Dihoplus
Dihoplus on sukupuuttoon kuollut sarvikuonosuku, joka eli Euraasiassa. Suvun lajit olivat suurikokoisia, kaksisarvisia sarvikuonoja.[2] Tyyppilaji on Dihoplus schleiermacheri myöhäismioseenilta.[1] Muita mahdollisia lajeja ovat ’Dihoplus’ pikermiensis myöhäismioseenilta ja ’Dihoplus’ bethlehemsis myöhäisplioseenilta.[1][3] Dihoplus ja lähisukulaiset Stephanorhinus, Pliorhinus ja Coelodonta ovat osa euraasialaisten sarvikuonojen kirjoa, jonka sukulaissuhteita ei ole pystytty selvittämään kunnolla.[3]
| Dihoplus | |
|---|---|
 Dihoplus schleiermacherin alaleuka |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Sarvikuonot Rhinocerotidae |
| Suku: |
†Dihoplus Brandt, 1878 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Pandolfi, Luca & Rivals, Florent & Rabinovich, Rivka: A new species of rhinoceros from the site of Bethlehem: ‘Dihoplus’ bethlehemsis sp. nov. (Mammalia, Rhinocerotidae). Quaternary International, 30.1.2020, 537. vsk, s. 48–60. doi:10.1016/j.quaint.2020.01.011. ISSN 1040-6182. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Pandolfi, Luca & Gasparik, Mihály & Piras, Paolo: Earliest occurrence of “Dihoplus” megarhinus (Mammalia, Rhinocerotidae) in Europe (Late Miocene, Pannonian Basin, Hungary): Palaeobiogeographical and biochronological implications. Annales de Paléontologie, 1.10.2015, 101. vsk, nro 4, s. 325–339. doi:10.1016/j.annpal.2015.09.001. ISSN 0753-3969. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Pandolfi, Luca et al.: Northern Eurasian rhinocerotines (Mammalia, Perissodactyla) by the Pliocene–Pleistocene transition: phylogeny and historical biogeography. Journal of Systematic Palaeontology, 3.8.2021, 19. vsk, nro 15, s. 1031–1057. Taylor & Francis. doi:10.1080/14772019.2021.1995907. ISSN 1477-2019. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.2.2022. (englanniksi)