjia:[1]

»ΤΙΒΕΡΙΟΣ ΙΟΥΛΙΟΣ ΤΑΡΣΟΣ ΔΙΟΣΚΟΥΡΟΙΣ ΚΑΙ ΤΗΙ ΠΟΛΕΙ ΤΟΝ ΝΑΟΝ ΚΑΙ ΤΑ ΕΝ ΤΩΙ ΝΑΩΙ / ΠΕΛΑΓΩΝ ΣΕΒΑΣΤΟΥ ΑΠΕΛΕΥΘΕΡΟΣ ΚΑΙ ΕΠΙΤΡΟΠΟΣ ΣΥΝΤΕΛΕΣΑΣ ΕΚ ΤΩΝ ΙΔΙΩΝ ΚΑΘΙΕΡΩΣΕΝ

Tiberios Iulios Tarsos [omisti] tämän temppelin ja kaiken siinä olevan Dioskuureille ja kaupungille. Pelagon, keisarin vapautettu ja prokuraattori, saattoi sen valmiiksi omilla rahoillaan ja vihki sen.»

Temppelin päätykolmio esitti jotain myyttistä kohtausta, mahdollisesti kaupungin perustamista, ja sen keskiössä oli viisi hahmoa, joista keskimmäinen ja merkittävin oli todennäköisesti Neapoliin kaupungin henkilöitymä. Sivuilla olivat Neapoliin Parthenopen niemen ja Sebethos-joen henkilöitymät sekä kaksi triton-hahmoa.[3]

Temppeli säilyi suhteellisen hyvässä kunnossa läpi keskiajan aina 1500-luvulle saakka. Francesco Grimaldi muokkasi temppelin julkisivun osaksi barokkityylistä San Paolo Maggioren kirkkoa vuosina 1583–1603. Julkisivu säilyi osana kirkkoa vuoteen 1688 saakka, jolloin suurin osa pylväistä sekä päätykolmio romahtivat maanjäristyksessä. Nykyisin kirkon julkisivussa on kaksi temppelin pylväistä.[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Taylor, Rabun: ”The Temple of the Dioscuri and the Mythic Origins of Neapolis”. Teoksessa Hughes, Jessica & Buongiovanni, Claudio: Remembering Parthenope: The Reception of Classical Naples from Antiquity to the Present, s. 39–. Classical Presences. OUP Oxford, 2015. ISBN 0191655449. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Marino, John A.: Becoming Neapolitan: Citizen Culture in Baroque Naples, s. 151–. JHU Press, 2010. ISBN 0801899397. Teoksen verkkoversio.
  3. Rabun Taylor: The Temple of the Dioscuri and the Mythic Origins of Neapolis in Remembering Parthenope. Published in print March 2015. ISBN: 9780199673933 oxfordindex.oup.com. Viitattu 1.2.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa