Dietyylikarbonaatti
Dietyylikarbonaatti (C5H10O3) on etanolin ja hiilihapon esteri. Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian synteeseissä, liuottimena ja elektrolyyttinä litiumioniakuissa.
| Dietyylikarbonaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 105-58-8 |
| PubChem CID | 7766 |
| SMILES | CCOC(=O)OCC[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C5H10O3 |
| Moolimassa | 118,13 g/mol |
| Sulamispiste | –43 °C[2] |
| Kiehumispiste | 125,8 °C[2] |
| Tiheys | 0,975 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 18,8 g/l (20 °C)[3] |
Ominaisuudet
muokkaaDietyylikarbonaatti on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja dietyylieetteriin.[2]
Valmistus ja käyttö
muokkaaDietyylikarbonaattia valmistetaan fosgeenin ja etanolin välisellä reaktiolla ja etanolia käytetään ylimäärin. Sivutuotteena muodostuu vetykloridia. Muodostuvasta tuotteesta poistetaan ylimääräinen reagoimaton etanoli tislaamalla.[2][4]
Dietyylikarbonaattia käytetään pääasiassa selluloosajohdannaisten, kuten nitroselluloosa ja selluloosaeettereiden ja -estereiden, ja hartsien liuottimina. Siitä valmistetaan myös lääkeaineita, väriaineita ja maatalouskemikaaleja.[2][4][5] Dietyylikarbonaattia voidaan käyttää myös liuottimena ja elektrolyyttinä litiumioniakuissa.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ Diethyl carbonate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 21.3.2015.
- ↑ a b c d e f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 519. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Diethyl carbonate:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Hans-Josef Buysch: Carbonic Esters, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 21.3.2015
- ↑ Charles B. Kreutzberger: Chloroformates and Carbonates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 21.3.2015
- ↑ Gholam-Abbas Nazri,Gianfranco Pistoia: Lithium Batteries, s. 173. Springer, 2009. ISBN 978-0-387-92674-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.3.2015. (englanniksi)