Avaa päävalikko

Dimitri Dimitrijevitš Kuzmin-Karavajev (Kusmin-Karavajeff, ven. Димитрий Димитриевич Кузьмин-Караваев, 20. tammikuuta (J: 8. tammikuuta) 1892 Pietari3. toukokuuta 1985 Helsinki) oli venäläinen ratsumestari, joka asettui vallankumouksen jälkeen pakolaiseksi Suomeen ja toimi Helsingissä "Suomen venäläisen siirtokunnan" klubin klubimestarina sekä tosiasiallisena johtajana. Hänellä oli keskeinen asema Suomen venäläisessä emigranttiyhteisössä ja hän kuului Venäjän yleissotilaalliseen liittoon (ROVS).[1] Kuzmin-Karavajev luovutettiin vuonna 1945 niin sanottujen Leinon vankien joukossa Neuvostoliittoon ja tuomittiin siellä vankileirille 10 vuodeksi. Hänet siirrettiin vankilaan vuonna 1947 sekä edelleen Mariinskin vankilaan[2]. Tuomion perusteluna oli osallistuminen "vastavallankumouksellisen" järjestön toimintaan. Kuzmin-Karavajev palasi Suomeen vuonna 1955[3]. Hän toimi syyskuuhun 1974 venäjänkielisen vanhainkoti Auringon johtajana.

Dmitri Kuzmin-Karavajev
Dmitri Kuzmin-Karavajev.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 20. tammikuuta 1892
Pietari
Kuollut 3. toukokuuta 1985 (93 vuotta)
Helsinki
Muut tiedot
Koulutus Jelisavetgradin ratsuväkiopisto
Kuzmin-Karavajevin hautakivi Helsingin Pyhän Nikolauksen hautausmaalla.

Kuzmin-Karavajev pelasi bridge-joukkueessa, joka voitti suomenmestaruuden vuosina 1937, 1938 ja 1940.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Partanen, Juho: ””Leinon vankien” tapaus ja vangeille maksetut korvaukset”, s. 345 teoksessa Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin: Kansallisarkiston artikkelikirja (toim. Lars Westerlund). Kansallisarkisto, Helsinki 2010.
  2. Stalin's Secret Weapon: Arrested Finns (By name) (englanniksi). Viitattu 30.12.2012.
  3. Juha Pohjonen: Valvontakomission uhrit: Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944–1955, s. 75. Kustannusosakeyhtiö HAI, 2011
  4. Bridge Finland

Aiheesta muuallaMuokkaa